Sports Lady®

Sports Lady®

11.3.2019

Henkilöbrändi - Sports Lady®


Jokaisella meistä on henkilöbrändi. Kollegoillasi, liiketuttavillasi ja läheisilläsi on jonkinlainen kuva sinusta ammattilaisena. Se on syntynyt itsestään vuorovaikutuksessa muiden kanssa, etkä välttämättä ole mitenkään tietoisesti vaikuttanut tähän kuvaan. Henkilöbrändi on ihmisen maineen, imagon ja taitojen yhteenveto, jolle on syntynyt jonkinlainen tunnettuus laajemmassa sosiaalisessa mittakaavassa. Brändi on toisille kirosana, jota erityisesti henkilöbrändi –yhdyssanassa karsastetaan ja jopa inhotaan. Henkilöbrändäys ei kuitenkaan tarkoita keinotekoisen imagon luontia, vaan oikeiden, aitojen vahvuuksien esille tuomista ja samalla myös niiden vahvistamista.  

Sports Lady® sai alkunsa vuonna 2010. Silloin vaihdoin alaa ja aloitin kirjoittamaan blogia. Mutta kuinka hartaasti mietin nimeä yritykselleni ja blogille. Tämä lopulta annettiin minulle, uskoin siihen että nimi vielä ilmestyy jostain. Olin Istanbulissa matkalla ja aamulenkillä. Juostessani erään talon ohi, seisoi portailla vanha mies joka iloisesti heilutti minulle ja huusi ”Sports Lady”, siinä se oli. Rekisteröin Sports Ladyn® saman tien Suomeen päästyäni tavaramerkiksi ja nyt minulla oli vihdoin yrityksen ja blogin nimi. 


Liikunnan puolella henkilöbrändääminen ei tuohon aikaan ollut niin tavallista, mutta lähdin heti kehittämään omaa brändiäni määrätietoisesti. Olin opiskellut markkinointia ja viestintää, ja uskoin että minun olisi helpompi myydä palvelujani kun olisi siihen hyvät työkalut. Yrittäminen ja tunnettuus piti rakentaa aivan nollasta. Profiloituminen ja modernin markkinoinnin keinojen hyödyntäminen olisi helpompaa kun brändäisin itseni. Blogit olivat kovasti muotia, facebook oli vasta aluillaan ja Instaa tai muita sovelluksia ei vielä ollut. Ei ollut älypuhelimiakaan vielä silloin kun aloitin yrittäjänä. Mutta päätin alkaa kirjoittaa blogia. Sosiaalisessa mediassa persoona on aina kiinnostavampi kuin organisaatio. Ja vuoropuhelu asiakkaiden ja lukijoiden kanssa on aina hyvä asia. Brändi syntyy silloin kun onnistut vuorovaikutuksessa.  


Henkilöbrändin kautta voisin kertoa omasta arvomaailmastani ja siitä millainen olen valmentajana. Kun valitsee itselleen henkilökohtaista valmentajaa, on valinnan tekeminen huomattavasti helpompaa kun sinulla on jonkinlainen käsitys siitä, minkä tyylistä ihmistä tulet tapaamaan viikoittain. Natsaako henkilökemiat ja onko tämä sellainen henkilö johon voit kenties samaistua tai jonka kaltaiseksi haluat tulla.  Brändi oikeastaan muodostuu vasta sillä tasolla kun lukijassa herää tunnepuolen reaktioita ja tuntemuksia brändiä kohtaan.  Näin saan lukijoita ja sitä kautta myös viestiäni ja omien palveluideni markkinointia eteenpäin. 

Tarinan kerronnalla on iso rooli brändin luomisessa. Minun tarinani oli uskaltaa hypätä varmasta palkkatyöstä unelmani kimppuun. Perustaa oma yritys, ja tehdä työtä jolla koin olevan merkitystä. Tarinat ovat kautta aikojen kiehtoneet ihmisiä enemmän kuin faktat. Kun sinulta kysytään mistä tulet ja mitä teet, pitäisi sinulla aina olla oma tarina valmiina. Meiltä yrittäjiltä usein kysytäänkin miksi ja miten sinusta tuli yrittäjä. Ja minun mantrani oli jo silloin: ”You become what you believe. Not what you wish or want but what you truly believe”. Se on edelleen mantrani.


Sports Lady® on sekoitus sitä vanhaa pörssi-Hannaa ja sportti-Hannaa. Minun työssäni nykyään on yhdistetty se bisness puolen osaaminen ja asiantuntemus, mitä edellisessä työssäni sain. Minulla on kokemusta ja osaamista myös pitkästä urasta toimistossa ja se on ehdottomasti vahvuus kun valmennan asiakkaitani. Tiedän mitä istumatyö on, tiedän kuinka kuluttavaa ja stressaavaa moni työ saattaa olla, tiedän mitä haasteita sisältyy elämänmuutoksen tekemiseen ja osaan samaistua valmennettavieni matkaan. Olen kokenut aina myös vahvuutena omassa valmennustyössäni kaikki minulle sattuneet vastoinkäymiset, jokainen niistä on tehnyt minusta vahvemman ihmisen ja paremman valmentajan. En sano tietenkään, että avioerosta tai läheisten menetyksistä olisi hyötyä, mutta ne ovat kasvattaneet minua ja tehneet minusta paremman valmentajan. Myös lukuisat loukkaantumiset, sairastumiset ja kehon reagoiminen suruun ja stressiin on tuonut minulle enemmän ymmärrystä ihmiskehosta ja mielestä. Pystyn auttamaan muita paremmin. 

Alussa vein henkilöbrändäämiseni ehkä vähän liian henkilökohtaiselle tasolle, esittelin myös kenkiäni, käsilaukkujani ja muita höpsöjä juttuja blogissa. Myöhemmin ymmärsin sen, että brändäys pitää viedä enemmän kohti asiantuntijuutta. Tällaisilla asioilla toki sai paljon seuraajia ja lukijoita. Tiettyä rajanvetoa brändiin on tullut vuosien mittaan ja bloggaaminen on vuosien varrella muuttunut melkoisesti, viime vuosina olen lähinnä keskittynyt tuomaan esille enemmän asiantuntemustani kuin henkilökohtaisia asioitani. Toki olen myös itse muuttunut valtavasti niistä Pörssi-vuosista ja blogi on tietysti elänyt myös oman kehitykseni mukaan. 


Tietty raja minulla kuitenkin oli henkilökohtaisissa asioissa aina. En koskaan kirjoittanut blogiin avioerostani, en äidin kuolemasta, en rakkaan tätini kuolemasta, en ole laittanut sinne lapsen kuvia enkä muutenkaan kirjoittanut ihmisistä jotka liittyvät elämääni. Olen aina kunnioittanut muiden yksityisyyttä ja lapsen osalta olen aina ajatellut asian niin että isompana häntä ehkä nolottaisi ja ärsyttäisi jos olisin laittanut blogiin hänestä kuvia tai mitä tahansa häneen liittyvää. Hänellä olisi oikeus päättää siitä sitten itse, miten hän haluaa näkyä. 

Se, että en tällaisista henkilökohtaisista asioista ole blogissa tai somessa koskaan puhunut, ei johdu siitä etteikö ne asiat olisi minulle tärkeitä. Päinvastoin. Ne ovat olleet niin tärkeitä ja yksityisiä, että olen jättänyt asiat toisille foorumeille. Rajanveto on hankalaa, ja olen monesti miettinyt saako minusta kovin itsekeskeisen kuvan blogin perusteella kun siellä ei juuri muita ihmisiä näy, toisin kuten muissa monissa blogeissa. Mutta tämän yhdeksän vuoden jälkeen voin sanoa, että olen olut todella tyytyväinen päätökseni omien rajojen vetämisessä. 


Haastavimmaksi asiaksi henkilöbrändin rakentamisessa koetaan yleensä työroolin ja yksityisen persoonan yhdistäminen. Henkilöbrändiä rakentaessa on tiedettävä ensin kuka minä olen. Mitään valheellista ei kannata lähteä rakentamaan. Jossain määrin henkilöbrändin rakentaminen koetaan edelleen myös tietynlaisena tabuna. Itseään ei saa kehua. Jos kehut, saat välittömästi lokaa niskaan. Toivottavasti minä en nyt saa kehuttuani juuri itseäni ;) Mutta itsestään ja omasta osaamisestaan pitää olla ylpeä ja pitää saada olla. Muutoskin lähtee aina hyvästä itsetunnosta ja siitä että uskot ja luotat itseesi. On uskottava ja luotettava ja tehtävä hommaa rinta rottingilla! Sinä pystyt kun päätät!

Myös somen suhteen olen aina vetänyt tietyt rajat. Tanssiopeni Marco Bjurström sanoi kerran viisaasti: älkää laittako someen mitään mitä ette iltapäivälehdistä haluaisi lukea. Tämän olen opettanut  myös lapselleni. Haluaisinko lukea lööpeistä henkilökohtaisia juttuja minusta? Kuuluuvatko ne kenellekään. Vaikka olen ”julkisuudessa” blogin suhteen, on minulla myös oikeus omaan henkilökohtaiseen elämään. Tämä tietysti somen ja blogin osalta johtaa aina siihen, että siellä näkyy vain tietty siivu elämästä. Se ei ole koko todellisuus, tietenkään. En ole koskaan blogissa valittanut omia asioitani, en kertonut vastoinkäymisistäni tai suruistani. Olen saattanut sivuta niitä myöhemmin, jonkin asian yhteydessä ohimennen. Blogin perusteella elämä on varmasti näyttänyt hyvin helpolta. Eikä siinä mitään, tärkeintä on se että tiedän itse mikä on todellisuus ja hyvät ystäväni tietävät. Mutta olen maksanut tästä myös kovan hinnan. Ne sukulaiset tai ystävät, joiden kanssa emme ole läheisissä tekemisissä, ”tuntevat” aivan erilaisen Hannan. Blogistahan aina voi katsoa mitä Hannalle kuuluu. 


Blogi on kuitenkin ollut aivan parasta mitä yritykselleni olen voinut luoda. Sen kautta olen saanut enemmistön asiakkaistani ja sen kautta olen voinut myydä palvelujani. Rivien välistä ja joskus suoraan. Blogissa pitää antaa, mutta on osattava myös pyytää. Henkilöbrändi rakentuu siitä, kun jaan omaa osaamistani, näkemyksiäni, kokemustani ja ajatuksiani eri medioissa. Kun lisään tähän vielä asiantuntijuuden, välitän sellaista tietoa ja sellaisia ideoita jotka kiinnostavat minua, ovat minulle tärkeitä ja uskon niiden olevan tärkeitä ja avuksi muillekin. Sen vuoksi en koskaan blogissa tee mitään yhteistyötä tai mainosta tuotteita jotka eivät ole oman arvomaailmani mukaisia. Tämä on alusta asti ollut selvyys, ja sen vuoksi blogissani ei koskaan ole ollut mainoksia eikä yhteistyöpostauksia jotka eivät mielestäni ole hyviä juttuja. Niitä ei oikeastaan olen kyllä muutenkaan enää. Rehellisyys kulkee aina ensimmäisenä ja mikään palkkio ei ole niin hyvä että olisin valmis joustamaan periaatteestani. 


Kun ammatillista identiteettiä rakentaa pitkäjänteisesti, voi pian huomata olevansa sellaisessa asemassa, että itse ei tarvitsekaan hakea uusia asiakkaita vaan he löytävät minut. Tähän olen alusta asti pyrkinyt ja se lähti myös alusta asti toimimaan. Karsastan päällekäyvää myymistä ja tuputtamista. Se ei ole ollenkaan minun juttuni. En pysty itse sellaiseen, ja kavahdan sitä myös aina muiden taholta. Yrittäjyyden alkuaikoina koitin tehdä myös ihan perinteistä myyntiä, soittelin yrityksiin ja tarjosin palvelujani. Pian huomasin, että minulle toimii parhaiten juuri asiantuntijuuden ja henkilöbrändin rakentaminen somessa. Asiakkaat ovat löytäneet minut. 

Ja mitä on aito somettaminen tai bloggaaminen. Siitähän on ollut paljon puhetta viime aikoina. Mielestäni sellaista ei täysin voi olla koskaan, jos haluat vetää itsellesi jotkin rajat oman yksityisyytesi suhteen. Jokaisella on siihen oikeus. Omalla kohdallani kuitenkin aitous on sitä, että esitän asiat aina juuri niin rehellisesti ja aidosti kun ikinä voin, niiden rajojen puitteissa mitkä olen itselleni määritellyt. Se on mielestäni sitä aitoutta ja läpinäkyvyyttä. Se mitä haluan kohderyhmälleni kertoa, millä haluan teitä inspiroida ja innostaa. 


Sports Lady,
Hanna

oman elämänsä Boss Lady

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva ja avaava postaus. Tietyt rajat tosiaan oppii vetämään, kun aikansa blogia kirjoittelee. Tuo Markon antama neuvo onkin muuten varsin oiva! Sulle muuten sopii hyvin tuo vaaleakin tukka!
    Ihanaa viikkoa sinulle Hanna <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, joo mulla oli 20 vuotta vaalea. Sit lopetin hiusten värjäämisen kokonaan 😊 ihanaa viikkoa Outi!

    VastaaPoista
  3. Tämä oli tosi hyvä postaus! Mun mielestä sun henkilöbrändäys on onnistunut ihan loistavasti: sun blogi on ihan älyttömän hyvä ja tuo esille sen, minkälainen olet valmentajana ja mikä on sun hyvinvointi-filosofiasi. Olen seurannut sua jo monta vuotta ja toistuvasti miettinyt, että otan suhun yhteyttä ja palkkaan sut PT:ksi! Tykkään sun asenteesta ja tavasta ajatella niin paljon. Päivä päivältä olen lähempänä tuota eli saatat lähiaikoina saada multa sähköpostia :)

    Ihanaa ja aurinkoista viikkoa Hanna <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Emma tosi paljon, ihana kuulla! Olen ehkä vuoden harkinnut tämän kirjoittamista, nyt sen vihdoin sitten tein. Ja ihana on saada tällaista palautetta, sitä aina tekstin julkaistessa miettii mitähän jengi tästä miettii 😊 Ihanaa loppuviikkoa sulle ❤️

    VastaaPoista