Olen itse luonteeltani todella määrätietoinen, minulla on hyvä itseluottamus (olen tehnyt sen eteen kovasti töitä) ja minulla tuntuu aina olevan palava halu asioiden tekemiseen ja saavuttamiseen. Teen tarkat suunnitelmat ja toimin. Sen lisäksi omaan myös muita sinnikkyyden olotilan ominaisuuksia, mutta niiden eteen olen myös tehnyt paljon töitä.
Itseluottamus on yksi sinnikkyyden olotilan ominaisuuksista. Minun itseluottamukseni ei varmasti ole ollut aina hyvä. Lapsena et voi juuri vaikuttaa siihen miltä näytät tai millaisiin vaatteisiin pukeudut. Minä olin koulussa aina se tyttö jota ei kukaan yläasteella hakenut tanssimaan koulun discossa tai jonka perässä pojat olisivat ala-asteella juosseet. Minulla oli paksut kulmakarvat jotka kasvoivat yhteen, kotona leikatut hiukset, iso luomi leuassa, olin vähän pyöreä, enkä voinut juuri vaikuttaa siihen mitä päälleni puin. Kengät olivat viisi numeroa liian isot, kasvunvaraa. Toiset lapset osasivat olla pahoja suustaan. Opin jo pienestä pitäen luomaan ylleni suojamuurin, osasin olla kova suustani ja opettelin antamaan kiusaajille sanallisesti takaisin samalla mitalla. Lapsuus ja nuoruus ovat jättäneet jälkensä ja olen pala palalta rakentanut itseluottamustani paremmaksi ja paremmaksi. Jos en kelpaisi muuten, voisin aina menestyä ja olla hyvä koulussa ja olla hyvä siinä mitä teen. Mutta jännitin aina esiintymistä, mietin mitä muut ajattelevat ja mitä he sanovat. Onneksi minulla oli ympärilläni myös ihania, kannustavia ihmisiä.
Mutta varmasti lapsuuden kokemusten vuoksi olen iän myötä kiinnittänyt ulkonäkööni huomiota, jotta en olisi erilainen. Jotta minua ei kiusattaisi. Tosin huoliteltu ja itsevarma ihminen tuo myös niitä kiusaajia ympärilleen, ja olen monesti joutunut myös aikuisena kärsimään toisten ihmisten omasta epävarmuudesta joka on purkautunut minuun ikävästi. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erityisenä, en edes kauniina, vaikka joskus olen saanut kuulla olevani kaunis ja mukava ihminen. Mutta kun ulkonäöllä ei ole merkitystä, sillä on merkitystä mitä sinussa on sisällä. Enkä kehuskele asioillani, mutta osaan olla terveellä tavalla ylpeä itsestäni ja kaikesta siitä mitä olen saavuttanut. En pyytele anteeksi sitä mitä olen. En pyytele myöskään keneltäkään lupaa siihen minkä uskon olevan hyvä juttu. Ja onhan se kauheaa jos ihminen on vielä mukavakin sen lisäksi että hän on kaunis.
Mutta mennään siihen itseluottamukseen vielä. Esiintymistä jännitin aina. Varmasti eniten sen vuoksi kun pelkäsin miltä näyttäisin ja kuulostaisin. Päätin jo nuorena, että minusta ei koskaan tulisi opettajaa. En voisi seistä luokan edessä kaikkien arvosteltavana. Olen koittanut kehittää esiintymistaitoani koko aikuisiän ja tehnyt todella töitä sen eteen. Itseluottamukseni oli vielä kahvakuulaohjaajaksikin valmistuessani todella huono esiintymistaidon osalta. Olin päättänyt, että minusta tulee personal trainer, ei ikinä ryhmäliikuntaohjaajaa. En ikinä voisi seisoa ihmismassan edessä kun he kaikki katsoisivat minua ja jokaista liikettäni, kuuntelisivat jokaisen sanani. En osannut olla esillä ja ohjaajana, olisin huono sellaisessa. Näin ajattelin.
Mutta innostuneisuuden huumassa silloin yhdeksän vuotta sitten vain päätin alkaa pitää kahvakuulatunteja, peloistani huolimatta. Niin innoissani olin kahvakuulasta. Ja nyt minulla oli myös todellista tietoa asiasta, asiantuntemusta. Se toi varmuutta esiintymiseen. Olin päättänyt viedä lajin ilosanomaa perille, mahdollisimman monelle, ja erityisesti naisille. Olihan se enemmän äijien laji. Joten päätin alkaa pitää kahvakuulatunteja. Yhteistyö oli kuitenkin aluksi avain asiaan. Pidimme tunteja yhdessä, aloittavan kollegan kanssa. Näin se ei ollut niin pelottavaa, ja samalla meillä olisi paljon hauskempaa!
Sitten eräänä iltana katsoin mistä blogiini virtaa liikennettä, lukijoita oli tullut yhtäkkiä tosi paljon. Innostuneena ja ilahtuneena lähdin selvittämään mistä he olivat tiensä sinne löytäneet. Vastaus oli keskustelupalstalta, missä kaksi kokeneempaa kahvakuulailijaa, ohjaajaa, mollasivat minua, aloittelevaa valmentajaa. Miten he menisivät salaa väijymään puiden sekaan puiston viereen ja katsomaan kuinka huonosti ohjaisin ihmisiä. Tällaista tekstiä oli netissä, kaikkien luettavissa minusta, ja vielä minun nimelläni. Kuvitelkaa miltä se tuntui. Oli myöhäinen ilta. Itketti ja piti mennä nukkumaan, ei meinannut uni tulla millään. Päätin että en anna periksi. Päätin myös olla reagoimatta asiaan vaikka teki mieli kirjoittaa blogiin oma versio asiasta. Nyt tarvittaisiin tahdonvoimaa.
Aloitin tuntien pitämisen ja siellä alkoi käydä hyvin ihmisiä. Mainitsin asiasta kahvakuulakouluttajalleni, joka oli sitten maininnut tälle keskustelupalstalla kirjoittaneelle naiselle, asiasta ja jonkin ajan kulutta sain häneltä sähköpostia missä hän pyysi anteeksi. Minä en lähtenyt mollaamaan häntä julkisesti takaisin luettuani heidän kirjoituksensa, ja nyt sain anteeksipyynnön. Vastasin hänen anteeksipyyntöönsä ystävällisesti. Samainen kahvakuulaohjaaja oli lopulta suositellut minua eräälle yritykselle kun ei itse päässyt vetämään tunteja. Aloitin siellä vetäjänä ja tämän yrityksen kautta sain upeita kontakteja itselleni, vaikka tuntien pitämisestä ei varsinaisen hyvin maksettukaan. Ikinä ei pidä luovuttaa, mutta arvaatte varmaan että mieli kyllä teki.
Lopulta parin vuoden kuluttua tein jopa kahvakuula DVD:n ja se myi todella hyvin. Myin sitä omilla nettisivuilla verkkokaupassa ja se oli myynnissä myös Stockan Akateemisessa. Mutta olin vuosia arka laittamaan minkäänlaista videomateriaalia blogiini, juuri tästä syystä. Olisinko huono, mitä ihmiset ajattelisivat. Tiesin olevani ihan hyvä, mutta silti jokin ääni sisälläni epäili kykyjäni. Eniten tiellä oli pelko siitä mitä muut sanoisivat ja ajattelisivat. Mutta sinnikkyys on suora tulos ihmisen oikeista tavoista. Pelko, pahin vihollinen kaikista, voidaan karkoittaa osoittamalla jatkuvasti rohkeutta. Olin päättänyt toimia ja olla rohkea, peloistani huolimatta.
Mutta tiedättekö, minulla on sellainen asenne, että mitä enemmän saan lokaa niskaan ja mitä enemmän vastoinkäymisiä tapahtuu, sitä enemmän vahvistun ja otan siitä opiksi. Mitä enemmän sontaa tulee, se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Nousen tuhkasta entistäkin vahvempana, aina! Eli antaa tulla vain! Osaan kuitenkin olla itselleni armollinen ja olen kovasti tehnyt töitä itseluottamukseni kanssa. Tietenkään en olisi kaikkea sitä itselleni suonut mitä vuosien aikana on tapahtunut, mutta olen osannut aina ottaa opikseni ja yrittää miettiä mitä tämä minulle on opettanut. Asiat tapahtuvat aina sinua varten, eivät sinulle.
Itseluottamus on siis ensimmäinen sinnikkyyden ominaisuus. Jos uskoo omaan kykyynsä saavuttaa määriteltyjä tavoitteita, on paljon helpompaa olla sinnikäs. On siis uskottava että pystyt! Ja itseluottamusta pystyy parantamaan itsesuggestiolla. Hieno sana, joka on selitetty seuraavasti: ” Itsesuggestio on termi, jota käytetään ärsykkeistä, jotka välittyvät viiden aistin kautta. Se toimii kommunikaatiovälineenä tietoisten ajatusten ja alitajunnan välillä.” Meidät on siis rakennettu niin että voimme hallita tietoa, joka pääsee alitajuntaan viiden aistin kautta. Mutta emme useinkaan osaa käyttää tätä taitoa.
Kun toistat tavoitettasi ääneen, vahvistat haluasi saavuttaa tavoitteesi. Samalla sinun pitäisi myös tuntea se mitä sanot. Alitajunta poimii nimittäin vain sen osan, mihin liittyy voimakkaasti jokin tunne ja vahva usko omaan tavoitteeseen. Kun keskityt omaan haluusi ja tavoitteeseesi, siitä tulee lopulta pakkomielle. Positiivisessa merkityksessä.
Kun tiedät mitä haluat, on yksi tärkeimmistä askelista kohti sinnikkyyden kehittämistä. Kun tulee esteitä matkan varrelle, pystyt ne voittamaan kun sinulla on syy miksi teet tätä.
Onko sinulla palava halu saavuttaa jokin asia? Jos on, silloin on helppoa olla ja pysyä sinnikkäänä.
Suunnittele asiat tarkasti, ne rohkaisevat sinua eteenpäin ja vahvistavat sinnikkyyttäsi. Suunnitelmaan on aina hyvä palata ja tarkistaa sieltä mitä olitkaan suunnitellut!
Kun sinulla on todellista tietoa ja osaamista, tekee tämä sinut varmemmaksi omassa tavoitteessasi. Kun tiedät omien kokemustesi ja havaintojen ja oppimasi perusteella, että omat suunnitelmat ja jutut ovat järkeviä, kehittää tämä sinnikkyyttä.
Tahdonvoimaa tarvitaan aina! Keskitä ajatuksesi sellaisien suunnitelmien laatimiseen, jotka auttavat sinua saavuttamaan tavoitteet. Näin sinusta tulee aina vain sinnikkäämpi ja sinnikkäämpi.
Yhteistyö kehittää sinnikkyyttä. Kaikkea ei tarvitse tehdä aina yksin. Sympaattinen, ymmärtäväinen ja tasapainoinen yhteistyö auttaa sinua eteenpäin tavoitteissasi.
Sinnikkyys on suora tulos oikeista tavoistasi. Imemme vaikutteita elämästä ja mieli ja mielentila muutuvat sitten sellaiseksi miten asiat koet.
Postauksen alussa puhuin siitä, miten pelkäsin muiden arvostelua. Useimmat meistä antavat muiden arvostelun vaikuttaa meihin niin paljon, ettemme voi elää omaa elämäämme ilman arvostelun pelkoa. Unohdamme unelmamme myös velvollisuuksien takia, koska pelkäämme arvostelua. Voitko samalla olla hyvä äiti, vaimo tai tytär jos kuuntelet sydäntäsi ja lähdet toteuttamaan unelmiasi. Velvollisuuksien hoitaminen myöskään ei missään nimessä tarkoita kunnianhimosta tai oman elämän elämisestä luopumista. ”Se ketä kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, on hyvä suomalainen sananlasku. Ei siis kannata edes yrittää. Emme uskalla ottaa riskejä, koska pelkäämme arvostelua jos epäonnistumme. Kukaan ei ole täydellinen aloittaessaan. Sen takia olen myös säilyttänyt blogini kaiken historian, samoin instan. Sieltä voi selata taakse päin ja huomata kehityksen. Asioiden eteen on kovasti tehty töitä. Ja työ jatkuu edelleen.
Sinnikkyyttä voi kehittää, eikä tämä vaadi sinulta sen isompaa lahjakkuutta tai mitään tiettyä koulutusta. Tarvitset vain vähän aikaa ja vähän vaivannäköä:
- määrittele itsellesi selkeä tavoite, jonka takana on palava halu tavoitteen saavuttamiseksi
- tee tarkka suunnitelma, joka perustuu jatkuvaan ja tavoitteelliseen toimintaan
- älä kuuntele negatiivista puhetta muilta äläkä myöskään puhu itsellesi negatiiviseen sävyyn
- vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka rohkaisevat sinua seuraamaan suunnitelmaasi ja tsemppaavat sinua matkan varrella
Meistä jokainen voi olla oman elämänsä supersankari. Kiinnitä siis huomiota itseesi nyt, sillä sinnikkyyden puute on yksi suurimmista epäonnistumisen syistä. Sitä voi parantaa pienellä vaivannäöllä ja vaivannäön määrä puolestaan riippuu siitä kuinka voimakas on sinun halusi muuttua! Omasta puolestani en voi kuin kiittää jokaisesta vastoinkäymisestä, ilman niitä en olisi tässä. Ilman niitä en olisi saanut aikaiseksi näin paljon!
Hyvä kirjoitus mutta mielestäni se viimeinen piste i:n päällä on terve rohkeus tehdä, toimia, toteuttaa ja olla mitä haluaa huolimatta mitä muut sanovat. Tämä pätee niin työelämään, vapaa-aikaan kuin mihin vaan! Sisäinen palo vie pitkälle mutta mielestäni ennen kaikkea rohkeus on se, mikä vie maaliin, minkä kautta uskaltaa, miksi sinnittelee ja yrittää aina vaan uudestaan ja uskoo siihen, että vielä onnistuu!��
VastaaPoistaKiitos! Kyllä, rohkeus on kyllä se tärkein asia tavoitteiden saavuttamisessa. Pelkohan meitä ohjaa monessa päätöksessä. Sinnikkyys on todellakin vain osa minkä avulla päästään maaliin, ja sitä tuli nyt avattua tässä enemmän. Ihanaa viikonloppua ja kiitos kun kommentoit 💕
VastaaPoista