Miksi toisilla on parempi itsekuri?

Ensimmäinen työviikko on takana. Ja tämän viikon aikana on myös tapahtunut vaikka ja mitä. Meidän reissusta asti olen kärsinyt pienestä flunssasta ja korvasärystä, mutta sekin alkaa olla selätetty. Sukelsin matkalla altaan pohjaan ja vettä meni korvaan. Pahemminkin olisi kuulemma voinut käydä, onneksi ei mennyt tärykalvo. Nyt on siis otettu hyvin rauhallisesti lomasta lähtien. Sen mitä olen töiltäni pystynyt tekemään. 

Ensi viikolla on myös kirjan julkkarit ja olen aivan täpinöissäni järjestänyt niitä. En voi vieläkään uskoa sitä, että olen myös kirjailija. Ehkä se konkretisoituu ensi viikolla kun avaan tilaisuuden ja saan painetun version kirjasta käteeni ensi kerran. Apua!

Mutta ajattelin kirjoittaa itsekurista. Täälläkin on palattu omiin ruokiin ja herkkujen vähentämisessä on tekemistä kyllä minullakin. Elämä on ikuisia valintoja, itsekuria (joka myös on kuin lihas jota jumpatessaan säännöllisesti vahvistaa) ja hyvien tapojen vahvistamista. Itsekuria on tutkittu paljon, ja on todettu että paras tapa vahvistaa itsekuria on tehdä siitä tapa. Joskus saatat törmätä ihmiseen jolla on "mieletön itsekuri". Hänen kieltäytymisensä asioista saattaa tuntua helpolta, mutta se johtuu siitä että he ovat automatisoineet tavan itseensä. Jotkut ihmiset elävät jopa todella askeettista ja kurinalaista elämää muiden mielestä. He liikkuvat päivittäin, syövät terveellisesti ja tuntuvat olevan yli-ihmisiä. Heidän tahdonvoimansa ja itsekurinsa aktivoituu ilman että he tekevät asian eteen mitään. Heidän mielestään siinä ei ehkä ole edes mitään ihmeellistä saatikka hankalaa. Toiset ovat omaksuneet tavan jo lapsena. Kun olet säännöllisesti vaikka oppinut käymään treeneissä, on siitä tullut tapa elämääsi. 

Mielenkiintoista on se, kuinka itsekuria ja tapojaan voi parantaa tavoitteiden avulla. Tutkimuksissa on todettu, että kun sinulla on tavoite jonka olet kirjannut itsellesi ylös, todennäköisemmin parannat itsekuriasi ja teet asioita jotka johtavat tavoitteen saavuttamiseen. Jos tavoitetta ei lue missään, on epätodennäköisempää että parannat itsekuriasi tai tapojasi koska toimintasi ei varsinaisesti tähtää minnekään. Mitä yksityiskohtaisemman suunnitelman teet, sen parempi. Eli nyt jos et ole kirjoittanut mitään tavoitteita tälle vuodelle vielä ylös, tee se nyt. Kirjoita edes yksi. 

Lomalla luin ihan supermielenkiintoisen kirjan: The Power of Habit - Why we do what we do in life and business. Suosittelen. Se on Charles Dugigg'n kirja ja taisin tilata sen Adlibriksesta (josta voit myös tilata mun kirjan).

Minulla on tosi harvoin tapana istua sohvalla tai katsoa sarjoja. Siihen ei oikein arki anna periksi, enkä ole sitä tyyppiä että tykkäisin edes lojua sohvalla. Keksin aina jotain tekemistä ja puuhattavaa. Muutama vuosi sitten kyllä otin tavoitteeksi itselleni (olisiko ollut 2016), että istun enemmän sohvalla ja katson telkkaria ja lepään. Ja teinkin niin. Se oli hyvä tavoite ja nykyään osaan myös nauttia sohvalla makoilusta kun siihen tulee mahdollisuus. Yleensä viikonloppuisin tulee, ja se on kyllä mainio keino levätä ja palautua viikosta myös. Tänä viikonloppuna on tosin NLP-koulutusta taas (jee), eli sohvalla makoilun voi unohtaa. 

Innolla odotan huomista ja sunnuntain koulutuspäivää. Sitä että saan oppia taas uutta ja kehittää itseäni. Oppia itsestäni ja oppia muista. Ja tietysti on ihana nähdä meidän ihanaa ryhmää. Jee!

Treenaaminen ja some, inspiraatiota vai riittämättömyyden tunnetta

syvävenyttelytunti kynttilöiden loisteessa

Marraskuu on ollut itselle aika pitkä ja pimeä, vaikka en haluaisi sitä ääneen sanoa :) En siis todellakaan ole mikään yli-ihminen oman vireystilani ja jaksamiseni kanssa, mutta olen nukkunut marraskuussa kyllä tosi paljon. Päikkäreitä välillä ja öisin niin paljon kuin mahdollista. Koko syksyn olen tasapainottanut arkea, treeniä, lepoa ja kaikkea. Oma treeni on jäänyt tosi minimiin, koska jaksamista ovat syöneet työt ja kirja sekä arjen pyörittäminen. Ja sitä se meillä kaikilla on: töitä ja arkea, treenatakin pitäisi. Tärkeää olisi oppia kuulostelemaan omaa olotilaa ja miettiä mikä itselle tekee hyvää. Joskus treenin sijaan on parempi katsoa hömppäsarjaa sohvalla, kuin lähteä väsyneenä väkisin suorittamaan. 

Yhtenä viikkona sain iloa ja tsemppiä aamun venyttelyistä ja meditaatiosta, seuraavalla viikolla jätin ne vallan pois. Tällä viikolla olen enemmän levännyt ja katsonut sarjoja aina vapaan hetken tullen. Pilates- ja venyttelytunnit on tehty kynttilöiden loisteessa ja lepoa on tullut myös hyvin. Ja tänään kävin pitkästä aikaa tekemässä kodin viereisellä salilla oman treenin. Somea en ole katsonut oikeastaan lainkaan, koska jopa minua (ihmistä joka tekee töitä liikunnan parissa) hengästyttää jotkin päivitykset ja stoorit, missä treenejä tehdään joka päivä. Moni kokee riittämättömyyttä siitä, että ei ehdi treenata kuin kerran viikossa. Kerran viikossa treeni vuodesta toiseen on kuitenkin parempi vaihtoehto kun se, että aloittaa rytinällä ja treenaa monta kertaa viikossa ja sitten palaa takaisin passiiviseen elämäntyyliin kun kyllästyy ainaiseen treenaamiseen. On hyvä, että somesta voi löytää inspiraatiota omaan tekemiseen, mutta pitää kuitenkin muistaa se että jokaisella meillä on erilainen arki ja omat treenit pitää suhteuttaa sen mukaan. Minäkin treenaisin joka päivä jos vain voisin. Hyvää treeniä voi olla muutama kyykky tai punnerrus kotona ruuanlaiton yhteydessä, koiran ja lapsen kanssa ulkoilu tai hyötyliikunta. Muutama venytys aamulla sängystä noustessa antaa myös hyvän startin päivään. Liikuntasuorituksen ei tarvitse olla mitenkään erillinen, tietysti sellainen on ihanaa kyllä!

Itselleni treeniä toki tulee muutaman kerran viikossa kun vedän tunteja. Se on kuitenkin eri asia kuin treenata itse. Ja se on aina pois omasta tekemisestä ja jaksamisesta. Rankkoja kuulatunteja on kaksi ja loput ovat onneksi leppoisampaa pilatesta ja kehonhuoltoa. Mutta näiden lisäksi en sitten omaa treeniä oikeastaan voi tehdä, vaikka haluaisinkin. Aikaisemmin, aikaa ennen koiraa, saatoin tehdä vielä jonkin kevyen treenin, mutta nyt se energia menee koiran kanssa ulkoiluun, joka onkin aivan loistavaa liikkumista. Ei todellakaan mitään treeniä, mutta rauhallista ulkoilua, raitista ilmaa ja hermosto saa levätä metsän rauhassa hiljaiseen tahtiin kävellessä. Etenkin kilpirauhasen ongelmista kärsivän olisi hyvä muistaa se, että keho ei kestä kovin paljon kovia treenejä. Toki on luonnollista lisätä treenin määrää ja tiukentaa ruokavaliota jos ylimääräisiä kiloja alkaa tulla, mutta se ei aina kuitenkaan ole vastaus siihen että kropan saisi toimimaan. Itsellä arvot ovat tosi hyvät nykyään, mutta tiedän miten saisin ne taas sekaisin: lisäisin kovaa liikuntaa ja söisin liian vähän. Joskus vähemmän on enemmän. Miten paljon sitten olisi hyvä treenata? Sen oppii ajanmyötä omaa kehoaan kuulostellessa. Oikeaa määrää tai tapaa ei ole olemassa. 

En olen myöskään ottanut blogista paineita tänä syksynä, instaan päivitän aina kuulumisia stooriin ja päivittäin jonkin kuvan inspiroimaan teitä parempaan hyvinvointiin. Kodin laittamiseen ja siivoamiseenkaan en ole uhrannut niin paljon energiaa kuin olisin ehkä voinut, mutta senkin aika on sitten. Olemme lähdössä pitkälle lomalle lapsen kanssa kohta. Kirja menee juuri ennen sitä painoon ja matkalla sitten on ihana nauttia valosta ja lämmöstä, kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Sitä ennen koitan ottaa rennosti, sen mitä töiden ja kirjan loppuviilausten kanssa voin ottaa. Ja vuoden loppuun mennessä selviää myös yksi jännä kuvio, jota olen myös miettinyt kovasti ja uhrannut sille paljon ajatuksia ja energiaa. 

Olen kiitollinen siitä, että vuosien jälkeen olen itse oppinut tasapainottamaan (haen sitä kyllä välillä edelleen) treenit ja arjen niin, että ne palvelevat minun hyvinvointiani. 7.1 alkavassa Body by Sports Lady® verkkovalmennuksessakin haluan antaa vinkkejä siihen, miten voit pitää kehosta monipuolisesti huolta, ilman että treenaat hulluna ja käytät siihen kohtuuttomasti aikaa. Valmennus sopii todella hyvin kiireiseen arkeen ja se on helppo toteuttaa! Ja tietysti vuoden vaihteessa ilmestyvässä kirjassa annan parhaat vinkkini siihen, kuinka sinä onnistut!

Satunnaisia kuvia viikolta ja kuulumisia

Nappasin postaukseen muutaman satunnaisen kuvan puhelimestani. Niitä on tältä viikolta nyt jotenkin vähän. On ollut niin kaikkea puuhaa, että kuvaaminen on jäänyt. Tamista tulee kyllä kuvia otettua. Tuossa yllä olevassa kuvassa hän sai sisäleikkeihin ihan oikean kokoisen jalkapallon. Matot oli rullalla kun eilen pelattiin sisällä. llme kertoo ehkä kaiken :)

Täällä on tänäänkin herätty 5.30 ja lopulta 6.30 ja sitten lähdimme ulos. Viikonloppuisin olisi tietysti kiva nukkua, mutta meneehän se näinkin. Aamuisin minulle jää sitten aikaa toteuttaa omaa salaista työprojektiani, siitä tulette vielä kuulemaan sitten tuonnempana! Aamut ovat tehokasta ja luovaa aikaa.

Tällä viikolla olen laittanut puuron päälle marjoja. Maapähkinävoi oli loppu. Ehdin vasta perjantaina Ruohonjuureen hakemaan täyttöä ja tämä lauantain aamupala olikin ihan luksus sellainen, ainakin siltä se tuntui. Peanut Butter Crunchya puuron päälle, aah!

Taas kuvaa koirasta. Hän on niin rakas ja niin tärkeä. En voisi olla mistään iloisempi kuin hänestä. Sain viime kesänä valmennettavalta kiitoskortin, jossa luki kannessa:

"Älä koskaan jätä tekemättä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi"

Kortti on siitä asti ollut meillä keittiössä esillä, ja olemme onnistuneesti lapsen kanssa noudattaneet ohjetta. Hän osoittaa korttia usein kun sulkeutuu huoneeseensa pelaamaan :D Olen aina pyrkinyt tekemään asioita joista tulen onnelliseksi, jotka ovat tärkeitä. Ja olen aina saanut kaiken haluamani kun olen vain päättänyt tehdä. Koira oli haaveena pitkään, ja kesällä päätös sitten konkretisoitui. Mutta kun jotain päättää, pitää toimia heti.

Onnellisuus paistaa myös hymynä ja hyvänä olona. Olen niin läpinäkyvä ihminen, että en osaa peitellä tunteitani. Iloisuus ja onnellisuus saavat näkyä ja mummotuntilaiseni tiistaina sanoikin että on niin ihanaa kun sinä hymyilet kun on niin monia ihmisiä joilla on naamat rutussa nykyään. Ja jokainen luo oman onnellisuutensa oman ajatusmaailmansa avulla. Päivästä saat juuri niin hyvän kuin uskot siitä tulevan. Mielentilojaan voi opetella myös muuttamaan erilaisten työkalujen avulla. Kyllä täälläkin on päiviä kun olen naama rutussa tai on huolia, mutta koitan päästä siitä mahdollisimman pian pois enkä jaa pahaa oloani somessa muille. 

Naistenpäivänä oli luvassa pientä hemmottelua Riannon pressitoimistolla kun meitä bloggaajia oli kutsuttu Change Lingerien tilaisuuteen. Oli ihana nähdä blogikollegoita ja saada vaihtelua normaaliin arkeen. 

Käyn todella harvoin missään tilaisuuksissa, olinkohan viimeksi ollut syksyllä sellaisessa, aikana ennen koiraa. Monen kanssa tästäkään Nelkytplusblogien porukasta ei oltu koskaan nähty livenä. Olipa ihana nähdä teitä kaikkia!

Viikonloppusuunnitelmia meillä ei oikeastaan ole. Otamme lapsen kanssa rennosti ja näemme vähän sukulaisia ja keräämme voimia uuteen viikkoon. 

Vireystilan itsesäätely

Tämän sairastelun seurauksena alan kiinnittää entistäkin enemmän huomiota vireystilani itsesäätelyyn. On todella tärkeää osata kuunnella ajoissa kehon (ja mielen) viestejä ja toimia tarvittavalla tavalla niiden perusteella. Olen kiinnittänyt tähän tosi paljon huomiota viime vuosina, kuvittelin osaavani jo tämän jalon taidon. Että lepäisin tarpeeksi ja osaisin kuunnella kehoni viestejä. Pitkään kaikki menikin hyvin, mutta sitten kun arkeen tuli yksi muuttuva osa lisää, koira, menikin palettini hieman sekaisin. Lepoa ei enää tullutkaan tarpeeksi. Silloin kun ei lepää tarpeeksi, keho laittaa sinut väkisin pakkolepoon jossain vaiheessa. 

Ihmiset, jotka osaavat säädellä omaa vireystilaansa ja reagoida ajoissa, ovat hyväntuulisia, terveitä ja suorituskykyisiä. Sellainen olin minäkin vielä puoli vuotta sitten. Tällä hetkellä taudista edelleen toipuessa, mietin nyt kovasti mitä voin tehdä parantaakseni arkeani ja saadakseni enemmän aikaa levolle. Tai saadakseni kaiken jotenkin ihanteelliseen tasapainoon, siihen tilaan missä olin vielä puoli vuotta sitten.

Arkirytmi tällä hetkellä minulla on hyvin tasainen. Syön säännöllisesti ja terveellisesti, nukun vähintään 8 tuntia yössä, nukun välillä päikkäritkin (jopa arkena), en juuri käy missään tai valvo viikonloppuisinkaan ja olen minimoinut omat menot ja jutut jotta jaksan työn ja arjen. Treenit ja liikkumisen olen suhteuttanut maltilliseksi työhön nähden, jotta palaudun tarpeeksi. Mutta töitä on kovasti, koiran ulkoiluttamiseen menee aikaa ja arki on sinänsä haasteellista kun meidän perheessä on vain yksi aikuinen joka hoitaa kaiken. Mutta nämä on omia valintojani, enkä vaihtaisi mitään elämästäni pois. Ehkä toisen aikuisen voisin ottaa tähän perheeseen kyllä :D Liian usein kuulee ihmisten valittavan kun mies tekee liian vähän tai ei tee muka mitään. Kyllä niistä yleensä aika paljon apua on ja arkiaskareet eivät kaadu vain yhden hengen niskaan ;) 

Olen pitkään reagoinut heti siihen, jos olen huomannut että suorituskyky heikkenee ja vauhti kiihtyy liian kovaksi. Olen sietänyt kotona epätäydellisyyttä, laittanut helpompia ruokia ja ottanut enemmän aikaa itselleni. Mutta nyt tämä tasapaino pitää löytää uudelleen. Omalla keholla meni vuosia palautua yrittäjyyden alkuajan uupumuksesta, enkä halua enää takaisin siihen pisteeseen. Mitä nopeammin teet korjausliikkeet, sen parempi. Jos keho joutuu oireilemalla ottamaan tarvitsemansa levon jota sille ei ole annettu, on oman vireystilan itsesäätely mahdotonta. Kiire ja stressi ovat joskus normaalia ja kuuluvat elämään, mutta taukoja pitää pitää ja yöunien pitää olla hyvät. 

Ongelma meillä näitä asioita (miten saada tarpeeksi lepoa) pohtiessa on se, että mistään ei voi oikein karsia.. Näistä asioista ollaan juteltu myös treenattavien kanssa. Kaikilla (etenkin yrittäjillä) se tuntuu olevan vaikeaa. Minut pysäytti lehdestä lukemani asia, kun Jyrki Sukula totesi "Kuppilat kuntoon" ohjelman yrittäjistä, että kuusi heistä on menehtynyt. Yrittäjät ajetaan töissä tosi kovalle. Mikään ei korvaa terveyttä, joten pitäkää huolta itsestänne hyvät yrittäjäkollegat!

Listaan tähän omat toimenpiteet, joita aion tehdä ja noudattaa, jotta saan hienosäädettyä taas arjen hyväksi ja terveyden sekä suorituskyvyn myös. Teen itselleni kaksi tavoitetta nyt aluksi ja katson kuinka realistista näiden toteuttaminen on. 

1. Pidän kerran viikossa päivän, jolloin en tee mitään (luen, katson leffoja..) 

Tämä tosin tuntuu nyt jo kirjoitettaessa tosi haasteelliselle, sillä kalenteri näytää töitä joka päivälle. Tulevaisuudessa aion putsata kalenterin sellaiseksi, että viikkoon tulee jälleen se kaksi vapaapäivää. Näin oli pitkään, mutta olen siitä näköjään lipsunut. Yrittäjän pitäisi osata sanoa enemmän ei.. Mutta se on hankala yhtälö.. Parannan tapani. Pitkään meni hyvin ja olinkin hyvin terveenä silloin. 

2. Teen toimistotyöt kerran päivässä

Sen sijaan, että katson meilejä pitkin päivää, avaan koneen vain kerran päivässä. Varaan ajan erikseen näille töille. Laskutusta, laskujen maksamista, harjoitusohjelmien tekemistä, asiakkaiden meileihin vastaamista, aikataulujen säätämistä ja yhteydenpitoa asiakkaiden kanssa, kirjanpitoaineiston kokoamista, tuntien suunnittelua, somen päivitys (insta, facebook, blogi) yms. Näihin menee yllättävän paljon yrittäjältä aikaa. Se on työtä, josta ei "palkka juokse", mutta joka on kuitenkin tehtävä. Nyt hoidan nämä asiat kerralla.

No niin, kello on yhdeksän aamulla. Some on päivitetty, toimistotyöt on tehty. Nyt sitten loppupäivän tavoitteeksi "ei konetta auki enää". Instan stooriin kyllä laittelen Detox ja muitakin kuulumisia, mutta muuten pysyttäydyn erossa laitteista. Kymmeneltä alkavat asiakkaiden ohjaukset ja töitä on kahteen asti. Sitten kun pääsen kotiin, vien Tamin lenkille ja relaan ennen illan Pilates -tuntia. Tänään on kuitenkin ihanan pitkä väli aamupäivän ja illan ohjausten välillä, harvinaista näin.

Tuleeko teille mieleen hyviä vinkkejä tähän aiheeseen?

Tervetuloa viikonloppu ja viikon kuulumiset

 Ihanaa perjantai-iltaa. Viikko taas mennä hujahti töitä tehden. Torstaina menin ekaa kertaa tekemään oman treenin, mutta tunteja on tietysti ollut koko viikon. Kokeilin ekaa kertaa kahdella pallolla polvenkoukistusta. Ai että! Ihan mahtava liike. Rakastan näitä pallotreenejä, siinä on aina pieni vaaran maku näitä tehdessä ;)

Kokosin postaukseen muutaman kuvan tältä viikolta jotka löytyi mun puhelimesta. Samalla postaus on kurkistus mun arjen hienosäätöön. Mun perus arki on aikamoista hienosäätöä levon ja syömisten tasapainottamisessa, jotta pysyn terveenä ja jaksan vetää tunnit ja hoitaa meidän pienen perheen arjen. Tahkon reissu hieman sekoitti paletin, ja sen seurauksena keho oli todella ylirasitustilassa. Vaikka nyt ei sinänsä mitään ihmeellistä, mutta neljä päivää kovassa pakkasessa rinteessä ja edestakaisin ajomatkat pakkaamisineen tekivät tehtävänsä. Ja nukuttiin lapsen kanssa hyvin ja niin kauan kuin nukutti. Mutta se oli rankka reissu. Vaikkakin tosi kiva.

Tällä viikolla jo kaivoin Polarin mittarin kaikki treenitilastot ja unitilastot ja kaikki esiin monelta kuukaudelta. Yritin miettiä mikä tässä nyt on (olinko oikeasti kipeä ja ylirasittunut..?), mutta kai sitten hiihtolomareissu teki tehtävänsä. Ylirasituin, ehkä sairastin jonkun pöpön, en tiedä. Treenin määrä ei ole mitenkään lisääntynyt menneiden kuukausien aikana, eikä unen määräkään vähentynyt. Vahdin tarkkana aina omia treenimääriä, etteivät ne kasva liikaa ja liian rankkoja treenejä keho kestää tietyn määrän. Niidenkin suhteen on melkonen tasapainottelu ja hienosäätäminen. Aktiivisuusmittarin hommasin sillon aikanaan, ja se on auttanut nimenomaan käänteisessä mielessä. Minua se on kannustanut nukkumaan ja palautumaan enemmän. Toisia se kannustaa liikkumaan. Mutta tiedän mitä voin tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Tiistaille otin sen kovasti toivotun Kahvakuula goes functional tunnin viime syksynä, ja vasta nyt kroppa on tottunut siihen, että on yksi tuollainen tunti viikossa enemmän. Tähän asti tiistai on ollut ihan super rankka päivä, mutta vähitellen tottuu ja unta vain lisää ja kehonhuoltoa.

No se uni.. Keskimääräinen uneni on jo kuukausia, voisin sanoa ehkä pari vuotta ollut kuukaudessa keskiarvoltaan 8:15 h ja 9:00 väliltä. Se on paljon se. Keskiarvona. Sen lisäksi nukun vielä päiväunia, joita kello ei tilastoi. Se on jännä miten yrittäjänä suhtautuu aivan eritavalla hyvinvointiin. On pakko olla terveenä, ei voi sairastua. Ja jos sairastuu niin mieluiten lomalla kiitos, eikä mieluiten lapsen takia silloinkaan että päästään viettämään yhdessä lomaa suunnitellusti. Mieluiten siis sellaisella lomalla kun lapsi on isänsä kanssa.

No, hyvinvoinnista pidän huolta nukkumalla ja syömällä tervellisesti. Oikeaa ruokaa puhtaista raaka-aineista. Vihermehun teen joka aamu, smoothienkin vielä kerran päivässä melkein, loput ruuat on sitten mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa. Ja tykkään tällaisesta ruuasta. Tietysti siihen menee aikaa, valmisteluun. Mutta olen sen valmis tekemään saadakseni näitä herkkuja.  Tällä viikolla olen tehnyt tortillaa muutaman kerran. Nopea ja täyttävä ruoka.

Kehonhuoltoa on tullut venyttelyn muodossa tällä viikolla yhteensä melkein neljä tuntia yhteen laskettuna. Ja sitten vielä pilatesta ja vähän rullausta kotona. Kehonhuollosta en tingi koskaan, vaikka oikeasti välillä väsyttää ja eikä jaksaisi sitä enää illalla tehdä kun on vetänyt tunnit, käynyt suihkussa ja syönyt. Mutta olotila seuraavana aamuna.. Ero on kuin yöllä ja päivällä, joten se vain kannattaa tehdä. 

Kahvakuula on heilunut tunneilla tällä viikolla, on tehty venyttelyä ja Pilatesta asiakkaiden kanssa. Itse olen ottanut vähän kevyemmin. Ja pari omaa treeniä olen käynyt tekemässä. Nyt se on ollut enimmäkseen kävelyä juoksumatolla ja pieni hetki pallon kanssa kikkailua. Tänään teki mieli venyttää takareisiä, ja allaoleva lonkan ojennus ja koukistus on siihen erinomainen liike. Se nimittäin samalla vahvistaa keskivartaloa ja koko kroppaa. 

Kuulostaa ehkä kurinalaiselta ja suunnitelmalliselta, mutta sitä se tavallaan onkin. Yksi tuttu sanoi mulle joskus, että sun on suhtauduttava sun elämään ja palautumiseen kuin huippu-urheilija suhtautuu. Niinhän se on. Huippu-urheilijasta olen kaukana, mutta treenimäärä tarvitsee tietyn määrän lepoa ja palautumista ja unta. Mutta tällaista tää on, ihan tavallista elämää lapsen kanssa. Paljon kotona oloa myös eikä kauheasti työn ohella ehdi ja jaksa missään kissanristiäisissä juosta. Sitten taas kun on vapaata, teen mieluusti ihan muita juttuja kuin treenaan. Keskityn ystävien näkemiseen, unta ja kehonhuoltoakin tarvitsee ehkä vähemmän kun on loma tai vapaa ja elämä siltä osin sitten vähän iisimpää. Mutta tälliasesta mä nautin ja tällaisella elämäntyylillä voin hyvin. Mutta hei ihanaa nyt on perjantai. Tänään iltapäivällä töiden jälkeen pidettiin äitipoika shoppailureissu. Käytiin hakemassa lapselle kaikkea tarvittavaa ja mulle kynsilakka. Ja syötiin ihanat sushit.

Kynsilakat ostan aina nykyään Ruohonjuuresta, "maritin" pois kaikki tavalliset lakat. Luonnonkosmetiikka on ihanaa ja kynsilakatkin ovat viime vuosina parantuneet laadultaan aivan huimasti. Ensi viikolla onkin Luonnonkaunismessut!

Shoppailureissulla käytiin hakemassa myös mun paketti postista. Tilasin Eranovan verkkokaupasta uuden kirjan. Tietysti olisi voinut ajella kauppaan sitä hakemaankin, mutta tämä viikko ei vain antanut yksinkertaisesti sellaiseen mahdollisuutta, joten tilasin kirjan viime viikonloppuna kotisohvalta postilla. Paketissa oli mukana myös lasku kirjasta, enkä muista koska olisin laskusta niin ilahtunut. Sen välistä tipahti höyhen <3 Tästä on hyvä lähteä viikonloppuun. Huomenna juhlitaan veljentyttären 2-v juhlia ja luvassa on perheen näkemistä ja illalla ihana ystävä tulee kylään meille. Ja illalla tulee myös Putouksen finaali. Voittaako Tanhupallo :) Kiitollinen tästä viikosta. Selvisin töistä, olo on hyvä ja pirteä ja nyt luvassa lepoa pari päivää.

Arjen irtiottoja

Keskiviikkoillat ovat harvinaista herkkua. Yleensä olen illat ohjaamassa, mutta keskiviikkoisin voi olla töiden jälkeen kotona niin kuin "normaalit ihmiset". Se on kyllä tosi ihanaa. Jokin osa minussa haluaisi lähteä liikkumaan ja jokin osa sanoo että nyt kannattaisi siivota, mutta on oikeasti ihanaa vain olla kun antaa siihen itselleen luvan. Se toinen osa minussa nimittäin käskee tekemään niin. Olemaan vain. Keittämään teetä. Istumaan sohvalla. Lukemaan. Tähän rentoutumiseen ja olemiseen on pitänyt ihan opetella, mutta on ihanaa miten sitä on oppinut kuuntelemaan itseään. Miten elämänlaatu paranee kun suo itselleen tällaisia harvinaisia hetkiä rentoutua. Joskus on osattava asettaa itsensä ja oma olonsa ykköseksi, ei omia tekemisiään. Nytkin periaatteessa olisi voinut käyttää illan siivoamiseen. Mutta nämä tällaiset hetket ovat niitä pieniä arjen irtiottoja mitä vain tarvitaan. Pitää vain oppia kuulostelemaan itseään mikä oikeasti tekee juuri nyt sinulle hyvää. 

Arjen irtiottoja teen myös niin, että menen puolen tunnin unille, sen sijaan että tekisin sillä hetkellä jonkun tärkeän asian. Jos asian voi tehdä myöhemminkin ja uni on se mitä sillä hetkellä tarvitsen, uni vie voiton. Silloin parannan omaa hyvinvointiani ja olen paljon tuottavampi lopun päivää. Tai mieluummin sanoisin ehkä iloisempi ja parempi ihminen ja jaksan vetää illan jumpat paremmin :D Tämä on juuri sitä, että oppii asettamaan itsensä ja oman olonsa (eikä omia tekemisiään) ykköseksi. Nyt kun se on mahdollista lapsenhoidon näkökulmasta. 

Kun keho on stressaantunut, stressi lievittyy tällaisella. Ei ole pakko odottaa iltaan tai viikonloppuun tai lomaan, että voi tehdä sellaisia asioita mistä tulee hyvä olo. Rentoutumiseen ei tarvita eksoottista matkaa. Tässä olemisen jalossa taidossa on ollut pienoinen opetteleminen, mutta lopulta siitä muodostuu tapa eikä kalenteriin merkitty "aika itselle" jota odottaa henkireikänä kuin kuuta nousevaa. Omia tarpeitaan pitää huomioida. Nykyään huomaan, etten edes hingu matkalle samalla tavalla kuin ennen. 

Kun oppii tietämään mikä omia akkuja lataa, sitä oppii hakeutumaan automaattisesti arjessa sen pariin mikä tekee hyvää. Sitten kun tulee niitä huonompia päiviä, saa tukea niistä mukavista ja hyvistä asioista jotka antavat energiaa ja hyvää oloa. Välillä se voi olla kynttilöiden sytyttäminen ja lempiteen juonti. Hyvä kirja vielä käteen. Joskus taas odotan kahvittelureissua ystävän kanssa kaupungille. Se on sitten enemmän luksusjuttu ja laadukkaampi irtiotto arjesta. Pienillä asioilla saa parannettua hyvinvointiaan. Kun arki on hyvää ja siinä oppii irroittautumaan pieneksi hetkeksi, elämää ei tarvitse elää niin loman kiilto silmissä. Tottakai loma on aina ihanaa ja siitä saa virtaa, mutta lomallakaan ei ole pakko tehdä mitään ihmeellistä ja suorittaa lomaa saavuttaakseen hyvän olon ja rentoutumisen. Kun arjesta oppii nauttimaan, sitä huomaa miten pienet asiat jo vievät sinut kohti parempaa oloa. 

Nyt laitan koneen kiinni. Kaadan lisää lempiteetä mukiin ja otan kirjan käteen. Ja fiilistelen mun asiakkaan upeaa tulosta. Tänään, kahden kuukauden valmennuksen jälkeen häneltä on pudonnut painoa lähes 11 kg ja miten upeasti liikkuvuus ja voima ja kunto ovat parantuneet. Olen ollut tästäkin niin hyvällä mielellä koko päivän. Ihana työpäivä ja ihana ilta.

Ihanaa iltaa myös sinne teille. Miten sinä rentoudut parhaiten?

Helatorstaita

Työviikko menikin tosi nopeasti nyt! Töiden lisäksi oon liikkunut tälläkin viikolla aika paljon ja alkuviikkoon on mahtunut kivoja juttuja. Muutama kuva tältä viikolta mun arjesta... 

Aamulenkeillä on tullut käytyä. Nyt on jotenkin aivan mahtava kesäfiilis kun luonto alkaa vihertää. 

Aamulenkit on mulle sitä omaa aikaa. On ihana kävellä luonnossa. Joskus kuunnella musaa, joskus vain luonnon ääniä. Linnut visertääkin ahkerasti aamulla aikaisin. 

Mehu kuuluu jokaiseen aamuun ja tällä viikolla oon istunut parvekkeella auringossa sitä nauttimassa. 

Tämän viikon suosikkimehu on seuraavanlainen:

1 lime
1 sitruuna
3 isoa porkkanaa
1 omena
inkivääriä

Ja toinen suosikkini on kurkkumehu, jonne laitan kurkun lisäksi aina sitruunaa ja limeä sekä inkivääriä. Fiiliksestä riippuen vielä lisäksi joko selleriä tai omenaa. Mehun jälkeen sitten varsinainen aamupala, joka näyttää aika usein tältä:

Sitten olen liikkunut aika paljon pyörällä tällä viikolla. Olen pyöräillyt työmatkoja ja tiistaina pyöräilin lämmittelyksi Herttoniemen portaisiin. Eilen pyöräilin stadikalle vesikävelemään. Tunnin vedessä oleilusta tuli hienot rusketusraidat :) Stadikalle pyöräillessä tuli vähän alkumatkasta vettä, mutta altaassa jo paistoi ihanasti aurinko. Viime kesänä kaikki ihmetteli kun olen niin päivettynyt, mutta kun liikkuu paljon ulkona ja ui melkein joka päivä niin kyllähän siinä väri tarttuu. Kesä on aina hyvä vaikkei superhelteitä olisikaan! Kuusijärvellekin ehdin yhtenä iltana uimaan. Järvivesi on jo lämmintä (17 astetta), mutta kyllä se vielä palautumiseen auttaa hyvin kun oleskelee siellä vähän pidempään. Koko kroppa olikin niin muussia aiempien päivien treeneistä. Oli ihana lillua viileässä vedessä. 

Viikin magnoliat kukassa tällä viikolla

No tällaista tämä on ollut, tälläkin viikolla. Töissä olemista ja luonnossa liikkumista tavalla tai toisella. Ja kodin laittamista. 

 Eilen oli vielä pakko lähteä Plangagenissa käymään, vähän kukkia hakemaan. Nyt on kiva aloittaa loppuviikon miniloma, kun työt on tehty ja kotikin kunnossa. 

Ihanaa Helatorstaita teille kaikille!