Oltiin koko aamupäivä pikkumiehen fudisturnauksessa ja meinasin haljeta onnesta ja ylpeydestä, kun hän sai ekassa pelissä parhaan pelaajan tsempparin palkinnon. Ennen treeniä pojat lämmitteli ja tyypit olivat tosi jännittyneitä. Toisella oli hihat suussa. Toinen taas hermostuneena teki mitä sattuu. Yksi ei halunnut lämmitellä. Osa ei kuunnellut mitä sanottiin. Meno oli suorastaan levotonta. Omalle jälkikasvulle ei voinut muuta sanoa hänen jännittäessään, kuin että relaa ja nauti. Mene pitämään hauskaa! Meille sanottiin ennen tanssikisoja, että aivan sama miten muut menee kunhan me menisimme pitämään hauskaa. Ja se on se juttu. Paras neuvo ikinä!
Ekasta pelistä tuli voitto 4-1 ja toisesta pelistä 6-0. Sitten vikassa keskittyminen jo herpaantui pikkutyypeillä, ja tuli häviö 3-2. Ja mä oon aina luullut (kun en fudiksesta ole ymmärtänyt aiemmin), että musta ei tule sitä äitiä joka täysillä kannustaa ja huutaa kentän laidalla. Mutta niin siinä vaan kävi vähitellen. Oli tosi jännät pelit! Oikeasti! Tuliko kenenkään muun joukkueen vanhemmista ja valmentajista yhtä kovaa kannustusta (huom kannustusta!) kuin meiltä. Ja nimenomaan se positiivinen mukana oleminen on se juttu. Kukaan ei tässä joukkueessa "sanonut pahasti". Siitä mä tykkään. Ja pojat pelasi upeesti! KäPa'ssa on aina se positiivinen meininki, ja olen myös kuullut monen lapsen siirtyneen sinne muista seuroista sen "ei niin positiivisen" meiningin vuoksi. Siis lapset ovat lapsia ja kaikista ei voi tulla Ronaldoja. Ei vaikka miten treenaa. Itsestäni sanon sen, että en ole täyttämässä kentän laidalla omia (kadotettuja) haaveitani vaan mulla on omat urheilujutut ja lapsen jutuissa olen vain muuten täysillä mukana tottakai!
Iltapäivällä käytiin hakemassa koulureppu ja ostoksilla. Ehdittiin myös Petikkoon Cobello Rusticaan (mun ehdoton favourite liike!!! voisin ottaa sieltä kaiken kaiken kaiken!!!). Päämääränä on löytää uuteen kotiin ruokapöytä. Nyt meillä on iso keittiö ja vanha lasipöytä menee sinne, ja olohuoneeseen haluan nätin ruokailuryhmän. Kierrettiin ja kierrettiin liikettä, ja sitten löytyi pöytä ja tuolit outlet -puolelta. "Tylsät! Mä en haluu näitä", sanoi pikkumies. "Minkä takia sä et tykkää?", kysyin. "No ei ne oo hienot - tylsät!". Jestas tällä kuusivuotiaalla on hyvä maku ja oli kyllä niin oikeessa! Taas. Olin jo kallistumassa niiden puoleen ihan pelkästään hinnan vuoksi, mutta epäilytti. Ne olivat edulliset, mutta eivät sellaiset "haluan nää haluan!". Tuolit on tosi samanlaiset kuin meillä on nyt ja pöydässä ei tosiaan oo "mitään juttua". Käyn ehkä pari kertaa vuodessa sisustusliikkeissä ja ostan tosi harvoin kotiin uusia huonekaluja tai sisustusjuttuja. Homma jäi hautumaan.
Mutta on muuten ero näillä kahdella kokonaisuudella! Vai?
 |
| outlet vaihtoehto |
 |
| THE pöytä ja tuolit |
Outlet puolelta kuitenkin löytyi jotain. Laukkufriikkiyden lisäksi mä oon tyynyfriikki. Kerään kivoja tyynynpäällisiä ja vaihdan niitä aina aika ajoin. Vanhimmat on kymmenen vuoden takaa, ja ostan uuden tyynyn/tyynyt ehkä pari kertaa vuodessa. Niin tyytyväinen näistä ihanista farkkutyynyistä! Mutta pöytä pitää saada ja parvekkeelle kalusteet myös! The Story Continues!
 |
| Cobellon Outletista löytöjä |
 |
| That's bananas! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti