Ulkonäöstä, läskeistä ja rypyistä - A Beautifu Body

Eilen kommenteissa yksi teistä ihmetteli otsani ryppyjä. Otsassa olevat rypyt valitettavasti vain ovat siinä. Ja kai se 36-vuotiaalle naiselle on luonnollista. Että on ryppyjä? Aika vähän mulla niitä loppujen lopuksi on, ja usein mua luullaankin nuoremmaksi mitä olen (jos saa itseään vähän kehua). En ole koskaan edes harkinnut niitä täyttäväni, enkä myöskään leikkaavani otsatukkaa niitä peittämään! Ja siinäkään ei ole mitään pahaa, jos joku ryppyjään täyttää. Sekin on tosi ok! Jos taas oikein oikein oikein tarkasti mun pärstäkuvia täällä katsoo, niin on joskus mukava jättää juuri otsa pois kuvasta. Siinä on niitä ryppyjä. Joo ja välillä on juurikasvua hiuksissa. Yök. Ja on yläviistokuvia myös.

lähdössä synnyttämään huhtikuun 8 päivänä 2007

Heinäkuun lopussa Mami Go Go blogissa oli Beautiful Body haaste! Hienoa! Nyt ajattelin tarttua aiheeseen, kun jotenkin elämä koko ajan enemmän ja enemmän menee siihen että on normaalia fiksailla kaikkea. Ja kaikkien pitäisi näyttää täydelliseltä. Tarvitseeko oikeasti? 

Mitä omassa kropassa sitten on asioita mitkä mua häiritsee? Synnytyksen jälkeen palauduin varsin nopeasti omaan kroppaani. Kiitos lukuisien vaunulenkkien, joogan ja tanssin. Ja terveellisen ruuan! Myöhemmin aloin tehdä myös lihaskuntotreeniä. Synnytyksen jälkeen olin myös hoikempi kuin koskaan. Ylilaiha, sanoisin näin jälkeenpäin. Ei juurikaan lihasta. Kiloista ei ole siis tarvinnut murehtia kunnes nyt kilpirauhasen vajaatoiminnan ilmettyä. Ja niistäkin pääsee eroon kun vain tekee kaikki asiat oikein. Sairaus ei todella ole tekosyy ylimääräisille kiloille, jos oikein näkee vaan vaivaa ja hankkiutuu niistä eroon. Joka nainen varmasti on aina vähän tyytymätön omaan painoonsa, ja tavallaan se on ihan tervettä. Paitsi jos oikeasti ei ole mitään pudotettavaa. 

5 kk synnytyksen jälkeen painoin 49 kg

Mutta rinnat multa hävisivät imetyksen jälkeen ja ne muuttuivat sellaisiksi.. No, tiedätte miltä rinnat voi näyttää kun on imettänyt. Ja kieltämättä olisi se kiva kun olisi kunnon tissit. Silareitakin olen joskus miettinyt, mutta en varmaan uskaltaisi niitä laittaa. Tai en tiedä. Monilla tutuilla on. Oishan ne hienot! Rinnat mä itsestäni varmasti voisin vaihtaa. Mutta niillä on ruokittu yksi pieni ihminen ja siitä olen ylpeä. Ja näillä on menty tähänkin asti. No raskaus muuttaa aina kroppaa ja etenkin useamman lapsen äidillä palautuminen ei ole niin helppoa.

Nuorempana mä olen ollut aina vähän pullukka. Ja se pulleus taisi alkaa kadota vasta siinä kahdeksantoista - parinkympin kieppeillä, kun aloin tiedostaa että tietyissä ruuissa on enemmän energiaa kuin toisissa. Että on olemassa kaloreita! Että joka päivä ei voi syödä levyä suklaata jos siitä tykkää. Muumijäätelöä ei voi syödä koko sankoa? En ole elänyt nuoruuttani ulkonäkökeskeisessä maailmassa. Muut tytöt yläasteella laittoivat tekokynsiä ja permanentteja. Eivät voineet köksän tunnilla tiskata ettei mene kynnet. Mä olin tallilla hevosten kanssa. Ei me siellä välitetty miltä me näytettiin. Oltiin tukka pystyssä ja syötiin hillomunkkeja. Ehkä jossain tallin bileissä tietysti vähän laittauduttiin. Ja mun äiti ei koskaan ollut mikään ulkonäkökeskeinen ihminen, vaikka älyttömän kaunis olikin. Hän sai tarpeeksi meikata ja laittautua teatterilla, ja kotona ei tehnyt mieli enää käyttää meikkiä. Eikä äidin tarvinnutkaan. Hän oli kaunis sellaisenaan. Kyllä mä mun pulleudesta kärsin ja kyllä mua siitä kiusattiinkin. Ja kiusattiin vielä enemmän, kun sanoin kunnolla kiusaajille vastaan. Mä en ole sitä tyyppiä joka alkaa itkeä loukkausten sadellessa ja menee kantelemaan opelle, vaan sitä tyyppiä joka sivaltaa takaisin ja lujaa. Vanhemmiten olen vähän rauhoittunut tässäkin asiassa. Oppia ikä kaikki! Aikuisena on oppinut asettumaan sen kaiken hölmöyden yläpuolelle ja osaa olla lähtemättä siihen mukaan!

Mulle on vanhemmiten tullut ehkä tämä ulkonäkökeskeisyys enemmän. Varsinkin sen jälkeen kun muutin Helsinkiin vuosituhannen vaihteessa. Olen myös varsin visuaalinen ihminen luonteeltani ja tykkään kaikesta kauniista. Tykkään laittaa kotia, ja tykkään kivoista laukuista ja vaatteista! Osa miehistä on sitä mieltä, että kynsiä ja hiuksia ja muita laitetaan miehiä varten. Ja "naiset väittävät laittavansa niitä itseään varten". Ihan heille tiedoksi, että kyllä me laitetaan niitä ihan itseämme varten. Maailma ei pyöri aina teidän miesten ympärillä. Mun mielestä on kiva yrittää näyttää kivalta. Se tekee ihmisestä huolitellun, kun tukka on nätisti ja kynnet kohdillaan. Ripsetkin on tosi kivat, mutta niitä en vaan voi ottaa kun silmät ei liimaa kestä. Ja kyllä. Laitan geelilakkausta kynsiin vaikka syönkin luomua. Apua! Onko se synti?

Mutta usein esiinnyn täällä bloginkin kuvissa ilman meikkiä. Ja ilman meikkiä olen myös tämän postauksen jokaisessa kuvassa. Miten moni uskaltaa tai haluaa laittaa pärstänsä nettiin juuri sellaisena kun se on? Vaikka aamulenkillä? Juuri heränneenä? Mielestäni silloinkin ihminen on kaunis! 

Nyt tässä iässä mä olen jotenkin niin sinut oman kroppani kanssa. Mua ei ihan oikeasti haittaa, jos mä lomalla nauttiessa ruuasta kerään pari lisäkiloa. Niitä sitten sulatellaan kotona. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin sulatella niitä liikkuen. Liikkumista mä rakastan. Eikä mua kiinnosta, jos joku huomauttelee "pömppiksestäni" täällä blogissa. Enemmänkin vain sitä ihmettelen? Tai mun "rypyistä". Mä en ole ikinä ymmärtänyt niitä, joiden on pakko jotain ilkeää sanottavaa keksiä. Itselle niitä ilkeyksiä ei ole älyttömästi tullut, ihan sopivasti. Enkä mä niistä loukkaannu. Eikä niitä kaikkia ole välttämättä ilkeydellä kirjoitettu. Tosin tuollaiset asiat ehkä voisi jättää sanomatta? Kyllä mä tiedän että mulla on ryppyjä, mulla voisi olla kommenttien tarkistus päällä jos haluaisin. Ei tarvitse olla. Julkaisen täällä kaikki kommentit. Mutta toisia blogeja lukiessa nousee ihan karvat pystyyn, kun bloggaajaa haukutaan "järkyttäväksi lehmäksi" tms. 

Muutenkin olen sinut kroppani kanssa ja se ei tee ihmisestä yhtään sen huonompaa tai parempaa onko se six pack näkyvissä vai ei. Ihmisen hienous tulee sisältä, ja parhaita ja kauneimpia ihmisiä ovat ne, joilla on suuri sydän. Ja tiedättekö milloin itsestä näyttää rumalta ja läskiltä peilistä? Silloin kun on huono olla. Ja onnellinen ihminen taas on aina kaunis! Sanokaa jos olen väärässä? Comments?

Onnellinen