En ollut melkein pariin
viikkoon käynyt kävelyllä! Kaikki urheilu on tapahtunut sisätiloissa
lukuunottamatta lauantain laskettelureissua. Kävely on parasta mitä
tiedän. Mieli lepää ja silmä lepää kun kävelee metsässä. Meiltä on
Käpylästä onneksi helppo päästä "metsän uumeniin" ja kävellä lähes
koko lenkki "luonnossa". Puolentoista tunnin aikana ehtii
miettiä niin paljon asioita. Kaikki suuret elämänmuutokseni ja parhaat
ideani ovat saaneet alkunsa luonnossa kävelylenkillä. Olen silloin
luovimmillani ja ajatus laukkaa. Tänään ajatus laukkasi taas oikein
kunnolla ja ilokseni minulla oli puhelimen päässä myös hyvä ystävä, jolta sain hyvää näkökantaa yhteen asiaan. Kiitos
Eeva "lenkkiseurasta"! Kävelylenkeillä olen myös keksinyt koko
alanvaihtoni aina yrityksen nimeä myöden. Mitään ei ole tarvinnut keksiä
väkisin vain asiat vain "tipahtavat eteeni" kun niiden aika on
ollut. Tähän olen luottanut viimeiset vuodet, ja
elämä on kuljettanut koko ajan oikeaan suuntaan.
Tänään olen miettinyt
tosi paljon sitä mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä on
"vapauttanut" minut tähän tilanteeseen. Ja millä siihen
onnellisuuteen ja tasapainoon ylipäätään pääsee.
Uskon että pahin este
onnellisuudellemme ovat pelot. Pelkäämme että tekemisemme eivät ole
yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Jos vaikka heittäytyy yrittäjäksi ja
alkaa toteuttaa omaa unelmaansa vaikka alussa ajatus tuntuu kaukaiselta ja
enemmän hullulta? On oltava vakkarityö ja elanto, että
tulee toimeen ja voi ostaa sitä ja tätä. Tai "harrastuksesta ei pidä
tehdä ammattia". Tai ylipäätään kaiken pelkääminen. Pelätään vaikka mitä muut minusta ajattelevat. Että jos vaikka mokaa? Ei sitä kannata pelätä ja moka
on aina lahja. Kaikki mokaa joskus. Ei se
ole vaarallista. Niille pitää nauraa ja jatkaa eteenpäin!
Mä olen pelännyt joskus
mitä muut ajattelevat ja tehnyt vain niin mikä on "oikein" ja
hyväksyttävää. Luovuin omista unelmistani koska pitää olla
"järkevä". Onneksi vihdoin uskalsin tehdä sen hyppäyksen, että alan rohkeasti toteuttaa sitä mitä sydän
sanoo. Kyllä sitä aina pärjää ja elämä kantaa.
Olen pelännyt myös
luonnossa liikkumista. Olen tehnyt sitä väkisin niin kauan kunnes en enää
pelkää, ja seurauksena siitä uskallan näköjään
samoilla "viidakossakin" yksin ja sitten voi törmätä vaikka varaaniin niin kuin mulle
viimeksi kävi. Olen pelännyt luonnonvesissä uimista ja kaloja, ja kaikkea mikä siellä liikkuu. Siitä huolimatta
jokaisella reissulla on pakko mennä sille pakolliselle snorklausretkelle ja
pakottaa itsensä veteen. Ylittää itsensä. Viime reissulla uin
luonnonvedessä kilometrin ihan kuntoilumielessä! Siis minä!? Pelkäsin myös yksin matkustamista, ja
nyt se on parasta ja antoisinta mitä tiedän.
Nykyään mitä hullummalta
ja pelottavammalta joku asia tuntuu, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri
se saattaa olla yksi avain onnellisuuteen. Pitää vain rohkeasti katsoa
jokainen kortti. Ei siihen kuole.
Kuolemanpelko on myös
yksi varmasti suurimmista peloistamme. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelevat, että he voivat "elää ikuisesti" kontrolloimalla
syömistään ja kaikkea mitä heidän elimistöönsä voi jotain kautta joutua. Kaikki
tehdään mahdollisimman opitimaalisesti mutta aikaa ei jää oikeasti
elää! Kukaan ei elä ikuisesti ja me kaikki lähdemme täältä jossain
vaiheessa, mutta sen ajan mitä täällä olemme ja elämme
voimme elää sen hyvin ja onnellisena. Kohtuus kaikessa, myös kaikessa terveyteen liittyvässä asiassa.
Mikä tällä hetkellä minut
sitten tekee onnelliseksi ja mikä on kaikkein tärkeintä? Lapsi ja ystävät, ja se että on hyvä olla. Saa tehdä työtä jota
rakastaa ja elämä on mukavaa, eikä ole turhaa stressiä tai eripuraa asioista
kenenkään kanssa. Se että on terveyttä! Näin eilen Iltiksen lööpin
"huono parisuhde tuhoaa terveyden". En lukenut juttua, mutta jäin miettimään asiaa. Kyllä se niin vain
on. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, mutta
työn ja parisuhteen pitäisi antaa sitä voimaa, ei
viedä sitä. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. En yllytä ketään
jättämään nyt päivätyötään tai ottamaan avioeroa, mutta
kannattaa puntaroida mikä omassa elämässä on sellaista minkä haluaisi
muuttaa. Asiat eivät muutu jos niille ei tee mitään. Helppoa se ei
aina ole, mutta ehdottomasti sen arvoista. Ja
lopulta kaikki lähtee itsestä. Pitää hyväksyä itsensä ja opetella
rakastamaan itseään. Ja lopettaa se turha pelkääminen. Olla onnellinen
niistä ihanista asioista mitä sinulla on. Myös suuret menetykset opettavat
katsomaan maailmaa eri silmin. Elämä ei ole aina helppoa, mutta se on mukavampaa kun ajattelee positiivisesti ja
uskaltaa elää! Silloinkin kun on vähän vaikeampaa!