Aamulenkki ja ajatuksia perheenäidin liikkumisesta

Mä pääsin tänään pitkästä aikaa taas aamulenkille. Edellinen mahdollisuus oli pari viikkoa sitten kun lapsi oli taas isällään. Tällä viikolla maanantaina ja tiistaina mulla oli aamulla töitä ja olin päättänyt lähteä kävelylle keskiviikkoaamuna. No sielläpä satoi vettä. Koska olin asennoitunut niin, että menen niin laitoin vain oikeanlaiset varusteet päälle ja lähdin ulos. Ihan mahtava ilma ja sateessa on kiva kävellä! Ja arvostan tosi paljon niitä aamuja kun pääsen! Mulle se ei ole pakko ikinä vaan mä todella nautin näistä aamun hiljaisista hetkistä ulkona! Kuulailu ja kotitreeni multa on jäänyt aamuisin pois sillä viikossa tulee niin paljon vedettyä tunteja että ei jaksa enää kotona treenata kuulan kanssa.

Lenkin aikana tuli pohdittua sitä kuinka pienten lasten äitien liikkuminen ja lenkkily on mahdollista. Arvostan sitä kun pääsen aamulla kävelylle. Mullakin ennen (normityössä ja naimisissa) oli paljon helpompaa tämäkin juttu. Oli mahdollisuus lähes joka aamu lähteä lenkille. Jos menin puoli ysiksi töihin, niin tein aamulenkin 6-7 ja sitten ehdin hyvin kotiin ja suihkuun ja viemään lapsen hoitoon ennen töihin lähtöä. Ja silloin kävinkin aina aamuisin lenkillä. Lasten kanssa ja vielä yksin, tai tilanteessa jossa mies on koko ajan töissä ja matkustaa ei liikkuminen aina ole niin helppoa ja yksinkertaista. Sitten joskus kun on mahdollisuus, niin saattaa olla että yksinkertaisesti väsyttää niin paljon ettei jaksa lähteä. Tai tulee jokin työjuttu tai muu asia joka on hoidettava.

Tottakai pienten lasten äidit pystyvät liikkumaan, mutta onhan se toki haasteellisempaa kuin lapsettomalla ihmisellä. Vauvaa voi aina työnnellä rattaissa, mutta taaperoikäinen ei vaunuissa viihdy. Iltaisin jos tekisi mieli mennä lenkille niin se ei onnistukaan, kun pikkutyyppiä ei voi jättää yksin kotiin. Ja usein lenkkeilylle keksitään sitten korvaavaksi tekemiseksi syömistä ja telkkarin katselua. Tälle taas pitäisi pyrkiä keksimään jotain korvaavaa tekemistä. Tosin mulla tuntuu kyllä kotona aina riittävän hommaa, joten ei tarvitse paljon tekemistä keksiä. No tottakai iltaisin voisi sitten lähteä salille ja viedä lapsen lapsiparkkiin. Mutta itsellä fakta vain on se, että mieluummin vietän aikaa lapsen kanssa ja tehdään jotain yhdessä, kuin että menen salille ja vien hänet parkkiin. Sekin on joskus ok, mutta silloin tällöin vain. 

Omassa tapauksessa saan olla onnellinen, että voin töiden puolesta liikkua ja sitä liikuntaa kyllä tulee! Mun unelma liikuntaviikko olisi sellainen että voisin käydä muutamana aamuna aamukävelyllä ja tehdä siihen päälle muutaman salitreenin viikossa ja käydä vähän juoksemassakin joskus. Mission Impossible mun tapauksessa! Mutta tällekin tulee vielä aikansa! Ja mahtavaa on se että voin tehdä näin sporttista duunia! 

Lasten kanssa tulee myös aina se liikkuva tekijä, että joskus vain valvotaan öitä ja se valvominen ei lopu vauva-ajan jälkeen. Mennään silloin kun pystytään ja ehditään ja jaksetaan. Monilla on hyvä verkosto mitä hyödyntää lastenhoidossa ja sporttailu onkin silloin paljon helpompaa. On vaikka isovanhemmat jotka auttavat. Tai sitten perheessä on kaksi aikuista. Hyödyntäkää ihmiset tätä. Sinne vaan! Ylös ulos ja lenkille! Tai vedätte itse ne päikkärit jos siihen on mahdollisuus.

Huippua päivää!

Xo

Hanna

www.sportslady.fi

P.S. Muistakaa tämän viikon ajan siis kaikista palveluista ja DVD'stä se -10%