Neljäs päivä täällä. Meidän piti tänään jo lähteä, mutta venytettiin vielä päivällä lähtöä. Ei kai sinne Helsingin vesisateeseen niin kiire ole? Pääasia, että ehditään iltapäivän fudistreeneihin ja pitämään illan kuulatunti Kumpulassa!
Päivällä oli tänään myös karmea ajokeli, ja olin iloinen että päätettiin jäädä. Aamupäivällä käytiin Tahko Span monitoimihallissa pelaamassa ensin pingistä ja sitten keilattiin tunti. Pingis onkin tosi kivaa. Sitä en oo koskaan ennen pelannut. Meidän pieni hiihtolomalainen sai valita lajit ja hän halusi pingistä ja keilausta! Teki ihan hyvää tää rauhallinen aamupäivä.
 |
| poitsu johtaa heti alkuvaiheessa |
Keilauksen jälkeen mentiin rinteeseen. Nyt oli lumisade muuttunut vesisateeksi täälläkin ja näkyvyys oli aika huono. Rinteiden kunto myös. Oli tosi raskas laskea, ja oltiin iloisia siitä miten kivat kelit oli kuitenkin koko viikon olleet! Ja oli tääkin ihan jees. Tosin moni kokemattomampi ei pystyssä tahtonut siellä pysyä. Vähän jo pelotti tuleeko joku niskaan. Eivät osaa mennä lumikasojen yli, ja sitten lähtee kontrolli. Vauhti kiihtyy kunnes tulee uusi lumikinos tai ihminen eteen ja siihen jäädään. Joustakaa polvista ja käyttäkää kroppaa! Tässä hommassa hyvästä lihaskunnosta vaan on apua!
Tyytyväinen olin itsekin kun hengissä päästiin vika lasku alas. Vähän tää laskeminen aina jännittää työn vuoksi. Aina ei voi mitään, jos jotain käy vaikka yrittääkin olla suht järkevä ja pitää kontrollin hommassa. Aina voi joku humalainen tai muuten vaan holtiton laskija tulla takaa suoraan päin, tai mitä tahansa voi käydä. Humalaisia ei sillä tavalla oo täällä nyt ollut, kun enemmän on näitä lapsiperheitä hiihtoloman aikaan! Mutta yleensä se päivän vaarallinen hetki on, kun jengi laskee Pehkusta Kunkkuun iltapäivällä. Yrittäjän sairaslomat kun ei oo niin "helppoja" kuin palkkatyössä. Jos jalka menee poikki niin rahaa ei tule tuosta vain. Lyhyemmissäkin sairaspoissaoloissa menee vain elanto. Eli ei ei parane olla pois. Työt on tehtävä. Ei voi kilauttaa esimiehelle, että nyt on vähän kipeänä ja jättää menemättä. Työt on tehtävä!
No, mutta nyt valmistuu ruoka ja lasi punaista vauhdittaa Suomen peliä! Peukut pystyyn!!! Ja illalla jännitetään Putousta. Toivon, että finaalissa olisivat Antsku ja Ymmi. Huomenna paluu arkeen. Ihanaa iltaa teille ihanille! Tunturityttö kiittää ja kumartaa tästä ihanasta reissusta ja jää innolla odottamaan seuraavaa laskettelureissua!
Tyytyväinen olin itsekin kun hengissä päästiin vika lasku alas. Vähän tää laskeminen aina jännittää työn vuoksi. Aina ei voi mitään, jos jotain käy vaikka yrittääkin olla suht järkevä ja pitää kontrollin hommassa. Aina voi joku humalainen tai muuten vaan holtiton laskija tulla takaa suoraan päin, tai mitä tahansa voi käydä. Humalaisia ei sillä tavalla oo täällä nyt ollut, kun enemmän on näitä lapsiperheitä hiihtoloman aikaan! Mutta yleensä se päivän vaarallinen hetki on, kun jengi laskee Pehkusta Kunkkuun iltapäivällä. Yrittäjän sairaslomat kun ei oo niin "helppoja" kuin palkkatyössä. Jos jalka menee poikki niin rahaa ei tule tuosta vain. Lyhyemmissäkin sairaspoissaoloissa menee vain elanto. Eli ei ei parane olla pois. Työt on tehtävä. Ei voi kilauttaa esimiehelle, että nyt on vähän kipeänä ja jättää menemättä. Työt on tehtävä!
No, mutta nyt valmistuu ruoka ja lasi punaista vauhdittaa Suomen peliä! Peukut pystyyn!!! Ja illalla jännitetään Putousta. Toivon, että finaalissa olisivat Antsku ja Ymmi. Huomenna paluu arkeen. Ihanaa iltaa teille ihanille! Tunturityttö kiittää ja kumartaa tästä ihanasta reissusta ja jää innolla odottamaan seuraavaa laskettelureissua!
Much love,
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti