 |
| Joskus kolme vuotta sitten ja nyt |
Mä olen kuitenkin aina ollut vähän huono seuraamaan muiden blogeja. Ystäväni kysyi kun aloin blogata, että mitä blogeja sä seuraat? Vastaus oli "En mitään". "Oikeesti!? Kai sä nyt jotain seuraat?" Sanoin ystävälleni, että hän voi olla mun mentorina tässä blogi-asiassa, kun hän lukee paljon blogeja. Hän lupasi. No olin mä jotain sentään seurannut. Olin vuosia sitten seurannut "Kutri kuntoon" blogia ja se oli mun mielestä tosi inspiroiva silloin. Edelleen käyn joskus kurkkimassa Katrin blogia. Ehkä hiljattain ennen omaa blogin aloitusta olin lueskellut ruotsalaisia muotiblogeja. Ja se, että en seuraa muiden blogeja kovin paljon, ei johdu itserakkaudesta vaan siitä, että mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa. Seuraan toki nykyään viikottain tiettyjä blogeja.
Mutta siis blogit joita seurasin olivat jotain muuta kuin hyvinvointi- tai liikunta-alan blogeja. Mä en halunnutkaan seurata muiden blogeja. En halunnut apinoida muiden juttuja ja pelkäsin että jos alan seurata jotain hyvää blogia, niin samaistun siihen liikaa ja omat jutut muuttuvat sen kaltaiseksi. Joskus mulle kävi nuorempana niin, että samaistuin ja aloin fanittaa niin täysillä että muutuin osittain ehkä itse fanittamani kohteen kaltaiseksi. Ehkä. Luulisin. Joo myönnän. Jotain julkkiksia ainakin seurasin, ja pakko se oli samanlainen tukka silloin saada tai hame ainakin. Ja elämänkertojen kohdalla helposti voi käydä niin. Ja blogithan tavallaan ovat elämänkertoja. Ylipäätään se, että seuraa jotain toista ihmistä voi helposti tehdä kaltaiseksi ja siihen kai blogit loppupeleissä perustuvat. Siis se kaupallinen idea niissä? Toinen ajatus blogeissa on jakaa sitä hyvää eteenpäin muille! Sitä mä aamulla mietin kun postasin Durian hedelmästä! Ihan itseäni varten tietoa etsin mutta myös teitä varten!
Mutta jos ei puhuta nyt kaupallisuudesta. Mun blogilla ei ole koskaan ollut kantavana ajatuksena ansaita mitään. Olen aina kirjoittanut kirjoittamisen ilosta ja sen myötä ilokseni olen saanut kaikkea mukavaa plussaa blogin myötä. Uusia tuttavuuksia ja kivoja tuotteita, joiden ihanuuden olen saanut jakaa teidän kanssanne. Ja toki jos elintaso laskee ei ole pahitteeksi joskus saada jotain ilmaiseksi? Yksi tärkeä asia on ollut myös auttaa muita ihmisiä. Huipputyyppejä! Hienoja yrittäjä! Kultaisia ihmisiä! Ihmisiä joilla on hienoa sanottavaa ja annettavaa. Toisten auttaminen ei ole ollut koskaan multa pois. Päinvastoin! Ja on ollut jakaa sitä omaa innostusta asioista maailmalle.
En ole koskaan matkinut ketään, enkä aiokaan. Viime aikoina tosin olen saanut havaita hyvin paljon samankaltaisuuksia omaan blogiini eräässä blogissa. Lähes samat juttuaiheet ja identtiset kuvat, yhtäkkiä jopa videot, tulevat muutaman päivän viiveellä. Otan sen kohteliaisuutena.
Tätä samaistumis -asiaa on tullut viime päivinä pohdittua. Sports Ladyn blogin tarkoituksena on rohkaista teitä kaikkia ihania tyyppejä tekemään niin kuin sydän sanoo, elämään "kohtuus kaikessa" mentaliteetilla ja vielä sen lisäksi kun jokainen teistä muistaisi arvostaa itseään ja löytää huonoistakin asioista ne positiiviset puolet ja nauttia elämästä! Sitä me kaikki täällä kai opettelemme? Elämässä.
Jollain tavalla ymmärrän olevani asioissa esikuva ja yritän olla mahdollisimman tervejärkinen sellainen. Olen minä ja aidosti olen sitä mitä olen. Blogin perusteella Hannasta ei toki kaikkea saa tietää, mutta jotain on pidettävä myös omana tietona. Hanna on muutakin kuin sporttailut ja reseptit. Mutta se positiivisuus ja muiden auttaminen on asia joiden toivon täältä välittyvän!
Mutta summa summarum. Tärkeää on aina olla oma itsensä ja pitää se oma linja. Kaikki ei aina tykkää ja toiset taas tykkää. Ja tärkeää on auttaa toisia! Sitä on tässä maailmassa ihan liian vähän enää pyytettömästi! Onneksi kuitenkin on ja että se voi olla myös vastavuoisesti! Olette kaikki äärettömän tärkeitä ja kiitos että luette. Ja tervetuloa uusille lukijoille! Tällainen paasaus tähän viikon keskivaihelle!
Hugs
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti