Palautumisvaje, univaje ja ajatuksia elämästä

Koiruli täyttää tänään neljä kuukautta. Tamin syntymäpäivä on muuten sama kuin minun nimipäiväni :) Meillä on nyt takana kymmenen viikkoa koiranpentuarkea ja siitä ensimmäiset viisi meni aika hyvin valvoessa. Mutta nyt rytmi alkaa löytyä ja yöunet pidentyä taas itselläkin. Omista aamutreeneistä olen luopunut kokonaan. Käyn tekemässä sitten joskus päivisin tai iltaisin treenin jos ehdin, mutta kerrat ovat jääneet kertaan pariin viikossa. Elämäntilanteet vaihtelevat ja nyt on tällainen vaihe. Pitää oppia suhteuttamaan arjen haasteet ja palautuminen. Olisi ollut sulaa hulluutta jatkaa nyt samalla treenimäärällä kuin ennen.. 

Olemme tosi paljon vieneet pentua eri paikkoihin, kyläilleet ja viettäneet aikaa hänen kanssaan. Enää en voisi kuvitella elämääni ilman Tamia. Hän on niin rakas, meidän perheenjäsen. 

Omat menot on muutenkin jääneet, sillä en ole halunnut pentua jättää yksin. Näin siis reilut kaksi kuukautta olen viettänyt tosi paljon aikaa kotona. Muutenkin elämä on ollut tosi rauhallista. Mutta myöskään oman itseni takia en ole mennyt, sillä on pitänyt priorisoida lepoa. Myös vihermehujen tekeminen on jäänyt ihan olemattomaksi. Tuntuu että siihen ei ole enää aikaa. Aamun rutiineihin koiran kanssa menee saman verran kuin ennen omiin ja lapsen aamurutiineihin. Omista olen siis luopunut. Mehuista ja treenistä. Nyt mennään hetki vielä koiran ehdoilla, ja tietysti lapsen.. 

Sitä on vuosien saatossa oppinut levon merkityksen ja palautumisen tärkeyden. Ja tämä on väliaikainen vaihe elämässä. Toki elämä paljon muuttuu muutenkin nyt kun on uusi perheenjäsen. Koiraa olin halunnut pitkään ja se on ollut tosi rakas ja hyvä päätös ottaa meille uusi perheenjäsen. Ja kauan harkittu. Olisi kiva tehdä enemmän kaikkea, mutta sitä on oppinut lepäämään ja olemaan. 

Tutkimusten ja mittausten mukaan palautumisemme on olematonta. Työikäiset suomalaiset palautuvat heikosti. Puhutaan univajeesta, mutta sen sijaan pitäisi puhua palautumisvajeesta. Kumpikin vaje heikentää elämänlaatua, suorituskykyä ja aiheuttavat terveydellisiä ongelmia. Ymmärrän hyvin tämän. Moni ei jaksa tylsää elämää ja aina pitää kalenteria täyttää elämyksillä ja menemisillä ja ystävillä ja matkoilla...

Ei siis ihme, että ihmiset sairastuvat. Jopa vakaviin sairauksiin. Ja fyysisen menemisen lisäksi kehoa kuormittavat stressi, murheet ja ajatukset.. Mielen stressistä tulee lopulta kehon stressiä. Palautumiseen unen lisäksi vaikuttavat säännöllinen ruokailurytmi ja fyysinen kunto. Palautumisesta ja levosta keskustelemme säännöllisesti myös valmennettavieni kanssa. Se on yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin muut asiat. Usein saatan heille antaa neuvon olla viikkoon tekemättä mitään treenjä, vain venyttelyä ja kevyttä kävelyä. Sellaisen viikon jälkeen on aina päästy lähemmäksi tavoitetta. Sitä ei vain malteta tehdä, ottaa rauhallisemmin. 

Ajattelin laittaa blogiin myös vähän ruokakuvia. Härkistä ostin ensimmäistä kertaa ikinä ja siitä kokkasin tortillaa ja laitoin salaatin joukkoon. Pääosin ruuat näyttävät tältä, mutta joskus kun on paljon kiirettä, en tuhlaa energiaa siihen että valmistan terveellistä ruokaa. Viime viikon torstaina haimme pizzaa, perjantaina kiinalaista ja sunnuntaina sushia.. Yleensä meillä on kerran viikossa päivä jolloin syömme ulkona/haemme ruokaa lapsen kanssa. Viime viikolla kertoja oli kolme.. Muuten teen kaiken ruuan kotona. Mutta täydellisyyden tavoittelu on sulaa hulluutta jos asioita on paljon ja vuorokaudessa kuitenkin tunteja rajallinen määrä..

Treenimeininkiä löytyy taas Sports Ladyn Instasta. Omalta henkilökohtaiselta tililtä taas löytyy enemmän ruoka- ja muita arjen fiilistelykuvia. 

Ihanaa viikon alkua ja muistakaa palautuminen <3

/Hanna