Kaikki entiset työpaikkani

lehtijuttu Me Naisissa 2012

Peruin illan kahvakuulatunnin sateen vuoksi ja olen tässä tylsistynyt nyt kotona. Välillä sitä aina haaveilee, että olisi ihanaa kun illat olisi vapaita ja voisi tehdä mitä huvittaa. Mutta tänään sen tajusin (jälleen kerran), että mielelläni teen töitä myös iltaisin ja olisin tänäänkin niin kovin mielelläni mennyt vetämään tuntia. No, tunnille löytyi korvaava aika helatorstaille ja onhan se kivempi kuulailla ulkona kun on kiva keli. 

Sitten täällä tylsyyden syövereissäni luin ensin kaikki lukematta jääneet lehdet, näytenumerot, golf-lehdet ja koiramme -lehdet. Sitten aloin selata blogeja. Muutamassa blogissa törmäsin juttuihin entisistä työpaikoista. Tässäpä olikin mielenkiintoinen aihe, ja olen aina ollut kiitollinen jokaisesta edellisestä työpaikastani. Ne ovat kaikki tuoneet minut tähän missä olen nyt.

äidin kanssa teatterilla

1984 

Varmasti ensimmäinen oikea työni oli Porin Teatterissa avustajana. Olisiko se ollut vuotta 84 ja näytelmä jossa olin mukana oli Prinsessa Ruusunen. Puoliajan jälkeen esitys alkoi sillä, että kastelin linnan pihalla olevia ruusuja ja lauloin. Aivan paniikissa odottelin esiripun aukeamista väliajan jälkeen ja sitten olikin minun vuoroni astua lavalle ja aloittaa toinen puoliaika. Tästä ala-asteikäinen tyttö sai mukavasti rahaa ja pääsin ratsastustunneille niillä rahoilla. Olin mukana myös muutamassa pienessä elokuvassa, joista sai niistäkin taskurahaa. Äitini oli näyttelijä, hän myötävaikutti näiden töiden saantiin tietysti :)

1990-luvun alku

Sitten 90-luvun alussa puhuimme parin kaverin kanssa itsemme töihin hevostallille kesäksi. Tallin omistaja sai jotain tukea, jolla palkamme maksettiin ja me saimme maalata aitoja, puomeja ja tehdä kaikkea sellaista hommaa mihin teini-ikäiset pystyivät. Tallilla tein myös hevosten iltaruokintavuoroja ja viikonloppuisin siivosin karsinoita, niistäkin maksettiin. 

1995

Lukion jälkeen en päässyt heti hakemaani kouluun. Ehdotin hevostarvikeliikkeeseen, että he työllistäisivät minut. Sain työmarkkinatukea ja työnantaja sai apuja liikkeeseen. Olin myyjänä, tein tilauksia ja myös toimitin tilauksia. Sain arvokasta työkokemusta vuoden ajan ja pääsin opiskelemaan sitten markkinnointia ja viestintää. 

1996

Sitten opiskelujen ohella työntekoni jatkui Eka Marketin kassalla. Jostain oli saatava rahaa. Minulla oli hevonen ja sen ylläpitoon tarvitsin joka kuukausi rahaa. Kassatyöllä sain maksettua hevosen, omaan elämiseen riitti muistaakseni opintotuki ja -laina. Marssin johtajan puheille tallivaatteissa, hevoselta haisevana, ja ilmoitin että tarvitsen työn. 

1998

Sitten opiskelujen loppuvaiheessa löysin itseni lääkäriaseman respasta töistä. Muutin kesäksi Porista Helsinkiin. Tämän työpaikan sain isäni avustuksella. Tätä työtä tein yhden kesän ja myös opinnäytetyöni käsitteli leikkauspotilaiden asiakastyytyväisyyttä. Lopulta ymmärsin, että Helsinkiin muutto oli edessä jotta työmahdollisuuksia olisi enemmmän. 

ensimmäinen messuosasto josta vastasin 2000

1999-2001

Ensimmäinen "oikea" työpaikkani, valmistuttuani, oli  IT-alan yrityksessä. Minut palkattiin sinne sihteeriksi ja assistentiksi ja järjestin aina messustandit ja organisoin niihin liittyviä asioita. Lopulta tämä yritys ostettiin osaksi isompaa konsernia, työtehtäväni muuttuivat assistentin töistä markkinoitiviestinnällisempiin töihin. 

2003 työmatkalla Rigassa

2001-2010

Parin vuoden jälkeen päätin kuitenkin hakea Helsingin Pörssiin. Nykyinen Nasdaq OMX haki Helsingin Sanomien rekryilmoituksessa johdon assistentteja. Pörssissä toimin ensin kaupankäynti liiketoimintayksikön johtajan assistenttina, myöhemmin hänestä tuli toimitusjohtaja. Ja minusta toimitusjohtajan assistentti. Esimieheni kehotti myös aina menemään koulutuksiin ja pörssin aikana kävin valtavan määrän koulutuksia. Kävin kaikki yrityksen järjestämät kurssit, opi optiot, opi osakkeet, portfolioteoria ja niin edelleen. Lopulta suoritin myös pörssimeklaritutkinnon. Suoritin laki- ja sääntöosuuden sekä käytännön kokeen Saxess -kaupankäyntijärjestelmällä ja olisin saanut meklarioikeudet. Pörssin aikana kävin myös viikottain englannin tunneilla, suoritin johdon assistentin tutkinnon Markkinointi-Instituutissa ja vaikka mitä. Muistanko edes kaikkea. Järjestin todella isoja asiakastilaisuuksia, varasin matkoja ja työtehtäväni olivat vaativia. 

after workout Blackissa

2010 

Sitten keksin mikä minusta tulisi isona. Aloin töiden ohella kouluttautua personal traineriksi. Perustin Sports Ladyn ja vaihdoin alaa. Olin hetken myös töissä Trainer4You:lla hyvinvointikoordinaattorina ja sieltä menin CocoVi Bariin ravintolapäälliköksi, myymäläesimieheksi. Tein kahta työtä pari vuotta. Oman yrityksen töitä ja noita siinä ohella. 

2011 Ilta sanomat

2012

Siirryin kokopäivätoimiseksi hyvinvointialan yrittäjäksi jolla tiellä olen edelleen. 

Vuodesta 2010 eteenpäin olen kouluttanut itseäni jatkuvasti. Ensin suoritin Hyvinvointivalmentajan, Kuntosalivalmentajan, Ravintovalmentajan, Personal Trainerin, Kahvakuulaohjaajan tutkinnot. Sitten vuorossa oli TRX yksilö- ja ryhmäohjaajan koulutus, Method Putkisto ja Method Putkisto Pilates ohjaajakoulutukset. Sitten olikin hetki taukoa koulutusten saralla, kunnes loppuvuodesta kävin Henkisen tietouden kurssin ja tänä keväänä aloitin NLP-opinnot.  

Yrittäjyys ei todella ole ollut helppoa eikä sitä voi kutsua downshiftaamiseksi. Välillä haaveilen kahdeksasta neljään työstä, voisin mennä toimistoon downshiftaamaan. Tätä haaveilua ei ole tosin tapahtunut enää muutamaan vuoteen, kun olen saanut oman levon ja palautumisen tasapainoon ja homman pyörimään kunnolla. Mutta ensimmäiset vuodet olivat tosi raskaita. Kesäloman jälkeen ajattelin aina sitä miten ihanaa olisi kun ei tarvitsisi taas jatkaa tätä työtä ja voisi elää elämää paljon virkeämpänä ja onnellisempana. Sitten tuli aina joku ihana asiakas sanomaan miten kiitollinen on ollut avustani ja kun koin työni merkitykselliseksi, jatkoin sitä aina kaikesta huolimatta. Mutta olen kiitollinen siitä, että olen oppinut tasapainottamaan levon arjessa jotta jaksan työt. Tätä en ehkä palkkatöissä olisi koskaan oppinut. Sieltä kun voi jäädä aina sairaslomalle kun sairastuu, yrittäjällä siihen ei ole varaa. Tai mielellään ei saa sairastua sillä silloin menettää työt ja ansiot. On osattava pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan niin hyvin että jaksaa ja pysyy terveenä. 

Heppa-Hanna ensi-illan jälkeen kukkien kanssa kotona

Mutta olen yrittäjähenkinen, tykkään tehdä töitä ja olen jo lapsesta asti oppinut sen että mitään ei saa ilmaiseksi. Olen varmaan aina ollut sen tyylinen ihminen, että tykkään tehdä töitä kovasti. Opin jo lapsena, että jos haluaa tienata, on ainoa keino mennä töihin ja tehdä kovasti töitä saavuttaakseen unelmansa. Ja olen ymmärtänyt myös sen, että kaikki on mahdollista kun tekee töitä tarpeeksi sen eteen ja uskoo asiaansa. Äiti kertoi, että olin jo lapsena levittänyt tavarani kadulle kaupungilla ja koittanut myydä niitä. Pienenä löysimme myös kokonaisia leipiä puistosta ja otimme ne ja kiersimme myymässä niitä naapureille. Pulloja keräsin myös ahkerasti aina ja vein niitä kauppaan. Viikkorahaa en saanut ala-asteella ensin ollenkaan, lopulta sain neuvoteltua itselleni viikkorahan joka oli kaksi euroa. Ala-asteella säästin monta vuotta ratsastuksen alkeiskurssiin. Se oli niin kallis, että muuten en olisi sinne päässyt. Kuten kuvastakin näkyy, olin päällystänyt huoneen seinätkin hevosten kuvilla. Ehkä jonain päivänä vielä hyppään hevosen selkään ja fiilistelen rakasta lajia. 

Sellaista jutustelua tähän sunnuntai-iltaan. Nyt odottelmaan sitten Suomen peliä. Kannustetaan Suomi voittoon! 

Minun totuuteni ja hänen totuutensa

Oletteko kuulleet koskaan jonkun puhuvan hänen totuudestaan? Henkilö selittää sinulle asioita, jotka eivät ollenkaan pidä paikkaansa. Mietit jo voisiko hänellä olla kenties joku muistihäiriö kun asiat ovat jo niin tuulesta temmattuja. Hänelle asia kuitenkin on totta. Me ihmiset muistamme asiat hyvin eri tavalla ja koemme asiat oman maailmankuvamme mukaan. Tämä oli yksi syy, mikä sai minut aloittamaan NLP opinnot. Toinen syy tärkeä syy oli tietenkin ihmiskehon ja -mielen yhteys. Haluan myös oppia vaikuttamaan omiin ajatuksiini, tunteisiini ja reaktioihini, ja olemaan tätä kautta parempi valmentaja ja tietysti parempi ihminen. Haluan myös oppia ymmärtämään paremmin muita, ja samalla tulla paremmin itse ymmärretyksi. Kun ihmisten kanssa on eri mieltä asioista, on vuorovaikutuksella valtava merkitys. Helpottavaa on oppia myös oppia tunnistamaan ja asettamaan omia rajojaan paremmin. Kaiken tämän pystyn yhdistämään myös valmennustyöhön ja NLP:stä saan työkaluja niin motivoimiseen, tavoitteiden asetantaan, asiakkaiden potentiaalin hyödyntämiseen kuin itsetuntemukseenkin.

Olen aina ollut innokas oppimaan asioita, ja olen ehdottomasti sitä mieltä että uuden oppiminen on onnellisuuden yksi perusedellytys. Kysyn jokaisena iltana itseltäni, mitä olen tänään oppinut. Jos joudun miettimään asiaa, otan kirjan käteen ja luen muutaman sivun tai luvun oppiakseni uutta. 

Mutta todella mielenkiintoista on se, miten totuutemme eroavat. Olen huomannut jopa vuosien jälkeen ihmisistä, että he ovat nähneet kaiken aivan eri tavalla kuin minä. Ja kun ihmiset eivät puhu asioista, saattaa totuuksien ero purkautua hurjastikin joskus kun asioita yritetään lähteä selvittämään. Mikä siinä onkaan, että ihminen pitää sisällään asioita vuosikausia ja yhtäkkiä kaikki purkautuu ulos räjähdyksenomaisesti.. Oma todellisuus muotoutuu mielikuvien, oman sisäisen puheen (ja tietysti toisten puheen) perustella ja myös tunteiden ja tuntemustemme perusteella. Havaitsemme todellisuutta viiden aistimme avulla, josta nappaamme vain 10%. Loput 90 % todellisuudestamme muodostuu edellä mainittujen asioiden perusteella. Lisäksi tietoinen mielemme on hidas, ja otamme paljon tietoa ei-tietoisen mielen kautta, niin että emme edes huomaa sitä itse. Oma todellisuutemme alkaa rakentumaan kun synnymme tähän maailmaan. Alle kouluikäisenä lapsi ei vielä kykene kyseenalaistamaan asioita, joten niillä eväillä mitä tähän ikään mennessä reppuumme saamme, on todella iso merkitys. Tätäkin tuli viikonloppuna mietittyä, mitä olen saanut omaan reppuuni. Ja mitä kaikkea olen filtteröinyt sieltä pois. Se nyt ei kurssiin kuulunut, mutta mietin kuitenkin. NLP onkin subjektiivisten kokemusten tutkimista. 

Jo ensimmäisen koulutusviikonlopun jälkeen sain suuren rauhan omaan sydämeeni. Olen yrittänyt ymmärtää ihmisiä kovasti ja oppia käsittelemään tunteitani, mutta koulutuksessa näiden ensimmäisten päivien aikana käydyt asiat selvensivät jo paljon asioita. Uskon, että koulutukset käytyäni olen todella todella paljon viisaampi ja parempi ihminen. NLP:tä sovelletaan niin monella alueella: liike-elämässä, itsensä kehittämisessä ja johtamisessa, valmennuksessa, työyhteisötaidoissa, johtamisessa ja esimiestaidoissa, myynnissä, asiakaspalvelussa, koulutuksessa, urheiluvalmennuksessa, terapiassa ja itsetuntemuksessa. Maailmankuva kun muodostuu 90 prosenttisesti omasta kokemuksesta ja tästä seuraa aina ihmisen reagointi ja käyttäytyminen asioihin. Poistamme mielestämme ikäviä asioita, yleistämme asioita (jopa parin kerran jälkeen on helppo sanoa "sinä aina" tai "en koskaan saa..") ja lisäksi vielä muunnamme asioita. Kokemus voi lisäksi muuttua täysin kun ihminen kertoo asiaa eteenpäin. Hän kertoo sen oman kokemuksensa perusteella. Vastaanottaja taas saa tiedon aivan erilaisena, millainen se oli alunperin. Asialla on merkitys A ja merkitys B. 

Jos suoraan sanotaan, on hyvä opetella muuttamaan omia mentaalisia mallejaan ja ottamaan itse vastuu omasta matkastaan, jotta ei tiettyjen ihmisten kanssa ei tulisi ihan hulluksi niin sanotusti. Ja opetella asettamaan tietyt rajat itselleen suojellakseen omaa hyvinvointiaan. Sekin on helpottavaa kun sen vihdoin tekee. Kaikkea ei pidä kestää. Tiettyjä asioita voit hallita, monia et. Se mihin itse pystymme vaikuttamaan ovat omat ajatuksemme, asenteet, suhtautuminen, puhuminen, tekeminen, osaaminen, arvot ja uskomukset, identiteetti, oma fiilis, omat kokemukset ja oma elämä. Toisten asioita et voi hallita, mutta voit vielä vaikuttaa niihin jollain tapaa. Sitten on asioita joita et voi hallita etkä voi edes vaikuttaa niihin. Tällaisia asioita elämässämme on esimerkiksi sää. 

koulutuksen jälkeen relaa sohvalla pikkukoiran kanssa

Tulen varmasti kirjoittamaan tästä koulutuksesta blogissa paljonkin. Olen siitä todella innoissani. Meillä on mahtava ryhmä ja upea ohjaaja. Tehtävät ovat enemmän kuin mielenkiintoisia ja kurssilta tullessa on todella energisoitunut olo. Kolmen päivän koulutuksen jälkeen olin ajatellut olevani aivan puhki. Mutta olikin toisinpäin. On taito osata valmentaa ryhmää näin. Olen ollut pitkissäkin koulutuksissa, jossa on ollut päinvastoin. Se on ollut todella raskasta. Ja osaan entistä enemmän arvostaa tätä koulutusta senkin suhteen. Mieli tekisi kirjoittaa enemmänkin kaikesta. Kuten vaikka ennakkotehtävästämme joka koski arvoja ja tavoitteita ja sitä miten omia arvojaan on helpompi oppia tunnistamaan. Kirjoitan näistä sitten toiste. 

Tulikin pitkä alustus näihin blogikuulumisiin. Töitä on ollut paljon ja on ollut kaikenlaista punkkiepisodia ja pientä terveydellistä murhetta, mutta näihinkin voi vaikuttaa ihan omalla asenteellaan. Ja jo näihinkin asioihin pääsin hyödyntämään kurssilla opittuja työkaluja. Mielikuvaharjoitteet ovat aivan parhaita ja niitä pitää todellakin alkaa käyttää enemmän. Tällä viikolla havaitsin sen, miten etukäteen kuviteltu tilanne (kuvittelin sen siis menevän positiivisesti enkä negatiivisesti) todella muotoutui sen kuvitelmani mukaiseksi. Ja vielä pakko kertoa..  Yksi treenattavistan totesi (ei liittynyt mitenkään aiheeseen NLP), että oli ollut puhumassa isossa seminaarissa jossa oli myös kuninkaallisia kuuntelemassa ja hän oli ollut aivan paniikissa ennen puheenvuoroaan. Ennen lavalle menoa hän oli kuvitellut olevansa aina niin itsevarma Lenita Airisto, ja puhe oli mennyt hienosti. 

Eilen oli pieni breikki taas tuulihousuarkeen, kun käväisin mummiksen avajaisissa. Aamulla tosin oli seitsemältä asiakkaat odottamassa, joten ilta loppui hyvin aikaisin. Mutta niin piristävää on joskus edes päästä käymään jossain ihmisten ilmoilla niin sanotusti :) Ja Tamin vein uimaan Herttoniemeen mereen ekaa kertaa tällä viikolla, hän tykkäsi niin paljon! Tamilla oli samana päivänä synttärit, 10 kuukautta pärähti mittariin <3

Viikonloppuna on tarkoitus nähdä ystäviä ja viettää aikaa lapsen ja ex-anopin ja pikkukoiran kanssa. Koitan pysytellä työnteosta nyt erossa viikonlopun ajan, se tekee aina hyvää. Siihen pitää vähän pakottaa itseään välillä, sillä yrittäjyyden ja unelmatyön vaara on juuri se että innostuneisuudellaan piiputtaa itseään. Eli nyt aivot narikkaan sen osalta. Kivaa viikonloppua teille myös!

Yritysliikunta ja 7 keinoa parantaa hyvinvointia työajalla

Ajattelin kirjoittaa hieman yritykseni tarjoamista palveluista muille yrityksille. Blogissa enemmän ovat korostuneet aina personal training -jutut ja monipuoliset hyvinvointia käsittelevät jutut, mutta huomasin että yritysten liikunnasta en ole täällä vuosien varrella juuri kirjoitellut vaikka se on yksi iso osa työtäni. Minulla on kokemusta myös siellä toisella puolella olemisesta, kun 12 vuoden ajan tein istumatyötä ennen alanvaihtoani 2010.

Aika on varmasti kallisarvoisin resurssimme nykypäivänä ja on upeaa miten moni yritys tarjoaa henkilöstölleen mahdollisuuden liikkumiseen työajalla. Minulla on ilo ohjata viikottain useamman yrityksen tunteja ja inspiraation tähän postaukseen sain erään asiakasyritykseni perustajalta, CEO:lta, Susanna Rantaselta, kun keskustelimme treenaamisen lomassa Deloitten hiljattain julkaisemasta raportista, Johtamisen trendeistä 2019. Olen valmentanut Susannaa jo neljän vai viiden vuoden ajan ja heidän yrityksensä Emine, on tarjonnut henkilöstölleen jo vuosia liikunnallisia hetkiä työpäivien lomaan. Eminessä olemme venyneet musiikin tahdissa, tehneet Pilatesta kynttilän valossa ja säännöllisistä kehonhuoltotuokioista on tullut kaikille odotettu juttu. Olen vuosien aikana seurannut ilolla kuinka hieno henki Eminessä on aina ollut ja kuinka hyvää huolta he pitävät työntekijöistään. 

Blogissaan Susanna on myös avannut hiljattain ilmestynyttä tutkimusta johtamisen trendeistä ja poimin heidän infograafistaan minun alani koskettavan osuuden ja kävin tutustumassa raporttiin Deloitten sivuilla. Johtamisen trendeissä TOP10:ssä vuonna 2019 korostuvatkin työn merkityksellisyys ja työntekijän palkitseminen (Deloitte: 2019 Global Human Capital Trends). 

Kuinka itse sitten näen asian ja kuinka työnantaja voi vastata työntekijän odotuksiin työn merkityksellisyyden osalta ja osoittaa välittävänsä työntekijöistään? Mm. järjestämällä ohjattua liikuntaa työajalla. Liikunnan tukemiseen käytetään yleisimmin yksilöllisiä tukimuotoja (smartum, epassi jne), mutta tutkimukset osoittavat, että yhdessä liikkumisen tukeminen motivoi parhaiten myös vähemmän liikkuvia. Tällaiset edut ovat hienoja, mutta nykypäivän työelämässä työntekijä odottaa työnantajalta jo paljon enemmän, kokeakseen työnsä vieläkin merkityksellisemmäksi. Odotus välittämisestä on laajentunut nykyään myös työajan ulkopuolelle, ja monella arki ja sen haasteet vievät ison osan ajasta ja mahdollisuuksia säännölliseen liikkumiseen ei aina ole. 

Myös työntekijän palkitseminen voidaan tehdä osittain tarjoamalla liikunnallisia mahdollisuuksia työpäivän lomaan. Raportin mukaan taloudellisen palkitsemisen ohella niin sisäisesti kuin ulkoisestikin korostuvat täysin muut asiat kuin taloudellinen kannustin.

Se on toki yleisesti tiedossa ja tutkimustuloksetkin sen osoittavat, että yrityksissä sairauspoissaolojen aiheuttamat kustannukset ovat merkittävä menoerä. Työkyvyn ylläpito yrityksessä nousee tärkeäksi kilpailutekijäksi. Liikunnan lisäämisellä on mahdollista parantaa merkittävästi työssä ja työn jälkeen jaksamista, niin henkisesti kuin fyysisestkin. Palautumisesta puhutaan paljon ja tällä mahdollistetaan myös parempi palautuminen kun työpäivään saadaan taukoa. 

Tällä hetkellä vedän muutamissa yrityksissä säännöllisesti rentouttavia venyttelytunteja, vahvistavia kahvakuulatunteja joissa hiki virtaa ja monipuolisia kehonhuoltotunteja joissa yhdistyy Pilates, venyttely ja jooga. Tunnit ja virkistyspäivät ovat aina räätälöitävissä kunkin yrityksen tarpeiden mukaan. Omaa kuntosalia ei tarvitse yrityksessä olla, eikä suuria liikuntaan tarkoitettuja tilojakaan. Kokoushuoneen pöydät on nopeasti järjestelty uudelleen ja tilalle saadaan hetkeksi rivi jumppamattoja ja liikunnasta nauttivia työntekijöitä. 

7 vinkkiä liikkumiseen työpäivän aikana

Mutta tarjosi yrityksesi sitten liikunnallisia hetkiä tai ei, niin työpäivän aikana kannattaa ehdottomasti nousta ylös pöydän äärestä ja liikkua mahdollisimman paljon, välttää istumista. Tuttua hommaa monelle istumatyötä tekevälle, mutta näiden kertaus ei koskaan ole pahitteeksi, sillä kiire usein syö tätä itsestä huolehtimista työpäivän aikana. 

1. Kävele aina portaat 
2. Kävele työkaverin työpisteelle sen sijaan että tartut puhelimeen
3. Järjestä kahden hengen palaverit ulkona kävellen
4. Nouse välillä tuolista ylös venyttelemään
5. Kannusta ylintä johtoa tukemaan istumista vähentävää ja liikkumista suosivaa työskentelytapaa (kävelypalaverit..)
6. Muovaa sosiaalisia normeja sellaiseksi, että ne sallivat kokouksissa seisomisen 
7. Tee töitä päätteellä myös seisten, jos sinulla on sähköisesti säädettävä työpöytä

Ja tottakai kun ilmat ovat näin hyvät, suosittelen kävelemään tai hyötyliikkumaan työmatkat. Tai edes osan niistä. 

Ystävien ja lähisuhteiden merkitys palautumiseen ja hyvinvointiin

Tein eilen päivityksen instaan palautumisesta. Olen panostanut uneen ja palautumiseen viime vuosina todella paljon. Kesäloma lähenee ja haluan tänäkin vuonna jäädä kesälomalle jo valmiiksi levänneenä. Silloin lomastakin nauttii paljon enemmän. 

Moni meistä ei tiedä palautuuko tarpeeksi ja saako tarpeeksi unta. Nykypäivän elämä on suorittamista ja aina on oltava kiire. Opettelin itse nukkumisen ja lepäämisen taidon uudelleen, oltuani yrittäjänä muutaman vuoden. Tällä hetkellä tätä kirjoittaessani, on minulle aamu vaikka kello on jo puoli kaksitoista päivällä. Heräsimme pikkukoiran kanssa vasta kymmeneltä. Tami yritti käydä minua herättelemässä jo aiemminkin, mutta pidin pintani ja käänsin kylkeä. Tiesin, että tarvitsin unta. Takana on ollut pitkä viikko ja paljon töitä. Paljon ohjauksia ja paljon 150 % antamista omasta itsestään asiakkailleni. Tarvitsin unta ja nukuin melkein 12 tuntia. Nyt siihen oli mahdollisuus. Aamupäivä oli vapaana ohjauksista, lapsi oli isällään ja ainoa este nukkumiselle oli pikkukoira joka pari kertaa minua yritti herättää. Mutta sain nukuttua. Ja miten hyvää se teki! 

Palautumiseen vaikuttaa kuitenkin niin moni asia. Viime aikoina on tullut mietittyä paljon myös ystävien ja lähisuhteiden merkitystä palautumisen ja hyvinvoinnin kannalta. Sellaisetkin asiat vaativat työstämistä siinä missä palautumista edistävät mekaanisetkin tekijät. 

Ihmissuhteilla on iso merkitys palautumisen ja tätä kautta myös hyvinvointiin ja terveyteen. Palautuminen yhdistetään tyypillisesti nukkumiseen ja rentoutumiseen. Kuitenkaan kaikki mekaanisesti tehdyt asiat palautumisen suhteen, eivät riitä. Ei auta vaikka nukkuisit tarpeeksi, söisit terveellisesti, liikkuisit sopivasti, poistaisit kännykät makuuhuoneesta ja hankkisit kunnollisen patjan ja piemennysverho, jos ihmissuhteesi eivät ole kunnossa. Nilllä on niin iso merkitys. Sillä että koet itsesi merkitykselliseksi ja tiedät että sinulla on läheisiä jotka välittävät ja tarvittaessa auttavat, ovat kriittisiä tekijöitä hyvinvoinnin kannalta. Parisuhteella on myös iso merkitys palautumiseen ja jaksamiseen. Turva ja toisen kosketus auttavat palautumisessa. Niin psykologisesti kuin fysiologisestikin. Kosketuksessa alkaa erittyä oksitosiini -hormonia kun tunnet toisen kehon ja lämmön ja hengityksen. On tärkeää kokea itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Jos parisuhdetta ei ole, tilalla voi olla lapsi, ystävät tai lemmikki. 

Miten ystävät ja lähipiiri sitten vaikuttavat palautumiseen ja sitä kautta terveydentilaan? Turvallisuuden menettämisen pelko tai sellaisen olotilan kokeminen lisäävät stressitilaa. Kun ihminen ei koe oloaan turvalliseksi, saattaa se ilmetä ilkeytenä tai kriittisyytenä. Sen vuoksi aina ajattelen, että juuri hankalat ihmiset tarvitsevat eniten ymmärrystä ja rakkautta. Usein tällaisen ihmisen kohtaavat ihmiset vetäytyvät tilanteista pois ja välttelemme tällaisia ihmisiä. Kuitenkin tilanteen pitäisi olla päin vastoin. Sen sijaan, että kävelet tilanteesta pois, mitä jos yrittäisit ymmärtää ihmistä. Stressitilassa on kysymys taistelemisesta tai pakenemisesta. Kun ihminen ei koe oloaan turvalliseksi, se saattaa johtaa liialliseen työntekoon tai liikkumiseen eikä osaa pysähtyä. Koko ajan on oltava tekemässä jotain. Ja nämäkin asiat sitten uuvuttavat. 

Lähisuhteet ovat niin tärkeitä. Kun niissä vallitsee epätasapaino tai kaaos, voivat muut ulkopuolella olevat stressitekijät suistaa meidät raiteilta. Helpompaa on keskittyä ulkoisiin asioihin ja syyttää niitä pahasta olosta ja stressistä. Henkinen väkivalta on vielä kaikista pahinta ja sellaista ei pidä kenenkään tyytyä sietämään. Vaatii rohkeutta aina repäistä itsensä tällaisesta suhteesta pois mutta se kannattaa. Henkinen väkivalta on vallankäyttöä. Tällainen aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa ja silloin oman turvallisuuden tunteensa ei voi sanoa olevan kunnossa. Kehon ja itsemme kannalta ei ole merkitystä sillä, onko suhde johonkin ihmiseen henkisesti vai fyysisesti turvaton, sillä stressin ja fysiologian kannalta ne ovat yhtä haitallisia. Fyysinen väkivalta voi tappaa ja viedä terveyden, mutta myös henkinen väkivalta altistaa sairauksille, kuten syövälle ja muille ongelmille. Jos pitää aina olla huolissaan toisen reaktioista tai sanoista, se on keholle todella kova stressitila. 

Mutta se että saa vihaisia sanoja tai kylmää kohtelua, ei ole ollenkaan niin paha asia kuin se että toinen jää näkymättömäksi. Se on mahdollisesti yleisempää kuin väkivalta. Kun ihmiset eivät kykene selvittämään asioitaan ja ratkaisevat asian niin, että tekevät läheisestään näkymättömän, on viesti toiselle aina se, että ”et ole tärkeä, et ole riittävä, et ansaitse rakkautta”. Nämä ovat ihmiselle emotionaalisia ja sosiaalisia stressitekijöitä. 

Me voimme kuitenkin itse päättää siitä kuinka annamme toisten meitä kohdella ja kuinka vaalimme omaa terveyttämme. Voimme myös itse päättää sen kuinka me kohtelemme muita. Voimme vaikuttaa siihen, toimivatko ihmissuhteemme palautumisen edistäjinä vai eivät. Kotona äiti opetti jo meille pienenä, että asioista pitää aina puhua ja nukkumaan ei koskaan pidä mennä surullisena tai suuttuneena. Tätä ohjenuoraa olen itsekin yrittänyt aina noudattaa, mutta huomaan että se on monelle ihmiselle valitettavan vaikeaa. Lopulta jos lukuisista yrityksistä huolimatta asian selvittämisen suhteen, toinen ei ole siihen halukas, on parempi todeta oman terveyden ja jaksamisen kannalta se, että tällainen ihminen on parempi unohtaa hetkeksi kuin sairastuttaa itseään hänen kykenemättömyydellään käsitellä asioita. Tällaisiin lähisuhteisiin ei pidä kenenkään tyytyä, mutta heitä voi kuitenkin opetella ymmärtämään. Ihmiset kärsivät monenlaisista traumoista ja traumat elävät kehossa.  

Mutta muista aina tämä:

Sinä olet ihana ja tärkeä ja merkityksellinen! Ne ystävät jotka aidosti rakastavat sinua, osoittavat sen myös sinulle aina. Sinun ei pidä muuttaa itseäsi tai alistua huonoon kohteluun saadaksesi ystävyyttä tai läheisyyttä, turvaa tai ihmisiä ympärillesi. Oikeat ystävät hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet <3 Minä saan kiittää omia rakkaita ystäviäni myös omasta hyvinvoinnistani ja yritän muistaa sen heille myös sanoa mahdollisimman usein. He ovat tärkeitä, lapsi on tärkeä ja ihana Tami on niin tärkeä. 

Ihanaa viikonloppua ja rakkautta kaikille <3

Sisustuskuulumisia

Hei ja ihanaa alkanutta viikkoa! Pitkästä aikaa vähän sisustuskuulumisia. Tämä postaus on tehty yhteistyössä Posterstoren kanssa. Laitoimme viikonloppuna olohuonetta Tamin kanssa hieman uusiksi, sillä tilaamani taulut Posterstoresta saapuivat silloin! Koti on minulle rakkain paikka maailmassa ja kuten tiedätte, niin viihdyn kotona vähän liiankin hyvin. Muutama vuosi sitten tein ison kodin järjestämisurakan ja konmaritin urakalla. Täältä voit käydä lukemassa ensimäisen postauksen aiheesta ja tässä postauksessa kerron miten kodin järjestämisellä voi detoxata mielensä. Ihana koti on osa hyvinvointia.

Olen visuaalinen ihminen enkä yksinkertaisesti viihdy kotona jos siellä ei ole siistiä ja kaunista. Koiranpentu tietysti toi haasteita viime syksynä. Valkoinen sohva ei ole enää valkoinen, listoja ja huonekaluja on vähän järsitty ja matossakin on isoja kaljuja läikkiä. Uskon että juuri tämä koira valikoitui minulle, jotta oppisin ottamaan rennommin kodin suhteen :D Nyt hän ei järsi enää mitään onneksi. Terävähampaisesta pennusta huolimatta hankin uuden, puisen pöydän meille talvella. Se jäi onneksi rauhaan. Olohuone meni taulujenkin osalta uusiksi. Otin kaikki vanhat taulut pois seiniltä. Ajattelin, että seinät ovat niin kauan paljaat kunnes niihin löytyy jotain sopivaa. Ja löytyihän sitä. Mutta monta kuukautta olimme ilman tauluja, lukuunottamatta sohvan yläpuolella olevaa Aava -maalausta, jonka tilasin muutama vuosi sitten.

Sitten kuin tilauksesta, sain yhteistyöehdotuksen Posterstorelta ja nämä postauksessa olevat kehykset ja julisteet olen saanut sieltä. Instassa olen niitä aiemmin ihastellutkin, ja nyt nuo kauniit julisteet koristavat minun olohuonettani. Päädyin valitsemaan nämä julisteet, koska Pariisi on yksi lempipaikoistani. Olen ollut siellä neljä kertaa, mutta aina haaveilen sinne pääsystä uudelleen ja uudelleen. Ja sopivat nämä julisteet tietysti laukkufriikin kotiin aika hyvin. Ensimmäisen Chanelin laukkuni hankin alanvaihdon yhteydessä, enkä ole päivääkään katunut sitä. Gabrielle Chanel oli pennitön orpo ja aloitti uransa valmistamalla hattuja. Hänestä tuli vuosien myötä Coco Chanel, Pariisin ja koko maailman muodin suuri nimi. Ja hän oli myös voimakas ja intohimoinen nainen. Niin laukku kuin nämä taulutkin, ovat minulle samalla yrittäjänä muistutus siitä, että kuka tahansa voi menestyä kun uskoo unelmiinsa ja tekee kovasti töitä niiden eteen. 

Olohuoneen taulut ovat minulle inspiraatio, muistutus ja kannustus siitä, että unelmat on aina mahdollista toteuttaa. Kaikki on mahdollista, lähtökohdista riippumatta. Tätä jaksan aina teillekin saarnata. Viimeisen kymmenen vuoden ajan oman elämäni teema on ollut tehdä työtäni ja elää elämääni intohimoisesti ja tehdä sellaisia asioita mihin uskon ja mitä rakastan. 

Posterstore hemmottelee myös teitä lukijoita alekoodilla, jonka saat tekemästäsi tilauksesta. 

Koodilla sportslady30 saat 30% alennuksen julisteista (ei koske Selection-julisteita, kehyksiä eikä tätä tarjousta voi yhdistää jo alennettujen tuotteiden kanssa).

Koodi on voimassa 22.5 saakka!

Treeni-iloa, ajatuksia elämästä ja kiitollisuutta

Hei ihanat! Viikko, tai ainakin työviikko on lopuillaan ja sitä voi vihdoin keskittyä relaamiseen ja omiin juttuihin. Eilinen oli varsinainen hyvän mielen päivä. Jotenkin vauhtia ja boostia siihen päivään tuli niin kivasta kahvitteluhetkestä ystävän kanssa. Ihan ex-tempore sellaisesta.

Perjantaina mulla alkoi työt vasta puoli neljän aikaan, joten otin vähän varaslähtöä viikonloppuun. Aamulla menin salille tekemään oman treenin. Edellisestä sellaisesta onkin aikaa.. Maaliskuun lopussa olin viimeksi käynyt omalla jumpalla. Olin jo hukannut salikortinkin.. Ai että oli niin ihana päästä tekemään omaa treeniä. Toki saan liikuntaa myös tunteja vetäessä, mutta se ei ole sama juttu. Aamun treeni oli niin huikea ja tyhjentävä ja rentouttava kaikessa raskaudessaan. Omia treenejä ei yksinkertaisesti pidä skipata, mutta joskus on vain pakko. Kun töitä on tosi paljon ja arjen aktiivisuus vielä kaikkine velvoitteineen ja ihanuuksineen siihen päälle.. On joskus vain viisaampaa levätä. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoa ja omaa jaksamista.

 Viime viikolla kävin golfaamassa pari kertaa, ja totesin että tämä harrastus saa nyt jäädä vähemmälle tänä kesänä. Golf on ihanaa, mutta siihen menee niin paljon aikaa ja nyt on tärkeämpiä asioita. Sitä paitsi ollakseen hyvä ja nauttiakseen tästä lajista, pitäisi päästä pelaamaan aika paljon. Tämä laji ei ole niin tärkeä, että olisin valmis uhraamaan sen vuoksi kaiken muun. Kuvittelin, että siihen on nyt aikaa kun lapsi on jo noin iso, mutta kyllä tämä taitaa eläkelajiksi jäädä :D Koiran kanssa ulkoilen mieluummin ja töitäkin on niin paljon. Ja edelleen kaikki töiden ulkopuolelle jäävä aika on pyhitetty lapselle. Hän on vielä kuitenkin pieni ja montaa vuotta ei enää äidin seura kelpaa. Jos nytkään enää niin paljon.. NLP opinnot vievät nekin oman aikansa ja energian. Opintoja on viikonloppuisin ja kesällä, joten tänä vuonna kesälomaakaan ei ole samalla tavalla kuin yleensä. Sen vuoksi on tärkeää palautua sitten muuten ja niin paljon kuin mahdollista. 

Tämä alkuvuosi on ollut varmasti kiireisin yritykseni historian koko aikana. Paljon on tapahtunut, paljon olen saanut asioita eteenpäin ja paljon olen saanut tehdä valmennustyötä asiakkaiden kanssa. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen. Ja kiitollinen olen ihan kaikesta elämässäni. Mietin sitä kaikkea joka päivä mistä olen kiitollinen. Lapsesta, koirasta, autosta, kodista, ystävistä, terveydestä, työstä, kaikesta mahdollisesta. 

Tamin kanssa aamulenkit ovat jotenkin taianomaisia joka kerta. Rakastan aamuja ja pysähtelemme katselemaan asioita ja maisemia. Kävely ei ole suorittamista vaan myös pysähtymistä ja läsnäoloa. Tästäkin asiasta olen todella kiitollinen, koiran myötä olen oppinut sitä vielä lisää. Kun on läsnä, saa niin paljon. Näkee paljon. Oppii paljon ja on sitä kautta onnellisempi ja tyytyväisempi. 

Pyrin elämässä koko ajan toteuttamaan niitä asioita joista olen aina haaveillut. Teen paljon töitä niiden eteen ja tavoittelen jokaista asiaa mistä olen haaveillut. Unelmat ja tavoitteet ovat kuin vuoria. Kun olet kiivennyt yhdelle vuorelle, näet edessäsi vielä korkeampia sellaisia ja lopulta sitä addiktoituu unelmiensa saavutamiseen kun ymmärtää että kaikki on mahdollista. Mutta niiden eteen on tehtävä aina töitä. Mitään ei saa ilmaiseksi. 

Olen tehnyt aina määrätietoisesti töitä unelmieni eteen, mutta samalla olen antanut joskus myös muiden mielipiteiden vaikuttaa tekemisiini. Enää en anna. Sellainen on todella vapauttavaa. Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon ihania asioita ja viimeisen puolen vuoden aikana olen myös viis veisannut siitä mitä joku ajattelee. Itse olen luonteeltani sellainen, että mitä enemmän vaikeuksia eteeni tuodaan, sitä enemmän yritän. Mutta mikä tärkeintä, olen oppinut myös pysähtymään ikävien ajatusten äärelle. Työnteko tai suorittaminen eivät ole keino paeta asioita, ne ovat vain lopputulos siitä. Ajatuksille ja tunteille pitää osata myös antautua ja pitää myös antaa itsensä tuntea niitä tunteita joita pintaan tulee. 

Hyvällä mielellä kohti viikonloppua. Luvassa on paljon puuhastelua lapsen ja Tami-koiran kanssa. Ja myös paljon unta, sillä Tami on vihdoin oppinut nukkumaan. Vai olenko se minä joka olen oppinut nukkumaan? Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua teille kaikille. Muistakaa kertoa tärkeille ihmisille aina kuinka tärkeitä he ovat <3 

Vapun tunnelmia

Ihanaa toukokuun ensimmäistä! Täällä vappuaatto sujui rauhallisissa merkeissä ja samoin tämä vapun päiväkin. Eilen töiden jälkeen koristeltiin vähän kotia ja teimme munkkeja. Olen nykyään tosi surkea leipomaan, mutta munkit on sellainen erikoisuus mitä osaan tehdä. Munkit ja karjalanpiirakat ja muutama kakku. Siinä on omat bravuurit.  

Haettiin Intialaisesta ruokaa ja helpotin näin vapun valmistelua työpäivän päätteeksi. Mun mielestä on ihana ottaa rennosti juttujen kanssa nykyään, aina ei voi kaikki olla niin viimeisen päälle. Siitä olen viime vuosina oppinut pois: suorittamisesta ja täydellisyydestä kaiken suhteen. 

Tami oli innoissaan ensimmäisestä vapusta, ilmapalloista ja munkin tuoksusta ja hänellä oli vauhti päällä, tänään hän onkin ollut aivan väsynyt. Koira piti pitää keittiöstä pois ettei kuuma rasva roisku vahingossa päälle ja he leikkivät lapsen kanssa sen ajan kun seisoin hellan edessä.

Ihanaa seuraa ja hyvää ruokaa, koira ja lapsi ja kiva ilta. Enempää en olisi voinut toivoa. Ja ihana olla rennosti vain! 

Tein muuten ensimmäistä kertaa gluteenittomia munkkeja ja gluteeniton jauho on aina vähän haasteellisempaa työstää, mutta hyvin nämä onnistuivat! 

Tämä päivä on mennyt levon merkeissä ja olen siivonnut ja huoltanut pyörät. Ja päivän ruokavalio on ollut sama kuin eilen: intialaista ja munkkeja. 

Toivottavasti teillä on ollut ihana vappu!