Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

6.12.2019

SINÄ ONNISTUT



Tänään on monta syytä juhlaan. Tänään juhlitaan Suomen itsenäisyyttä, mutta tänään juhlistan myös omaa, lähes vuoden kestänyttä, taivaltani kirjan kanssa. Sinä onnistut - tee elämäntapamuutos ja toteuta unelmasi -kirja meni eilen painoon. Kun kuulin, että kirja on nyt painossa, itkin kuin pieni lapsi. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja kaikki se työ ja omistautuminen tälle projektille konkretisoitui lopulta valmiin kirjan muodossa. Ilon kyyneleet virtasivat poskiani pitkin. Kirjan kansien välissä ovat nyt kaikki omat oivallukseni ja ajatukseni hyvinvoinnista. Aloitin kirjoittamisen helmikuussa ja kohta sinulla on kädessäsi 464 sivuinen opas hyvinvointiin. 


Olemme erilaisia, ja kaikki asiat eivät toimi meillä samalla tavalla. Yleensä aloitamme aina liikkumisesta ja tervellisesti syömisestä. Onnistuakseen elämäntapamuutoksessa olisi hyvä herätellä ajatuksia siitä, että elämäntapamuutos onnistuisi paremmin, jos asioita olisi pohdittu vähän perusteellisemmin. Uskallan väittää, että kun ajatus- ja arvomaailma ovat jollain lailla pohdittuna, päätöksen ja muutoksen tekoa on mietitty ja omista peloista on opittu päästämään irti, on elämäntapamuutoksenkin toteuttaminen helpompaa. Tämä on kirja sinulle, joka olet yrittänyt elämäntapamuutosta, dieettiä, projektia, painonpudotusta tai matkaa kohti parempaa olotilaa lukuisia kertoja onnistumatta siinä. Tai sinulle, joka etsit vielä ehkä tasapainoa, onnellisuutta ja mielenrauhaa elämääsi. 

Kirja ei ole perinteinen liikuntaan ja elämäntapamuutokseen keskittyvä opus, vaan tämä kirja tulee ohjaamaan sinua omassa muutosprosessissasi eteenpäin käänteisessä järjestyksessä. Se ottaa huomioon meidät kokonaisuutena. Se antaa ajattelemisen aihetta siihen, että jokaisen muutosprosessi on erilainen, ja ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja haluan lähestyä ihmistä siitä näkökulmasta. Mieli vaikuttaa kehoon, ja nämä molemmat taas vaikuttavat sanoihin ja ajatuksiin ja päinvastoin. Mieli ja keho ovat yksi kokonaisuus.



Oman kokemani ja oppimani perusteella haluan jakaa tietoni sinun kanssasi, jotta sinä voisit säästää vuosia aikaa saavuttaaksesi paremman hyvinvoinnin. 

Tiedän, että toista ihmistä ei voi pelastaa. Toista ihmistä ei myöskään voi neuvoa eikä auttaa, eikä hänen puolestaan voi ratkaista ongelmaa. Jokaisella meillä on oikeus omiin kokemuksiimme ja omiin ongelmiimme. Ja jokainen meistä kantaa sitä omaa tarinaa niin sydämessään kuin kehossaan. Haluan kuitenkin kirjassa antaa sinulle ajattelemisen aihetta siihen, kuinka elämästäsi voisi tulla tosi hyvä. Haluaisin sanoa jopa niin upea, ettei olisi ikinä voinut uskoakaan. Ja kaikesta huolimatta toivon, että voisin auttaa tällä kirjalla niin montaa ihmistä kuin mahdollista - herättelemällä ajatuksia, koska kaiken työn teet lopulta sinä itse. 

Meillä kaikilla on unelmia, ja ehkä unelmasi on voida paremmin, päästä kuntoon, selättää väsymys ja nauttia elämästäsi. Sinä ja vain sinä olet vastuussa siitä, millaiseksi tulet ja miten onnellinen olet. Meillä kaikilla on siihen mahdollisuus lähtökohdista riippumatta. Usein unelmat vain jäävät arjen varjoon. Rutiinit ja pakolliset tehtävät täyttävät arjen, ja unelmien toteuttamiselle ei enää jää aikaa. Kirjassa on myös harjoituksia näiden asioiden ratkomiseen. Annan kirjassa sinulle harjoituksia niin mielelle kuin kehollekin.  


Halusin kirjoittaa tämän kirjan sinulle, sillä uskon että minulla on paljon annettavaa hyvinvoinnin suhteen omien kokemuksieni kautta. Elämäni aikana olen oppinut sen, että kun uskaltaa itse rohkeasti heittäytyä asioihin eikä pelkää epäonnistumista tai häpeää, pystyy auttamaan muita ihmisiä omalla heittäytymisellään ja omalla rohkeudellaan. Tietenkään se ei ole helppoa, mutta uskon, että sitä kautta sinä pystyt kasvamaan matkalla, ja kirjaa lukiessasi saat myös rohkeutta minun kokemuksistani.

Kokemukseni ovat tehneet minusta sellaisen kuin olen nyt. Kaiken kokemani ja oppimani myötä olen joutunut menemään asioissa melko syvälle, ennen kuin olen saavuttanut itselle parhaan mahdollisen tilan - olemaan se paras versio itsestäni. Ja myös oma matkani jatkuu edelleen. Kukaan ei voi olla yli-ihminen. Kun osoitan oman inhimillisyyteni ja kerron omista kokemuksistani, voin ehkä paremmin auttaa sinua ymmärtämään monia asioita. Minä olen kasvanut todella paljon viimeisten yhdeksän vuoden aikana. Eniten ehkä viimeisten kahden vuoden aikana ymmärtäessäni mentaalipuolen vaikutuksen terveyteen ja hyvinvointiin. Nämä vuodet ovat olleet elämäni rankimmat, mutta samalla myös ihanimmat ja antoisimmat, opettavaisimmat ja avartavimmat. 

Hyvinvointi ei ole pelkkää liikkumista, oikein syömistä ja palautumista. Hyvinvointia ei mitata tavoitevaatteilla, vaa’alla, pakaran muodolla tai ulkoisella kuorella. Iso osa hyvinvoinnin parantamisesta tapahtuu henkisellä puolella, ja hyvinvoinnin kohentamiseen liittyvät myös niinkin arkiset ja pinnalliset asiat kuin kodin järjestäminen tai sijoittaminen. Myös omat ajatuksemme ohjaavat aina tulevaisuuttamme. Usein siinä vaiheessa, kun unohdat ulkonäköön liittyvät asiat jotka tähtäävät hyvinvointiin, alat olemaan oikealla tiellä. Saat sen, mistä luovut.


Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Asiat eivät tapahdu sinulle vaan ne tapahtuvat sinua varten. Tällä kaikella kokemallani ja oppimallani on ollut oma tarkoituksensa, ja haluan jakaa oppimani asiat juuri sinun kanssasi. 
Sinä pystyt, kun päätät ja uskot. Ja sinä onnistut!

Mutta mistä kaikki alkoi aikanaan? Unelmasta, unelmatyöstä ja heittäytymisestä tuntemattomaan. Ja tästä lauseesta, jonka kirjoitin blogiin vuonna 2010:

”You become what you believe. 
Not what you wish or want, but what you truly believe”.

Kirja on kaupoissa vuoden vaihteessa!

kuvat Juha Laitalainen

29.11.2019

Treenaaminen ja some, inspiraatiota vai riittämättömyyden tunnetta

syvävenyttelytunti kynttilöiden loisteessa

Marraskuu on ollut itselle aika pitkä ja pimeä, vaikka en haluaisi sitä ääneen sanoa :) En siis todellakaan ole mikään yli-ihminen oman vireystilani ja jaksamiseni kanssa, mutta olen nukkunut marraskuussa kyllä tosi paljon. Päikkäreitä välillä ja öisin niin paljon kuin mahdollista. Koko syksyn olen tasapainottanut arkea, treeniä, lepoa ja kaikkea. Oma treeni on jäänyt tosi minimiin, koska jaksamista ovat syöneet työt ja kirja sekä arjen pyörittäminen. Ja sitä se meillä kaikilla on: töitä ja arkea, treenatakin pitäisi. Tärkeää olisi oppia kuulostelemaan omaa olotilaa ja miettiä mikä itselle tekee hyvää. Joskus treenin sijaan on parempi katsoa hömppäsarjaa sohvalla, kuin lähteä väsyneenä väkisin suorittamaan. 



Yhtenä viikkona sain iloa ja tsemppiä aamun venyttelyistä ja meditaatiosta, seuraavalla viikolla jätin ne vallan pois. Tällä viikolla olen enemmän levännyt ja katsonut sarjoja aina vapaan hetken tullen. Pilates- ja venyttelytunnit on tehty kynttilöiden loisteessa ja lepoa on tullut myös hyvin. Ja tänään kävin pitkästä aikaa tekemässä kodin viereisellä salilla oman treenin. Somea en ole katsonut oikeastaan lainkaan, koska jopa minua (ihmistä joka tekee töitä liikunnan parissa) hengästyttää jotkin päivitykset ja stoorit, missä treenejä tehdään joka päivä. Moni kokee riittämättömyyttä siitä, että ei ehdi treenata kuin kerran viikossa. Kerran viikossa treeni vuodesta toiseen on kuitenkin parempi vaihtoehto kun se, että aloittaa rytinällä ja treenaa monta kertaa viikossa ja sitten palaa takaisin passiiviseen elämäntyyliin kun kyllästyy ainaiseen treenaamiseen. On hyvä, että somesta voi löytää inspiraatiota omaan tekemiseen, mutta pitää kuitenkin muistaa se että jokaisella meillä on erilainen arki ja omat treenit pitää suhteuttaa sen mukaan. Minäkin treenaisin joka päivä jos vain voisin. Hyvää treeniä voi olla muutama kyykky tai punnerrus kotona ruuanlaiton yhteydessä, koiran ja lapsen kanssa ulkoilu tai hyötyliikunta. Muutama venytys aamulla sängystä noustessa antaa myös hyvän startin päivään. Liikuntasuorituksen ei tarvitse olla mitenkään erillinen, tietysti sellainen on ihanaa kyllä!



Itselleni treeniä toki tulee muutaman kerran viikossa kun vedän tunteja. Se on kuitenkin eri asia kuin treenata itse. Ja se on aina pois omasta tekemisestä ja jaksamisesta. Rankkoja kuulatunteja on kaksi ja loput ovat onneksi leppoisampaa pilatesta ja kehonhuoltoa. Mutta näiden lisäksi en sitten omaa treeniä oikeastaan voi tehdä, vaikka haluaisinkin. Aikaisemmin, aikaa ennen koiraa, saatoin tehdä vielä jonkin kevyen treenin, mutta nyt se energia menee koiran kanssa ulkoiluun, joka onkin aivan loistavaa liikkumista. Ei todellakaan mitään treeniä, mutta rauhallista ulkoilua, raitista ilmaa ja hermosto saa levätä metsän rauhassa hiljaiseen tahtiin kävellessä. Etenkin kilpirauhasen ongelmista kärsivän olisi hyvä muistaa se, että keho ei kestä kovin paljon kovia treenejä. Toki on luonnollista lisätä treenin määrää ja tiukentaa ruokavaliota jos ylimääräisiä kiloja alkaa tulla, mutta se ei aina kuitenkaan ole vastaus siihen että kropan saisi toimimaan. Itsellä arvot ovat tosi hyvät nykyään, mutta tiedän miten saisin ne taas sekaisin: lisäisin kovaa liikuntaa ja söisin liian vähän. Joskus vähemmän on enemmän. Miten paljon sitten olisi hyvä treenata? Sen oppii ajanmyötä omaa kehoaan kuulostellessa. Oikeaa määrää tai tapaa ei ole olemassa. 



En olen myöskään ottanut blogista paineita tänä syksynä, instaan päivitän aina kuulumisia stooriin ja päivittäin jonkin kuvan inspiroimaan teitä parempaan hyvinvointiin. Kodin laittamiseen ja siivoamiseenkaan en ole uhrannut niin paljon energiaa kuin olisin ehkä voinut, mutta senkin aika on sitten. Olemme lähdössä pitkälle lomalle lapsen kanssa kohta. Kirja menee juuri ennen sitä painoon ja matkalla sitten on ihana nauttia valosta ja lämmöstä, kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Sitä ennen koitan ottaa rennosti, sen mitä töiden ja kirjan loppuviilausten kanssa voin ottaa. Ja vuoden loppuun mennessä selviää myös yksi jännä kuvio, jota olen myös miettinyt kovasti ja uhrannut sille paljon ajatuksia ja energiaa. 



Olen kiitollinen siitä, että vuosien jälkeen olen itse oppinut tasapainottamaan (haen sitä kyllä välillä edelleen) treenit ja arjen niin, että ne palvelevat minun hyvinvointiani. 7.1 alkavassa Body by Sports Lady® verkkovalmennuksessakin haluan antaa vinkkejä siihen, miten voit pitää kehosta monipuolisesti huolta, ilman että treenaat hulluna ja käytät siihen kohtuuttomasti aikaa. Valmennus sopii todella hyvin kiireiseen arkeen ja se on helppo toteuttaa! Ja tietysti vuoden vaihteessa ilmestyvässä kirjassa annan parhaat vinkkini siihen, kuinka sinä onnistut!

20.11.2019

Ihana kamala marraskuu


Marraskuu, se on todellakin pimeää aikaa. Kirjoittelinkin vinkkejä kuinka kaamosmasennusta voisi välttää, ja kyllä täälläkin on tehty kaikenlaista sen eteen. Aamuisin olen venytellyt ja meditoinut. Ne ovat tuoneet hyvää oloa ja hyvää mieltä arkeen ja aamuihin. 



Olen laittanut paljon myös erilaisia kasvisruokia. Sellaisia ruokia mitkä lämmittävät, missä on vahvat maut. 



 Mutta totuushan on se, että töitä on ollut kovasti, arjen pyörittämiseen on mennyt oma aikansa. Kirja ja siihen liittyvät jutut ovat tuoneet paljon tehtävää myös kaiken ohelle. Tänä syksynä on ilmestynyt paljon ihania kirjoja, ja lähes jokainen näistä kirjailijoista on todennut saman: arjen pyörittäminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman puolison tukea ja apua. Täällä ei ole ollut vaihtoehtoja, ja sitä voi oikeasti kyllä nostaa hattua itselleen. Täytyy myöntää, että odotan tosi paljon meidän tulevaa lomaa. Kyllä. Lasken päiviä. 


Viime perjantaina kuvattiin Sport lehden juttuun kuvia, tammikuun numerossa on minusta juttua. Siinä on tarinaa elämäntapamuutoksesta ja tarinaa myös minun elämästäni. Kun mietin kahdeksan vuoden takaisia aikoja, tämän syksyinen väsymys on kyllä tiessään, mietin lähinnä sitä miten jaksoin silloin. Mutta tässä ollaan. Ja mitä ihania juttuja ja unelmia on toteutunut tämänkin vuoden aikana. 

Viime viikolla aloitin keskustelut myös todella todella jännittävän projektin osalta ja olen miettinyt tosi paljon lähdenkö mukaan siihen. Se on todella upea juttu, mutta jokaisessa asiassa on aina se yksi puoli: mitä olet valmis antamaan vastineeksi saavuttaaksesi unelman. Asioita ei vain tapahdu eikä niitä suoda toisille enemmän kuin toisille, eivätkä ne aina ole helppoja. Melkein mistä tahansa ihanasta asiasta onkin kyse, on oltava aina valmis miettimään sitä mistä on valmis luopumaan saavuttaakseen tämän kyseisen asian. Mitään ei saa ilmaiseksi, jos voi niin sanoa. Paljon on pohdittavaa vielä ennen lomalle pääsyä. 


Viime viikonloppuna istuin myös koko päivän lauantaina ja sunnuntaina NLP Master Practitioner koulutuksessa. Käsittelimme sosiaalipanoraamaa ja olin odottanut sitä tosi paljon. Sosiaalipanoraama malli on NLP-viitekehykseen sovellettua sosiaalipsykologiaa. Tämä on hollantilaisen psykoterapeutti Lucas Derksin kehittämä malli, joka on ihmissuhteistamme omassa tiedostamattomassa mielessämme. Se on ikään kuin 3D-kartta mielemme avaruudessa ihmissuhteistamme. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi demohenkilöksi, jolla kouluttajamme Tuula sai demota harjoituksen tekemistä parille. Viikonlopun aikana tuli käsiteltyä siis todella omat suhteeni omiin perheenjäseniin, myös edesmenneisiin. 

Sosiaalipanoraamaa tarkastelemalla voidaan nähdä suoraan mitkä ihmissuhteet ovat ongelmallisia ja saamme tietoa siitä mikä näissä suhteissa ei toimi. Mallin avulla voidaan muuttaa sosiaalisen kokemuksen rakenteita yksilöä ja koko ryhmää paremmin palvelevaksi. Sosiaalipanoraama rakentuu mielessä oman kokemuksen kautta ja se on eri asia kuin todellisuus, tämä ei ole millään tavalla realistinen malli. Opimme viiteen ikävuoteen mennessä kuka ja mikä olen ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Opimme tutut tunteet ja tutut roolit, joita pyrimme toteuttamaan vielä aikuisiälläkin. 

Sosiaalipanoraama työskentelyssä töitä tehdään itsen ja oman mielen ja alitajunnan kanssa. Kun muutos tapahtuu itsessä, se vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja siihen miten ne koemme. Eli opittua on jo aikaisemmin se, että vaikuttaa voin vain itseeni ja omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Aiempaa oppia on myös se, että jokaisella ihmisellä oma totuutensa ja todellisuutensa, oma karttansa, elämästä ja kaikesta mitä tapahtuu. Tämä työskentely jotenkin kruunasi kaiken sen mitä NLP koulutuksissa olen oppinut tähän mennessä vuorovaikutuksesta ja ihmissuhteista. Kun omia alitajuisia malleja lähtee muuttamaan voi parantaa omia sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutustilanteita. Kun tiedostan miten asiat ja ihmiset ovat mielessäni, voin vaikuttaa omaan olooni ja elämääni. Näitä asioita olen toki työstänyt koko vuoden, mutta tämä oli kyllä mieletöntä. Huh mikä viikonloppu. Eli tässä tuli pureskeltavaa vielä lisää tähän marraskuun meininkiin.

Ensi viikonloppuna on sitten vapaata ja perjantaina pääsen ystävän kanssa viettämään iltaa kultuurin pariin. Muuten onkin sitten tämän viikon jokainen vapaa hetki mennyt levätessä ja kerätessä voimia. Tami söpöläinen on ollut mun kainalossa sohvalla ja nukkunut vieressä. Ihana suloinen koirani joka ilostuttaa meidän lisäksemme myös kaikki vastaantulijat. 



9.11.2019

Sports Lady® blogi 9 vuotta


Blogi täyttää tänään 9 vuotta. Tavallaan aika on mennyt nopeasti, mutta tavallaan tuntuu siitä yhdeksän vuoden takaisesta ajasta olevan ikuisuus. 

Olen säilyttänyt kaikki vanhat tekstit blogissa, niistä on nähtävissä se oma kehityksen kaareni. Olen säilyttänyt ne itseni takia, mutta ennen kaikkea myös teidän takianne. Kaikki aloittavat aina jostain, eikä sitä voi olla täydellinen ekspertti aloittaessaan ikinä. Eikä varmasti koskaan, mutta kehitystä onneksi tapahtuu. Asioihin kannattaa kuitenkin tarttua rohkeasti, kaiken epäonnistumisen uhallakin, muuten et koskaan pääse sinne minne haluat. Jostain pitää aloittaa. Meillä on tapana yliarvioida mitä vuodessa saavutamme, mutta aliarvioimme sen mitä kymmenessä vuodessa voi saavuttaa. Aloitin silloin yhdeksän vuotta sitten nollasta, ja tässä ollaan nyt. 

Kun katson ajassa taaksepäin, näen hyvin erilaisen ihmisen noiden tekstien takana. Elin hyvin erilaista elämää ja arvoni olivat hyvin erilaiset. Vanhoja tekstejä katson jopa jonkinlaista myötähäpeää tuntien. Asiajutuissa on pointtinsa, mutta ajatusmaailmani myös hyvinvoinnista on muuttunut todella paljon. Tänä vuonna olen erityisen paljon miettinyt sitä kuinka elämäni on muuttunut. Kirjoitusprosessi itsessään laittoi miettimään asioita todella syvälle ja olen käynyt tuon ajanjakson läpi mielessäni ja tekstissä todella monia kertoja. Ja mikä apu on ollut NLP:stä itsensä ja muiden ihmisten ymmärtämiseen. 

Olen järjettömän kiitollinen kaikista kokemuksistani mitä elämä tielleni on tuonut. Olen kiitollinen aikaisemmista työpaikoistani ja siitä osaamisesta minkä niistä sain. Niistä ihanista työkavereista, keneen minulla oli ilo tutustua silloin ja joista osa ovat edelleen osa elämääni. Olen kiitollinen myös kaikesta avusta mitä yrittäjänä matkan varrella olen saanut, ja ihmisenä myös. Niistäkin kokemuksista osaan kiittää, jotka eivät ole olleet sitä kaikkein helpointa aikaa. Kaikki se yhdeksän vuoden aikana tapahtunut on muovannut minusta tälläisen kuin nyt olen. Olen siitä todella kiitollinen. 

Kirjoitin aikaisemmin blogiin, vai oliko se kirjaan, että silloin kun olemme tosi tosi onnellisia, pelkäämme silti että jotain pahaa tapahtuu. Olemme kuin tragedian kenraaliharjoituksessa emmekä uskalla nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä elämä on meille antanut. Se on tutkimustenkin mukaan ihmiselle luontaista. Olen miettinyt tätäkin paljon viimeisen vuoden aikana. Asiat ovat todella hyvin, olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä minulla on. Sitä on paljon, jopa liikaakin. Eivätkä asiat ole kummoisia. Mutta se, että osaa tehdä pienistä asioista isoja, kiittää siitä mitä sinulla on ja olla läsnä elämän hetkissä on todella iso juttu. Ja uskallan nauttia tästä tunteesta. 


Tätä juhlapäivää juhlistan lähtemällä aamu-uinnille mereen, josta matka jatkuu lapsen uimahyppykisoja katsomaan ja sieltä sitten pikkukoiran luo kotiin ja ulkoilemaan. Ihanaa viikonloppua kaikille!

P.S. Jos et vielä Facesta tai Instasta ole tätä bongannut, alkaa tammikuussa uutuus verkkovalmennus Body by Sports Lady® ja siitä voit lukea vielä enemmän nettisivuilta. Valmennus on nyt ennakkotarjouksessa!

Body by Sports Lady® VERKKOVALMENNUS

Mitä jos..
..SINULLA OLISI TERVE, TOIMIVA JA VAHVA KEHO?
..KAPEA VYÖTÄRÖ JA VOIMAKAS KESKIVARTALO?
..SAISIT LISÄÄ NOTKEUTTA JA ESTÄISIT SEN AVULLA ERILAISET LOUKKAANTUMISET?
..OPPISIT MONIPUOLISEN TAVAN HARJOITELLA ITSENÄISESTI, JOKO KOTONA TAI SALILLA?
..SÄÄSTÄISIT AIKAA, KUN TREENIT ON SUUNNITELTU TEHOKKAIKSI KIIREISEEN ARKEEN?
..OPPISIT PUDOTTAMAAN PAINOA NÄLKÄÄ NÄKEMÄTTÄ

MITEN VERKKOVALMENNUS TOIMII 
JA KENELLE SE ON TARKOITETTU?

7.1.2020 alkava valmennus on tarkoitettu sinulle, joka haluat kiinteytyä ja tiristää kropasta ylimääräiset kilot pois ja voida kokonaisvaltaisesti paremmin!

Saat kirjallisen materiaalin itsellesi ja kaikki materiaali jää sinulle käyttöösi lopun iäksesi, myös videomateriaali sekä livetreenit, jotka voit myös tallentaa myöhempää käyttöä varten.

Verkkovalmennukseen sisältyy Fitball by Sports Lady® harjoittelua, kehonpainoharjoittelua sekä lihaskuntotreeniä jossa apuna käytetään kahvakuulaa. Valmennuksessa opit myös vahvistamaan tukilihaksia ja huoltamaan kehoa dynaamisen syvävenyttelyn avulla. Treeniä tukemaan saat myös kehoa uudistavan ja vahvistavan ruokavalion ja ohjeet aerobiseen treeniin. Tämä on siis todella monipuolinen ja kaiken kattava setti!

Opit treenaamaan kotona tehokkaasti ja aikaa säästäen. Saavutat tuloksia, koska sinulla on selkeät ohjeet ja selkeä suunta tekemiselläsi. Joskus vähemmän on enemmän ja saavutat hyviä tuloksia treenaamalla kolmesti viikossa vain 30 min verran!

Treenaat kotona, salille ei tarvitse lähteä! Et siis tarvitse kuntosalijäsenyyttä. Saat selkeät ohjeet ja liikevideot, lisäksi livetreeneissä treenataan valmentajan kanssa yhdessä livenä ja sinulla on mahdollisuus myös kysyä sinua askarruttavista liikkeistä!

Valmennus sopii kaiken tasoisille. Liikkeisiin annetaan aina vaihtoehtoja tason mukaan. Voit lähteä mukaan, vaikka et omaa vielä paljon treenitaustaa. Tämän valmennuksen aikana kehityt nopeasti ja luot hyvän pohjan kunnollesi turvallisesti!

MITÄ VALMENNUS SISÄLTÄÄ?

Kesto 6 viikkoa, seuraava aloitus tiistaina 7.1.2020
Kirjalliset ohjeet sekä liikevideot, uutta joka viikko
Suljettu Facebook ryhmä
Livetreenit Facebook -ryhmässä
Innostavan valmentajan tuki
Hinta 69,90 eur

HYÖDYNNÄ NYT ENNAKKOILMOITTAUTUJAN ETU! 

KUN ILMOITTAUDUT MUKAAN 15.12 MENNSSÄ, SAAT VALMENNUKSEN HINTAAN 59,90 EUR.

6.11.2019

Voi paremmin kaamoksessa - 7 keinoa selättää marraskuu



Vähän kuulumisia tältä viikolta. Koska vuosi ja syksy on olleet tosi työntäyteisiä, olen levännyt tosi paljon. Olen myös suhteuttanut treenit työkuormaan, huoltanut kehoa ja koittanut syödä terveellisesti. Silti se marraskuu näköjään painaa päälle ja aloin sunnuntaina miettiä mitä voisin vielä tehdä parantaakseni vireystilaani. Jotenkin olen ajatellut koiran kanssa tehtävien metsäkävelyiden rentouttavan hermostoakin tarpeeksi enkä ole somessakaan nykyään juuri koskaan. Katson parhaiden kavereiden jutut ja melkein that's it. Pari kertaa viikossa tsekkaan muutaman seuraamani tilin, jotka oikeasti inspiroivat minua. Olen konmarittanut somekäyttäytymiseni melko kovalla kädellä. 


Sitten muistin meditoimisen. Yritin sitä joskus useita vuosia sitten. Hommasta ei tullut yksinkertaisesti mitään. Sanonkin aina, että silloin kun olen ylikuormittunut, kehoni "sirittää". Hermosto pääsee ylikuormitustilaan. Tuolloin muutama vuosi sitten olin totaalisessa ylikuormitustilassa ja jo pelkkä hengittäminen tuntui haasteelliselle. Koska nyt kaikki muu on tällä hetkellä kunnossa ja vireystila ja levon määrä melkoisen hyvä, päätin antaa meditoimiselle uuden mahdollisuuden. Sen terveyshyötyjähän hehkutetaan jatkuvasti. Muistin myös kesällä oman hyvän oloni. Mietin mitä sillon oli eri tavalla: venyttelin joka aamu koirapuistossa. Nyt tuo joka aamuinen venyttely on kylmien ilmojen myötä jäänyt, mutta lisäsin myös sen aamurutiineihin.


Aamurutiineistani olen kirjoittanut aikaisemmin, mutta kerrataan ne vielä, koska päätin että venyttelystä ja meditoimisesta tulee nyt osa sitä. Herään 6.15-6.30 ja lähden koiran kanssa metsäkävelylle puoleksi tunniksi, kotona venyttelen 15-20 min ja sitten meditoin. Ensimmäisenä aamuna onnistuin 10 hengityksen verran. Toisena aamuna tämä piteni kahteen minuuttiin! Olo oli aivan uskomattoman ihana koko päivän ja illalla suorastaan odotin seuraavaa aamua ja aamun hetkeäni. Tänään aika piteni neljään minuuttiin. Mieltä ei tarvitse yrittää tyhjentää. Ajatuksien voi antaa tulla ja mennä, ottaa ne vastaan ja päästää niistä irti. Tämän ymmärtäminen on helpottanut asennoitumistani asiaan. Näiden jälkeen aamurutiineissani on päiväkirjaan kirjoittaminen, johon aikaa menee 5-10 minuuttia. Teen sen yleensä aamupalaa syödessä. Täältä voit kurkata mitä sinne kirjoitan ja miksi. Ja tässä postauksessa kirjoitan enemmän tuosta kiitollisuus -asiasta. Pari kuukautta sitten kirjoitin aiheesta "Kuinka aamurutiinit parantavat hyvinvointia". Olen todella vuosi vuodelta parantanut aamurutiinejani ja sitä kautta myös omaa hyvinvointia ja onnellisuutta. 


Vinkkejä marraskuun selättämiseen:
  • Tee itsellesi oman näköiset aamurutiinit (voit ottaa vinkkejä noista linkkaamistani postauksista)
  • Nuku tarpeeksi (vähintään 7 tuntia yössä, mieluiten 8-9)
  • Vähennä kahvin juontia
  • Suosi sokeriherkkujen sijaan terveellisempiä herkkuja, ilman sokeria
  • Ulkoile
  • Pidä itsestä huolta, arvosta itseäsi ja tarjoa keholle hyviä rakennusaineita ja kaunista sisäistä puhetta 
  • Kieltojen sijaan ole enemmän armollinen itseäsi kohtaan 
Tärkeimpänä kuitenkin kaikesta: 
älä suorita hyvinvointia vaan kuuntele mitä keho milloinkin tarvitsee!


Kahvia huomasin myös alkaneen kulua syksyn tullen, ja päivän kahvihetki on vaihtunut Matchalatte -hetkeksi. Vaikka juon luomukahvia, ei sitäkään ole hyvä nauttia kuppikaupalla. Tavallista teetä juon myös paljon päivän aikana. Clipperin luomuteet ovat omia suosikkeja, niistä voikukka, nokkonen ja Detox tee. 


 Ihanaa keskiviikkoiltaa sinne. Täällä on harvinainen vapaa ilta. Kynttilät valaisevat olohuonetta ja fiilisten sohvalla villasukat jalassa ja odotan innolla myös huomisen aamun rutiinieni ihanuutta sekä kivaa huomista työpäivää: PT-asiakkaita ja kirjaan liittyviä tapaamisia.

Millaisia vinkkejä sinulla on pimeyden selättämiseen?


1.11.2019

Marraskuun ensimmäinen



Huomenta ja ihanaa aurinkoista marraskuun ensimmäistä. Tämäkin aamu alkoi kävelyllä koiran kanssa ja koska olimme vähän myöhemmin liikenteessä ja oli valoisaa, päätin lenkin jälkeen viedä hänet koirapuistoon ja samalla venyttelin. Aivan kuin kesällä. Aurinko nousi ja linnut lauloivat ja oli ihana venytellä kun oli lämpimästi päällä. 

Aamulenkin ja venyttelyn jälkeen kotiin herättämään lapsi kouluun, kasvonaamio ja aamiainen. Kirjoitin muistikirjaani myös tavoitteita marraskuulle, kolme asiaa. Ja tälle päivälle kirjoitin mistä olen kiitollinen ja mitä päivän ohjelmassa on, mitä ajatuksia minulla on tänään aamulla ja mitä pitää muista tehdä. Rakastan tätä aamurutiinia. Kaaoksen tunnetta ei tule, kun kertaan etukäteen rauhassa päivän tapahtumat ja päivä alkaa ihanasti kun mietin mistä kaikesta olen kiitollinen. Ne ovat joka aamu pieniä asioita. Tämän aamun kiitollisuuden aiheita olivat kaunis aamu ja venyttely ulkona, erään ihmisen tapaaminen tänään ja se miten olohuoneen seinällä oleva tauluni näytti niin kauniille kun aurinko paistoi siihen. En ole koskaan aikaisemmin katsonut sitä niin tarkkaan auringon valossa. 



Elämä on jälleen palautunut "normaaliksi". Helmikuussa aloittamani kirja lähti pari päivää sitten taittoon ja enää en voi tekstiin koskea. Tosin eilen illalla luin sitä kuitenkin läpi ja löysin vielä kolme kirjoitusvirhettä jotka raportoin nopeasti eteenpäin vielä.. Kirja on ollut töiden lisäksi niin iso osa elämää, että vasta nyt huomaan miten paljon aikaa jää muuhun. Eilen yllätin lapsen leipomalla omenapiirakkaa. Meillä ei todella leivota usein, eikä arkena varsinkaan. Tein yhden kattilan pastaa (kaikki ainekset laitetaan kattilaan kerralla) ja se valmistui todella nopeasti. Sillä välin tein omenapiirakan, sain yhdeltä treenattavaltani ison pussillisen omenoita. 



 Tällaista ihanaa tavallista meininkiä. Olen kiitollinen joka päivä siitä, että saan elää oman näköistä elämää ja siitä, että elämälläni on selkeä suunta. Näistä asioista kirjoitan myös kirjassa, kuinka sinäkin voit tehdä unelmistasi totta. Onnellisuus ja kaikki voimavarat ovat meissä jokaisessa jo valmiina, ne pitää vain osata löytää. Siihen ei tarvita hienoja ulkoisia olosuhteita tai materiaa, ne tekevät onnelliseksi vain hetken. Kun elämä on merkityksellistä ja itsensä voi kokea merkitykselliseksi, alkaa onnellisuuskin löytyä. Merkitystä ei ole sillä missä asut, millaisella autolla ajat tai kuinka hienoja vaatteita sinulla on. Ajatuksillasi on hyvinvointiisi kaikkein suurin merkitys. Näin uskon. 

27.10.2019

Sykkeet, oman kehon kuuntelu ja asiaa treenaamisesta


Laitoin Instan storyyn eräänä päivänä tällä viikolla sen päivän treenistäni videoita ja loppuun kuvan jonka yhteyteen kirjoitin "hyvät oli sykkeet". Sain kysymyksen, jossa minua pyydettiin kertomaan tarkemmin sykerajoista. Silloin aloin miettiä omaa treenaamistani. En seuraa koskaan sykkeitä, eikä minun harjoitteluni ole ollenkaan tavoitteellista niiden suhteen. Aikaisemmin, kymmenen vuotta sitten, ja vielä viisikin vuotta sitten, saatoin niitä seurata, mutta en enää. Tuon lauseen kirjoitin kuvaan lähinnä sen vuoksi, että huomasin mittarista siinä paukkuvan pitkästä aikaa sykkeen joka oli lähellä maksimisykkettäni. Kuvittelen sen olevan tällä hetkellä suunnilleen 180:ssä. Maksimisyke voidaan selvittää kaikkein tarkimmin kuntotestissä, mutta sen voi myös arvioida käyttämällä kaavaa 220 - oma ikä. 

Painonpudottajalle sanotaan olevan hyväksi se, että liikkuu peruskestävyysaluella, joka on 60-70 % maksimisykkeestä. Peruskestävyys on kuntomme tukipilari, jonka varaan kuntomme rakentuu ja suurin osa treenistä kannattaisikin tehdä tällä sykealueella. Kroppa käyttää pk-alueella kehon rasvavarastoja energianlähteenä, joten sen vuoksi painonpudottajan kannattaa myös suosia matalatehoista liikuntaa. Sitä on kävely, rauhallinen pyöräily, uinti ja kevyemmät ryhmäliikuntatunnit. Tietysti painoa pudotettaessa tärkeää on myös lihaskuntoharjoittelu ja venyttely, koska se kiihdyttää kehon aineenvaihduntaa. 

Vauhtikestävyysalueella treenaat silloin, kun sykkeesi on 70-85% maksimista. Vk-alueella elimistö tuottaa energiaa hapen avulla, mutta pääasiallisena energianlähteenä toimivat hiilihydraatit. Pitkät ja reippaat juoksulenkit, spinning, raskaampi lihaskuntotreeni tai kahvakuula nostavat sykkeet tälle alueelle. 

Olennaisempaa kuitenkin omasta mielestäni painoa pudotettaessa on se, että huomioi hyötyliikunnan määrän ja koittaa lisätä aktiivisuutta arkeen. Pari kovatehoista jumpaa ilman hyötyliikuntaa eivät tue painonhallinnassa juurikaan.. 

Olen hankkinut tuon aktiivisuusrannekkeen viisi vuotta sitten, jotta voisin seurata omaa liikkumistani. Lähinnä siltä kantilta, että ymmärrän kuinka paljon sitä tulee. Mittari kertoo myös unen määrän, minkä verran on ollut rauhatonta ja rauhallista unta. Mitään tarkkaa dataa se ei anna. Oura-sormuksessa on hienoja ominaisuuksia, jotka mittaavat unen laatua tarkastikin. Mutta siitäkään en ole innostunut. Koska tällä hetkellä en ole innostunut mittaamaan liikkumistani enkä untani. Keskityn kuuntelemaan kehoni viestejä. 


Aloin tuon sykemittarikuvan ja kysymyksen myötä miettiä omaa liikkumistani ja sitä kuinka sitä mittaan. Minulle liikunta ei ole enää ollut vuosiin suorittamista. Minulla ei ole ohjelmaa, jonka mukaan tekisin. En liiku tiettyä määrää viikossa. En tee tietyn mittaisia treenejä. Saatan tehdä tunnin treenin tai viidentoista minuutin treenin. Kuuntelen enemmän kehoa. Saatan olla viikon tai kaksikin treenaamatta kokonaan omia treenejä, jos tunteja ja töitä on paljon ja keho on niistä kuormittunut. En määrittele itselleni tavoitteita, paljonko pitää venytellä tai huoltaa kehoa, tai paljonko liikkua ylipäätään. Ja lopputuloksena on se, että kehoni on parhaassa kunnossa ikinä. 

Mittarit ovat hyviä ja ne opettavat kuuntelemaan omaa kehoaan. Olen miettinyt viime aikoina sitä, että miksi ylipäätään käytän enää aktiivisuusranneketta. Tiedän millaisia viikkoni ovat ja tiedän mikä minulle tekee hyvää. Tiedän, että sunnuntain ja maanantain kuulatunnit vedän vauhtikestävyyden puolella ja tiedän, että keho kaipaa kevyttä liikuntaa sitten tiistaina ja keskiviikkona palautuakseen näistä. Tiedän, että venyttely tekee minulle maanantai-iltana hyvää ja tiedän, että Pilates hellii kehoani myös alkuviikosta. Viime syksynä oli mittarista hyvä todeta se, miten yöuneni tippuivat kolmella tunnilla yössä, kun pieni koiranpentu tuli taloon. Sitä kesti muutaman kuukauden. Mutta aivan kuin pienten lastenkin kanssa pitää tehdä: on nukuttava aina silloin kun se on mahdollista ja jätettävä treenit vähemmälle. 


Keho kertoo mikä sille on parasta. Jos oloni on sellainen, että väsyttää, nukun. Jos tekee mieli treenata mutta tunnen itseni väsyneeksi, en treenaa. Venyttelen, käyn avannossa tai nyt tällä hetkellä kylmässä vedessä. Sielläkin kuuntelen kehoa, pulahdan välillä pidemmäksi aikaa ja välillä vain kastaudun. Keho myös kertoo millaisia ruokia se kaipaa, ja noudattamani ruokavalio menee myös oman kehon tuntemusten perusteella. Minulla ei ole mitään tiettyä ja ehdotonta ruokavaliota, mutta pyrin välttämään tiettyjä asioita koska ne eivät palvele olotilaani tai tee keholle hyvää. En kieltäydy asioista sen vuoksi, että en saisi syödä niitä, vaan sen vuoksi että tiedän että ne eivät ole minulle hyväksi. Sitten joskus kun tekee mieli syödä vähän herkkuja tai ottaa lasi viiniä, voin tehdä sen hyvällä omatunnolla. Lenkilläkään en varsinaisesti enää käy. Ulkoilutan metsässä koiraa. Välillä mennään reippaasti ja välillä saatetaan seisoa paikallaan pitkäänkin, kun pysähdytään juttelemaan muiden koiraihmisten kanssa tai ihmettelemään luonnossa jotain juttua. Hermosto rakastaa tällaista ulkoilua, se rentouttaa ja palauttaa. Rentous, armollisuus itselle ja tiettyjen sääntöjen unohtaminen tekee kropalle ja mielelle hyvää. 

Löylyn löylyissä ja meressä lauantaina

Olen nuoresta asti suorittanut asioita ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen, että nyt 43-vuotiaana voin nauttia liikkumisesta ja tehdä sen kehoani kuunnellen. Minua haastateltiin taannoin myös tammikuussa ilmestyvään Sport -lehteen. Myös toimittajalle totesin, että kaikista tärkeintä myös elämäntapamuutoksen tekemisessä on rentous. Ja rentoudella tarkoitan juuri sitä, että ei suorita asioita, vaan oppii tekemään itselleen hyviä asioita kehoaan kuunnellen. Alkuvuodesta alkaa Body by Sports Lady® -verkkovalmennus ja tuon 8 viikon valmennuksen aikana perehdytään erilaisiin treenimuotoihin (jotka ovat osa metodiani) ja ennen kaikkea opetellaan yhdistämään niitä keskenään, ja opetellaan treenaamaan monipuolisesti ja kehoa joka osa-alueella treenaten. Body by Sports Lady® -metodista voi lukea lisää nettisivuilta ja valmennuksesta tulee tarkempaa infoa marraskuun aikana!

Ihanaa alkavaa viikkoa, rentoutta treeneihin ja tekemiseen!

23.10.2019

Kiitollisuus



Kirjoitin taannoin aamurutiineistani. Yksi niistä on kirjoittaminen. Olen kirjoittanut kirjaa, mutta jokaisena aamuna olen kirjoittanut muistikirjaani myös asioita joista olen kiitollinen. 

Kymmenen vuotta sitten, kun joku sanoi kirjoittavansa kiitollisuuspäiväkirjaa, pidin sitä suoraan sanottuna typeränä. Miksi jonkun pitäisi keksiä väkisin jotain kirjotettavaa, sitähän voi muutenkin olla kiitollinen ja arvostaa asioita. Ensimmäinen ajatus ehkä tällaisesta oli tekopyhyys ja pelkkä sanakin jo ärsytti. Miksi kiitollisuutta pitää toitottaa, miksi siitä pitää kirjoittaa. 

Mutta siitä ei todellakaan ole mitään haittaa, päin vastoin. Kiitollisuutta on tutkittu ja sen on todella huomattu parantavan monia asioita ihmisten elämässä.  Kiitollisuuden harjoittamisella on ihan fyysisiä vaikutuksia terveyteemme positiivisesti. Sen olen ymmärtänyt vasta viime vuosina, kun olen perehtynyt enemmän kehon ja mielen yhteyteen. Ei se, että kirjoitat asioita, ehkä paranna oloasi, mutta se että tunnet asiat kehossasi kun kirjoitat niistä. Kirjoittaa voi asioita ylös, tuntematta oikeastaan mitään. Sellaisella ei ole tehoa. Tunne on tärkeä. 

On monia tapoja pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Itselleni toimivin tapa on ollut kirjoittaa muistikirjaani joka aamu kolme asiaa joista olen kiitollinen. Tähän voi käyttää enemmän aikaa, tai vähemmän. Tällä hetkellä minua palvelee parhaiten kolmen asian kirjoittaminen. Asiat ovat pieniä. Voisin sanoa olevani kiitollinen kodistani ja lapsestani ja työstäni. Olenkin, mutta jos aiheet ottaa kovin isona, loppuvat ne pian kesken. Tarkoitus olisi löytää pieniä asioita ihan arkisesta elämästä. Ja tärkeää on myös se, että todella tunnet ne itsessäsi. Alussa tämä voi tuntua oudolle, mutta mitä enemmän keskityt asiaan, sitä enemmän huomaat siitä saavasi iloa elämääsi. 

Eilen kirjoitin muistikirjaani:
Minulla on terveet jalat ja pääsen metsään kävelylle
Nukuin 9 tuntia todella hyvin putkeen
Lapsi on palannut syyslomareissusta isänsä kanssa

Tänään kirjoitin:
Hienosta oivalluksesta eräässä kirjassa mitä luen
Tähtitaivaasta aamukävelyllä koiran kanssa
Tuorepuurosta, jota tein pitkästä aikaa kun muistin ostaa ainekset


Kun olen tilanteessa, jossa tunnen kiitollisuutta, esimerkiksi siitä että jalkani toimivat, fiilistelen tätä nykyään todella paljon. Eilen olimme pikkukoiran kanssa päiväkävelyllä. Kiipesimme mäkeä ylös ja yhtäkkiä takaamme kuului kova rytinä. Oli kova tuuli, ja puu kaatui. Olimme juuri olleet puun kohdalla, mutta nyt olimme jo ohittaneet sen. Otin viimeisen askelman mäestä ylös tasaiselle tielle, kun siihen astuessani mietin miten kiitollinen olen siitä että sen jalan polvi on kunnossa. Tuo hetki oli kuin hidastetusta filmistä. Askel hidastui, tunsin painon jalalla ja olin onnellinen että se oli kunnossa. Loukkasin jalan muutama vuosi sitten ja siitä repesi polvikierukan takaosa. Puoleen vuoteen en kävellyt ja vuoteen en koukistanut polvea ollenkaan. Silloin harmitti, mutta olin kiitollinen siitä että pystyin kuitenkin seisomaan ja vähitellen uimaan. Joskus tarvitaan "puun kaatuminen" siihen, että ymmärtää olla kiitollinen asioista, mutta tärkeää olisi osata muutenkin olla. Siitä tulee itselle ihana fiilis ja arjesta tulee parempaa. Vaikka aamulla on pimeää, on ihana kävellä koiran kanssa metsässä kun taivas on kirkas ja tähdet tuikkivat. Lapsena makasimme hiekkalaatikossa ja tuijotimme taivasta ja odotimme tähdenlentoja jotta voisimme toivoa. 


Helposti valitamme asioista ja murehdimme pieniä juttuja. Tottakai jokaisen asiat ovat isoja, mutta silloin tällöin on hyvä laittaa asioita jollain tavalla tärkeysjärjestykseen. Sitten joskus, kun minusta aika jättää, toivon että olen elänyt sellaista elämää jolla on ollut merkitystä. Että olen osannut arvostaa sitä kaikkea ihanaa mitä elämä on tarjonnut. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja valittamiseen tuhlattavaksi kun aiheita iloon ja onneen meillä jokaisella on niin paljon. 

kuva: Juha Laitalainen