Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

29.9.2017

Intohimolla


Ihanaa, perjantai! Aloin selaamaan kuvia puhelimesta. Sieltä löytyi tältä viikolta kuvia golfkentältä ja lapsen harrastuksista. Siinä siis tämän viikon elämää. Varmasti vinkkejä olisi antaa vaikka kuinka erilaisiin treeneihin, niitä olen jakanut kuitenkin valmennettavilleni ja tuntilaisille. Ja koska se on myös työtäni, se puoli on jäänyt dokumentoimatta kuvien muotoon. Mutta se mikä tällä hetkellä innostaa on golf ja lapsen fudis. Niistä mä olen todella fiiliksissä. Äitinä on ihana seurata jälkikasvua kentällä. Miten innolla siellä mennään. Vielä seitsemän vuoden jälkeen vaikka välillä sekin on ollut raskasta hänelle ja tehnyt mieli lopettaa. Ja sitten mun rakas golf. Se on on unelmaharrastus.


Juteltiin ystävän kanssa viime viikonloppuna, ja hän sanoi ettei hänellä ole koskaan ollut sellaista harrastusta mitä hän tekisi niin intohimolla kuin minä harrastan golfia. Mulla on ihan mieletön palo siihen. Näen siitä suunnilleen unta ja odotan vain seuraavaa kertaa milloin pääseen pelaamaan. Pelaisin joka päivä jos se olisi mahdollista. Seuraan säätä ja toivon että hyvä keli sattuisi juuri sille päivälle kun on mahdollista pelata. 

Ehkä kaikki eivät ole niin "täysillä ihmisiä". Innostun ja annan kaikkeni asialle, josta olen kiinnostunut. Vuosi sitten se oli KonMaritus ja nyt se on ollut golf. Samalla innostuksella olen harrastanut myös hevosia koko ikäni. Hevosharrastus oli suuri rakkaus. Sen jälkeen ajattelin etten koskaan löydä enää vastaavaa intohimoa johonkin tekemiseen. Mutta kyllä sitä on aina löytynyt. Mistä ikinä innostun, annan sille kaikkeni. Pitkään se innostuminen ja kaikkensa antaminen on mennyt yritykselle ja työn tekemiselle. Ja nyt kun se on jotain muuta kuin työtä, on se ihan mahtava fiilis. Töitä ja arkea on painettu intohimolla seitsemän vuotta. Mutta uskokaa vain, oli se mahtava fiilis kyllä löytää sellainen työkin mitä rakastaa. 



Golfkentällä on ollut mahtava tavata paljon uusia ihmisiä. Aloitin heinäkuun ensimmäisenä päivänä ja kierroksia on takana nyt kolmisenkymmentä. Niistä ehkä viisi olen pelannut tutussa seurassa, perheen kanssa. Loput yksin vieraassa seurassa. Joukkoon on mahtunut jos jonkinlaista tyyppiä, mutta enimmäkseen olen tavannut upeita ja ihania ihmisiä. Ihailen aina niitä ihmisiä, jotka osaavat antaa neuvoja pätemättä. Tietynlainen nöyryys tässä lajissa on upeaa. Tyypit jotka pelaavat tosi hyvin, heillä ei ole noussut homma hattuun. Ja se kaikki kannustus ja tsemppi mitä itse olen saanut kentällä. Olen siitä tosi iloinen ja kiitollinen. Yleensä minä olen se, joka tsemppaa muita. Tuntuu niin hyvältä kun joku tsemppaa myös minua. Missään muussa harrastuksessa en ole tavannut vastaavaa. Golfissa ihastuin ensin siihen, että saa liikkua luonnossa ja ihmiset tervehtivät toisiaan. Ja tervehtimisen lisäksi lajin parissa keskustellaan ja tsempataan ja välillä ollaan vaan ihan hiljaa. Ja tänään olen ikionnellinen siitä, että peli kulki tosi hyvin. Olin prolla pari viikkoa sitten ja asentoa korjattiin. Itkua vääntäen ja hammasta purren olen pelannut pari viikkoa ja koittanut korjata hommaa. Ja tänään se lyönti sitten vihdoin löytyi. Ja oli se hieno tunne. Kun palaset loksahti paikoilleen. Homma tuntui helpolle. Ihana ilma ja ihana peli tänään. Ja oli mukavaa peliseuraa.


Vielä siihen perjantaihin... Lapsen fudiskaverin äiti kysyi multa tänään illan treeneissä, tuleeko mulle ollenkaan sellainen "perjantaifiilis", kun mulla on unelmatyö. Kyllä se perjantaifiilis tulee mullekin ihan joka viikko. Perjantaifiilis on vain torstaina. Silloin on viikon vika työpäivä. Perjantait pyrin pitämään vapaina. Vaikka on unelmatyö, niin onhan tämä työ tosi raskasta. Mutta siis on ihanaa että on perjantai! Ja viikonloppuna voidaan relata lapsen kanssa. Nukkua huomenna pitkään ja voin olla miettimättä työjuttuja. Mutta sitä maanantaifiilistä mulla ei tule. Sunnuntai ei mene piloille siinä, että surisin maanantain töihin menoa. On kiva mennä töihin maanantaina. Ja itse asiassa työviikko alkaakin sunnuntaina, joten siinä ei iltaa ehtisi edes viettää surren maanantain töihinmenemistä. 

Ihanaa viikonloppua ja tehdään juttuja täydellä sydämellä. Ja nautitaan vapaista!

24.9.2017

Weekend pics



Kyllä nyt oli ihanat kelit viikonloppuna. Ulkona liikkuminen on ihan parasta, läpi vuoden. Mun treenit on ollut ihan täysin ulkona liikkumista. Tänään tosi kuulailtiin Kumpulan tunnin kanssa sisätiloissa. Lauantaille meillä oli varattu ystävän kanssa tunnin SUPpailu. Töölönlahden Hakuna Matata Sup Rental oli onneksi vielä auki ja oli ihana meloa aurinkoisessa säässä. Tuuli oli aika navakkaa ja sitä sai ihan tosissaan meloa välillä. Huippuhyvää keskivartalotreeniä. Kävelyäkin tuli kauniissa Töölönlahden ympäristössä. 


Sunnuntaina sitten oli suunniteltu reissu Nuuksioon. En oo hetkeen siellä ollut, enkä tajunnut että sunnuntaina puolen päivän aikaan ei olekaan ihan helppo saada autoa sinne minne haluaa. Koko pääkaupunkiseutu tuntui olevan Nuuksiossa.. Ajatus oli lähteä Haukkalammen luontotuvalta, mutta siellä parkkipaikat oli täynnä. Joten.. Jätettiin auto Luontokeskus Haltialle ja käveltiin siitä sinne Haukkalammelle. Kymmenen kilometrin kävely aurinkoisessa säässä oli kyllä aivan ihanaa. 


Mun lempipuuhaa on viettää sunnuntait ulkoillen. Luonnossa. Viime viikolla kävelin Kuusijärven kauniissa maisemissa ja nyt tänään täällä. Ylipäätään teen kaikki kävelylenkit luonnossa, en asutuksen keskellä. Meiltä kotoakin kun pääsee ovesta suoraan metsään. Se on ihanaa. Täällä Nuukisossa oli erityisen ihana kävellä. Ilma oli raikas ja metsä tuoksui ihan huumaavan ihalle. Sitä vain huokaili ensimmäisen tunnin kävellessä miten IHANAA on olla metsässä. 


Syötiin eväsleivät ja juotiin kahvit Haukkalammella ja kun oli aika lähteä takaisin, sitä alkoi jo surra että kohta tämä ihanuus loppuu. Ensi kerralla pitää tulla tänne koko päiväksi ja tehdä pitkä pitkä kävely. Nyt oli aikaa vain muutama tunti, sen aikaa kun lapsi oli kaverin synttäreillä.

Reissu meinasi saada vielä jänniä käänteitä, kun autosta oli loppua bensa. Uusi auto, enkä tajunnut miten nopeasti bensa todella loppuisi sen jälkeen kun valo syttyy. Täpärälle meni ja tankissa oli enää kolme litraa kun päästiin tankille. Huh. Olisi ollut ensimmäinen kerta kyllä. 


 Auton tankki on täytetty ja omat akut on ladattu tulevaa viikkoa varten. Ystäviä on ollut ihana nähdä. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Tällä viikolla en päässyt golfaamaan, mutta ensi viikolla toivottavasti. Ensi viikolla on tarkoitus myös päästä Kuusijärvelle uimaan. Ulkoilua siis taas luvassa. Toivotaan, että kelit suosivat edelleen. Ihanaa viikon alkua kaikille teille ja tsemppiä työviikon haasteisiin. 


23.9.2017

Viikon prioriteetit



Elämässä sattuu ja tapahtuu. Niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt sanotaanko on ollut niin paljon noita molempia, että blogin päivittäminen on täysin jäänyt tältä viikolta. Pahoittelut siis hiljaiselosta ja ihanaa ja kiitos kun luette ja seuraatte blogia <3 Ja ollut lisäksi sitä työtä niin paljon, että ei ole vain ollut kaiken tämän kolmen asian vuoksi aikaa päivittää tänne kuulumisia tai hyvinvointia parantavia elämänohjeita. 

Viikko on mennyt lapsen kanssa puuhastellen, töitä tehden ja nukkuen. Nukkumiseen olen panostanut taas kerran. Yöunet ovat olleet 8-10 tuntisia ja ollaan yhdessä menty lapsen kanssa iltaisin nukkumaan. Uni on kyllä parasta ja tässä työssä on pakko levätäkin että palautuu. Mitäs muuta.. Venyttelyä, kehonhuoltoa, lepoa.. 

Tänään aamu alkoi taas mehulla. Siinä oli tällä kertaa:

1/2 kesäkurpitsa
1 omena
1 sitruuna
1 lime 
ja iso pala inkivääriä


Ihanaa viikonloppua ja nyt sitä luvattua intiaanikesää odottelemaan :D

Love
Hanna

18.9.2017

Maanantai ja uutta reseptiä testissä



Hyvää viikon alkua teille! Mun duunit starttasi uuteen viikkoon taas eilen Kumpulasta kuulatunnilta. Olisi pitänyt jaksaa venytellä taas eilen illalla tunnin jälkeen illalla, mutta se vain jotenkin jäi. Sen tunsi sitten kropassaan aamulla. Silloin kun rankan treenin jälkeen muistaa sen venyttelyn vielä parin tunnin päästä, tulee ihan erilainen olo kehoon aamuksi. Sanoin juuri illan venyttelytuntilaisillekin, että kotona pitäisi muistaa myös venytellä. Kolmesta neljään kertaan viikossa harjoitus kehittää, on se sitten mikä vain laji kyseessä. Sitä venyy paremmin, kun tekee sitäkin useammin. Sen vuoksi itse huollan useamman tunnin viikossa kroppaa. Ja olokin on ollut aivan erilainen viime vuosina kun tämän olen tajunnut aloittaa. 

Tämäkin päivä käynnistyi vihermehulla ja tänään aamulla mehussa oli kesäkurpitsaa ja kiiwiä. Ja nuo vakiot sitruuna, lime ja inkivääri. Se vaan tekee joka aamu niin pirteän startin päivään. Raikas, itsepuristettu mehu. Mehun lisäksi sitten paistettuja kananmunia, kaurapuuroa ja kahvia kauramaidolla iso kuppi..


PT-ohjauksia oli aamupäivästä ja sitten tulinkin kotiin kaupan kautta ja aloin laittaa ruokaa, jopa kokeilin pitkästä aikaa jotain uutta! Ystävä oli tehnyt thaimaalaisia kanapullia, ja ne kuulosti kehujen jälkeen niin hyviltä että oli pakko kokeilla täälläkin. Thaimaalaisen maut kun ovat sellaisia lapsen suuhunkin sopivia, joten ajattelin että uppoaa hänelle varmasti hyvin. Ja hyvinhän ne onnistuivat. Maistuivat myös mummille joka oli meillä syömässä tänään. Eipä ole hetkeen tullut kokeiltua uutta reseptiä, ja sitäkin hommaa voisi taas vähän elvyttää. Sitä kun niin helposti pyörittää arjessa niitä samoja ruokia viikosta toiseen. Mites teillä? Tuleeko testattua uusia juttuja usein?




Tuossa valmiit pullat menossa ensin paistinpannulle ja sitten uuniin. Paistoin tosiaan ne ensin pannulla, jotta tuli hyvä väri. Sitten uuniin noin 5-10 minuutiksi pariin sataan asteeseen. Lopullisesta tuloksesta ei tullut kuvaa napattua, kun hässäkkää riitti ruuanlaitossa ja pöydän kattamisessa. Kanapullat tarjoilin riisin ja sweet chili -kastikkeen kanssa. Ja fetasalaatin ja patongin. 

Täällä ruokavalio on muuttunut koko ajan kasvispainotteisemmaksi. Kalaa tulee syötyä kyllä pari kertaa viikossa, mutta broileria ei juuri lainkaan. Nämä kanapullat tosin oli poikkeus pitkästä aikaa. Punaista lihaa en olekaan syönyt pariinkymmeneen vuoteen. Ja maitotuotteet olen jättänyt myös vallan pois. Mutta gluteenia todellakin syön nykyään ja leipääkin joka päivä. Se oli jotenkin vuosia pannassa, kiellettyä. Kilpirauhasen vuoksi koitin sitä rajoittaa. Mutta nyt kun kroppa ja kilppari toimmii, niin ei ole mitään syytä jättää sitä pois. No toisaalta ihon tasaisuudessa kyllä huomaan leivän syönnin, muuten en missään. Iho on silloin paljon kuulaampi, kun leipää ei syö. Se on ainoa seikka miksi jättäisin leivän pois, mutta en jätä. Gluteenittomuus muoti-ilmiönä alkoi ehkä ärsyttää. Jos on syy olla syömättä sitä niin tottakai.. Mutta muuten. Kaikessa on joo varmasti jotain, mutta keho ja mieli voi tosi hyvin kun sille ei tarvitse koko ajan olla asettamassa jotain rajoja ja kieltoja. 

Kivaa alkavaa viikkoa ja pitää tällä viikolla testata jotain toistakin uutta reseptiä varmaan. Kivaa vaihtelua itsellekin! Muistakaa rento ote syömisiin ja liikkumiseen. Ei suoriteta syömistä ja urheilua. 

Xo
Hanna

17.9.2017

Viikon tunnelmia


Viikko hujahti taas mieletöntä vauhtia. Töitä töitä ja töitä ja kolme kertaa kävin pelaamassa. Varmaan siihen mennytkin niin paljon aikaa, että blogin päivittäminenkin vähän jäänyt tältä viikolta. Golf on vaan vienyt mut ihan mukanaan. Rakastan ulkoilua ja pelin haastetta. Kun tulee hyviä lyöntejä, ne kantaa pitkälle. Ja huonot unohtuvat. Tää viikko oli kyllä vähän haasteellisempi.. 







Keskiviikkona olin pron tunnilla. Korjattiin alku- ja loppuasentoa, jota kautta saatiin lyöntiä paremmaksi. Mutta sepä ei ollutkaan enää niin helppoa. Edellisestä kerrasta tunnilla oli liian pitkä aika, ja olin jo omalla tyylilläni ehtinyt lyömään koko kesän. Koska ajoin Pickalaan asti tunnille, teki mieli mennä tottakai pelaamaan sen jälkeen. Ei tietenkään koskaan pitäisi tunnin jälkeen mennä. Ja se oli kyllä yksi pahimmista kierroksista ikinä. Aiemmin olen pelannut täällä Seasidea ja Parkia, Forestia en koskaan. Siitä ei tullut kyllä lemppari. Sitkeästi vaan kiersin 18 reikää loppuun asti ja ajattelin, että seuraava kerta sitten helpompi. Ensimmäiset yhdeksän reikää pelasin toisen naisen kanssa, mutta hän lähti kesken ja jäin yksin. Peli ei kulkenyt kun en saanut ohjeita siirrettyä käytäntöön millään, oli tosi kuuma, mäkiä liikaa, liikaa päällä.. Ja toivoin jo melkein, että tulisi se Pickalan karhu ja söisi mut. No ehkä sitten seuraava kerta olisi helpompi.. 



Mutta eihän se seuraavakaan helppoa ollut. Tuusulassa kenttä oli litimärkä ja peli ei taaskaan kulkenut. Mietin jo olenko kadottanut koko taidon.. Pelasin kolmen miehen kanssa ja yksi oli ihmeissään mitä mulle oli tapahtunut, kun edellisellä kerralla yhdessä pelatessa peli kulki vähän eri tavalla. Nyt oli kyllä kamalan huono kierros taas. Mutta oli kiva kuitenkin pelata kun seuralaiset tsemppasi ja kannusti aina kun meni välillä hyvin.

Mutta lauantaina se ote alkoi taas löytyä ja oli ihana pelata. Ja hyvässä seurassa vielä perheen parissa. Aurinko paistoi ja oli niin mukava päivä kiertää ja pelata. Kyllä se tästä taas! Ensi viikolla jos parina päivänä pääsisi taas, sitten varmaan on taas ihan kiva pelata jos ote kerran alkaa nyt löytyä. Vaikeinta on hillitä hermonsa ja sitkeästi yrittää tehdä niin kuin on neuvottu. Kun tietää, että pallo lentäisi kyllä vanhallakin tyylillä. Mutta alkaa se uusikin tyyli näköjään vihdoin toimia :)

Illalla kuulatuntia pitämään ja tästä se työviikko taas alkaa. 

12.9.2017

Yrittäjän arkea


Toivottavasti teillä on käynnistynyt viikko mukavasti! Mä kotiuduin täällä juuri töistä. Tänään aloitin aamu ysiltä ja lopetin puoli kahdeksalta illalla. Viikon työt alkoi taas sunnuntai-iltana Kumpulasta normaaliin tapaan. Meillä oli kesän vika ulkotunti ja ensimmäinen kerta kun tuli vettä. Intianpuistossa on onneksi suuret puut, joiden alla on hyvä kuulailla sateelta suojassa. Vähän haikein mielin tuli kuulaa viskottua ja tällä viikolla siirrytään vallan sisälle sunnuntain ryhmän kanssa. Hyvin suosi säät tänä kesänä meitä! Hahaa jos niin voi sanoa. Ei siis satanut kertaakaan, ei yhtenäkään sunnuntaina. 




Tällä viikolla alkoi loputkin uudet tunnit. Viime tiistaina Kumpulassa aloitettiin tiistain Kahvakuula goes functional -ryhmän kanssa ja tämän viikon tiistaina alkoi Toukolan Teräksen seniorijumppa. Oli oikein kiva vetää tuntia tädeille, ikähaitari oli kuudestakympistä aina kahdeksaankymmeneen. Uuden musalistankin tein tätä tuntia varten. Tasapainoa ja lihaskuntoa pitää vain harjoittaa, samoin venytellä. Kaikki nuo ominaisuudet kun iän myötä meiltä kaikilta heikkenevät. Ja tämän työn suola onkin juuri se, että on ihan mahtava seurata ihmisten kehitystä. Iästä riippumatta. Aina voi kehittyä ja kuntoaan kohentaa, vaikka ikää olisi jo reippastikin. 

Mutta kun omat työt kiihtyy, saa olla tarkkana että lepoa ja kehonhuoltoa tulee riittävästi. Melkoista hienosäätöä ja tasapainottelua tää kyllä on. Urheilijan elämää.. Aikaisin pitää mennä nukkumaan ja muistaa rauhoittaa arkea. Tämä viikko tuleekin taas olemaan pitkälti työntekoa, lepoa ja syömistä. Tosin aion parina päivänä käydä kyllä golfaamassa. Huomenna on tunti Pro'lle pitkästä aikaa. Sitä odotan tosi paljon! Kivaa viikkoa kaikille! Muistakaa lepo ja kehonhuolto <3 Ja iloinen mieli!

Xo
Hanna

P.S. Päiväaikoja löytyy kalenterista muutamia, jos haluatte työpaikalle varata vielä jumpan tälle syksylle. Tai vaikka jumpan (kahvakuula, oman kehon painolla harjoittelu, pilates, syvävenyttely, toiminnallinen treeni jne...) omalle porukalle. Samoin on vapautunut yhdelle PT-asiakkaalle paikka. Siitä voi kysellä lisää hanna@anttipoika.com tai katsella nettisivuilta www.anttipoika.com valmennuksen erilaisista mahdollisuuksista. Myös parivalmennukset ja kaverivalmennukset ovat tosi suosittuja, sillä yhden hinnalla treenaakin kaksi samanaikaisesti!



9.9.2017

Ruokavinkkiä ja viikonlopun kuulumisia




Eilen oli lepopäivä kokonaan kaikesta liikunnasta. Ohjaamassa kyllä kävin, mutta PT-asiakkaiden kanssa vain näytän liikkeet ja seison vieressä muun aikaa. Olin kyllä ihan puhki viikon jälkeen. Laitettiin illlalla thaimaalaista kanaa, jälkkäriksi paljon jätskiä ja telkkarista Vain Elämää. Ja lasi valkoviiniä. Lapsi auttoi ruuanlaitossa ja on se nopeaa kun kahdestaan tekee. Nukkumaan sitten heti kymppiuutisten jälkeen. 

Tänään oli periaatteessa ihana herätä kymmenen tunnin unien jälkeen. Periaatteessa :) Hyvät unet, eilen tankattu ruokaa kunnolla ja kotikin siivottu. Joku vaan oli käynyt loppuviikosta vaihtamassa mulle kropan. Tuntui niin kankealta, näin jumissa en oo ollut pitkään aikaan. No ei siihen tarvita kun lisää jumppatuntia viikkoon ja pari golffia. Siinä se jumituksen syy. Joten herättyäni inkiväärishotti kurkusta alas ja sitten venyttelemään. Venyttelyn 45 min jälkeen tein vielä vihermehun ja varsinaisen aamupalan. Kankeasta kehosta muuttui hetkessä ihan erilainen, siedettävä versio!





Mehun tein venyttelyn jälkeen. Mehussa oli tänään kurkkua, sitruunaa, limeä, inkivääriä ja omenaa. Aika vakio setti. Nyt täytyy sanoa, että on melkoisen uudestisyntynyt olo. Kyllä sitä vaan pitää kehonhuoltoon käyttää aikaa, ja käytänkin viikossa useita tunteja. Mietin aina miltä keho tuntuisi jos sitä ei huoltaisi lainkaan.. Sellaiselta kuin ennen se joskus oli. Jalat oli ihan tukit ja olo raskas ja hidas. Aineenvaihdunta ei toiminut. 




Oon vähän laiskasti viime aikoina ehkä jaksanut keskittyä blogiin, kun muuta elämää on ollut niin sanotusti niin paljon :) Pakko viime viikonlopun ruokaostoksista mainita kuitenkin mun kalaostokset. Siitä piti kirjoitella jo silloin, mutta jotenkin unohtui. Kävin viime lauantaina Stockan herkusta hakemassa tarjouksesta siikaa. Tein pitkästä aikaa kokonaisen kalan uunissa ja siitä tuli taivaallisen hyvää. Usein kysyn kalatiskillä myös vinkkiä myyjältä, ja monta kertaa olen hyviä vinkkejä saautkin. 

Laitoin kalan sisälle ja viiltoihin oliiviöljyä, sitruunan kuorta, merisuolaa ja timjamia. Sitten uuniin. Kalan kanssa tein tabboulleh-salaattia, mun lempparia. Aiemmassa postauksessa ohje siihen!







Koti on siivottu ja parveke myös laitettu syyskuntoon. Luvassa rentoa viikonlopun viettoa. Aamupala on syöty ja nyt nautin sateenropinasta ja kynttilöistä. Mennään pojan kanssa kannustamaan hänen kaveriaan niiden lätkäpeliin. Omia fudistreenejä tai -pelejä ei tänä viikonloppuna ole, joten rauhallinen meininki meillä. Ihanaa viikonloppua!

Xo
Hanna

P.S. Edellinen postaus jäi jakamatta faceen, joten jos missasit sen, käy katsomassa täältä!

7.9.2017

Viikon kuulumisia ja shottijuttuja



Hei ihanat! Että viikot voi mennä nopeasti. Tällä viikolla alkoi uutuustunti Kahvakuula goes functional Kumpulassa. Sinne mahtuu vielä mukaan ja pääsee jyvälle hyvin jutuista! 

Töiden lisäksi olen sitten pari kertaa päässyt pelaamaan. Ostin alesta nyt omat mailat. Oon pelannut lainamailoilla tähän asti ja nyt olen täysin vakuuttunut, että harrastus todella jatkuu. Tai olen ollut sitä kyllä alusta asti, mutta on ollut hyvä ensin pelata ja katsella ja kuulostella mitä kaikkea on tarjolla mailojenkin osalta. Osaa sitten hankkia ne paremmin kun ei ihan untuvikkona mene kauppaan. Golf Centerissä oli vielä hyvät tarjoukset, joten mailat ja sateenkestävä bägi lähtivät sieltä mukaan. Kävelyä tulee kyllä kierroksen aikana mukavasti ja erillistä lenkkiä ei paljon tarvitse lähteä enää tekemään. Ja joka kerta oppii jotain uutta, se koukuttaa.



Oon käynyt yksin pelaamassa ja samassa porukassa on lähtenyt ennalta tuntemattomia ihmisiä samaan aikaan. Paljon on siis tavannut uusia ihmisiä tämän kesän aikana. Kaikenlaista siinä tulee juteltua kierroksen aikana.


 Flunssa parantui hyvin, mutta keskiviikona tuli sitten vähän takapakkia ja kurkussa on tuntunut taas karhealle. Muuten ei niinkään mitenkään kipeälle eikä olo ole huono, mutta selvästi käsketään hidastamaan tahtia. Siihenhän ei sitten auta muu kuin lepo ja inkiväärishotit. Yöunet on olleet hyviä ja päikkäreitäkin oon ottanut joka päivä. Vartin ja puolen tunnin väliltä. Se riittää. Kun silittää lakanat vielä tuolla silitysvedellä on sinne väliin mukava mennä nukkumaan :)


Inkiväärishoteista on kyselty paljon ja esimerkikisi tässä satsissa on kaksi pussillista inkivääriä (Prismasta sitä pussitettua luomuinkivääriä). Eli aika paljon :) Niiden lisäksi neljä luomusitruunaa. Kuoret pois molemmista ja sitten mehuprässin kautta lasipurkkiin ja jääkaappiin. Jos kurkku on karhea, otan kolme shottia päivässä. Tänään aamulla puristin tuon satsin kaappiin valmiiksi. Inkivääri on kyllä parasta apua niin flunssaan kuin vatsavaivoihinkin. 


Mukavaa torstai-iltaa teille ja mä lähden vielä takaisin töihin vetämään illan toiminnallisen treenin tunnin!

Xo
Hanna

5.9.2017

Hyvää yrittäjän päivää ja ajatuksia omasta 7 vuoden taipaleesta



Tänään vietetään yrittäjän päivää. Oma ura 7 vuotta yrittäjänä, yhden aikuisen taloudessa ei aina ole ollut helppoa. Välillä on kuitenkin niitä aurinkoisia päiviä, jolloin voi käydä vaikka kävelyllä keskellä työpäivän, tai pelaamassa golfia. Työt tehdään sitten golfkierroksen jälkeen. Esimerkiksi eilen olin aamun töissä, sitten pelasin (koko kierrosta en ehtinyt sillä halusin olla kotona kun lapsi tulee koulusta), jonka jälkeen tein hänelle ruuat, vein treeneihin ja illemmalla pidin vielä kaksi tuntia. Sen lisäksi vietin aikaisin aamulla ja myöhään illalla pari kolme tuntia koneella laskuttaen/maksaen laskuja/vastaillen asiakkaiden viesteihin, niin että se ei ole lapselta pois. Aikaa menee jokaisen asiakkaan luo myös matkoihin. Somessa elämä tietysti saattaa näyttää siltä, että "tuolla se taas golfaa" ja  elämä on niin älyttömän helppoa. Someen jätän sitten postaamatta kaikki ne huolet ja murheet, joita yrittäjyys välillä aiheuttaa. Yllätyksiä tulee aina eikä tämän työn kanssa voi olla varma mistään. Välillä tuntuu, että kivatkin asiat pitäisi jättää postaamatta, aina tulee kateellisia ihmisiä jotka näkevät ja haluavat nähdä vain sen yhden puolen. 

Yrittäjyydessä on paljon hyviä puolia, joista eniten olen täälläkin hehkuttanut ehkä juuri sitä, että on ollut enemmän aikaa viettää lapsen kanssa kun on pystynyt järjestämään työnsä hänen aikataulujensa mukaan. Tottakai eihän sekään aina onnistu, ja silloin on tarvittu läheisten apua jotta pääsee illalla töihin ja joku huolehtii lapsesta tai hänen kuskaamisestaan treeneihin tai peleihin. Kiitos kaikille sukulaisille, ystäville ja rakkaille jotka olette minut pelastaneet niin monesti! Kuitenkin olen pystynyt olemaan "kotiäiti", joka saattaa lapsen kouluun tai on kotona laittamassa hänet koulutielle. Äiti on kotona ruuan kanssa kun koulu loppuu ja pystyy viemään treeneihin, vaikka ne alkaisivat jo neljältä. Sitä asiaa priorisoin aina. 

Yrittäjävuosien aikana olen jo tottunut siihen, että loma-ajalta ei makseta palkkaa. Lomarahoista puhumattakaan. Rahat arjen menoihin on säästettävä muina kuukausina lomaa varten. Lomalla vielä laskutkin juoksevat vaikka laskutusta ei ole. Eläkemaksutkin yrittäjä maksaa itse, työntekijänä ne menevät vain palkasta eikä niitä tule edes miettineeksi. Sairausajaltakaan ei palkkaa saa, ja yrittäjällä on vaihtoehtoina joko mennä töihin puolikuntoisena tai perua ohjaukset. Tai yksi vaihtoehto on pitää omasta terveydestään niin hyvää huolta, että ei tulisi kipeäksi. Olen päätynyt tähän viimeiseen vaihtoehtoon. Silloin on omat menot minimoitava, jotta ei rasitu liikaa, jotta palautuu. On oltava tarkkana myös työmäärien kanssa. Jos vapaata on kaksi päivää ja flunssa tekee tuloaan, ei voi ottaa mitään riskejä, on jäätävä heti lepäämään. Normi työssä sitä saattaisi puolikuntoisena lähteä vaikka leffaan.. Sitten jos se flunssa sitten yllättää niin voi jäädä aina saikulle. Tässä työssä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin minimoida yksityiselämän riennot ja olla tarkkana riittävän levon kanssa. On nukuttava tarpeeksi. Uni on vastaus kaikkiin ongelmiin. 

Oma yrittäjyys on tavallaan vielä helppoa. Minulla on yhden naisen yritys, enkä ole vastuussa kenenkään muun toimeentulosta kun työntekijöitä ei ole. Nostan todella hattua kaikille yrittäjille, etenkin niille yrittäjille joilla on myös työntekijöitä. Minulla on myös asiakkaina upeita yrittäjiä, ja ihailen myös heidän sitoutumistaan työhön ja raskaan yrittäjän arjen lisäksi myös oman terveyden ylläpitämiseen ja sen parantamiseen. Ja siihen kuinka he pitävät huolta omista työntekijöistään. Hyvä työympäristö on niin tärkeä hyvinvoinnin kannalta myös. 




Viimeisten kolmen vuoden aikana olen keskittynyt lepoon ja palautumiseen. Lähes me kaikki suoriudumme vähemmällä unella joten kuten ja vielä melko pitkiäkin aikoja, mutta sen seurauksena terveyteen liittyvät riskit kasvavat. Tämän lisäksi ihminen toimii (yleensä tietämättään) vajaalla teholla. Olen jättänyt rakastamani aamulenkit kokonaan pois (kesälomalla ehkä teen niitä taas), minimoinut arjen omat menot ja kivat jutut. Treffeilläkään en ole oikein vuosiin käynyt juuri siitä syystä, että en jaksa. Tai en jaksa uhrata jaksamistani ja palautumistani niiden vuoksi. Senkin puolesta olen ajatellut, että oikea ihminen löytyy kun sen aika on. Ja silloin löytyy aikaa ja jaksamistakin. Oikealta ihmiseltä saa virtaa, sen sijaan että joku tyhjentäisi aina akkusi. Kaikki on mahdollista! Ehkä juuri silloin kun olet täysin luopunut toivosta, tapahtuukin jotain ihmeellistä :) Tai kun olet tarpeeksi rauhoittanut elämän, levännyt, ja huomaat että aikaa elämästä löytyykin parisuhteelle. Sen voi ajatella myös niin. 

Yrittäjänä olen saanut tehdä töitä aivan mahtavien ihmisten kanssa ja hyvän asian eteen. Koen, että tekemälläni työllä on merkitystä ja töihin on mukava mennä joka päivä. Jokainen onnistuminen, mitä asiakkaiden kanssa tulee, tekee mut niin onnelliseksi! Mulla on maailman parhaat ja ihanimmat asiakkaat. Ja miten tärkeää sekin on, että heidän kanssaan synkkaa! Kesän jälkeen on aina ihana nähdä kun on ollut taukoa treeneissä. On asiakkaita, joita näen enemmän kuin ystäviä ja monen kanssa on jaettu arjen ilot ja surut. 




Olen pärjännyt yhden aikuisen taloudessa kaikki nämä vuodet, vaikka helppoa se ei ole ollut. Nyt tuntuu, että yksi seitsemän vuoden sykli elämässä on tullut loppuunsa. Ympyrä on sulkeutunut. Olotila on yhtä levännyt ja hyvä kuin yrittäjyyden alussa, 2010. Aika monet asiat olen kantapään kautta oppinut, olen uuvuttanut ja väsyttänyt itseni työllä. Se on tälllä alalla helppoa, kun työ on kivaa. Ja yrittäjyyden alussa on tehtävät työtä ilmaiseksi ja puoli ilmaiseksi. Ja silloin sitä joutuu tekemään kaksinverroin, että saa lainat maksettua ja ruuan pöytään. Pää kestää, mutta kroppa sanoo kyllä stopin kun vauhti kiihtyy. Tein monta vuotta töitä 12 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa. Alussa tein kahta työtä. Yritykseni lisäksi olin CocoVi Barin ravintolapäällikkönä. On myös kehitettävä itseään, sitäkin olen tehnyt jatkuvasti työn ohella. Seitsemän vuoden aikana olen sairastanut ja kärsinyt loukkaantumisista enemmän kuin ikinä. Keho on tiltannut kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi ja painoa tuli viisitoista kiloa lisää tuohon 2010 lähtötilanteesseen. Keho on nyt palautunut, tasaantunut, paino on pudonnut takaisin. Kiputilat kehossa ylipäätään ovat poissa. Ja kaiken laitan nukkumisen ja kehonhuollon kunniaksi. Ei nyt voi sanoa tätä seitsemän vuoden helvetiksi, mutta eihän se kauhean kaukana siitäkään kyllä ole välillä ollut kun on ollut aivan älyttömän raskasta. Jälkeenpäin olen miettinyt miten jaksoin. Nyt kun olo on taas levännyt ja normalisoitunut. Kaikki vuodet olen kuitenkin jaksanut positiivisella asenteella ja päättäväisyydellä. Ja ihanien ystävien ansiosta myös. Ja rakkaudesta työhön. Seitsemän vuoden elämänkoulu, johon on mahtunut kaikenlaista. 

Kuulen työssäni sekä ystäviltä jatkuvasti sitä, että unet ovat huonoja. Nukuttua ei saa. Joka yö herätään klo 3 ja valvotaan viiteen asti. Sitä se on ollut itselläkin. Keho on stressaantunut. Silloin pitää vauhtia hidastaa. Ensin omista menoista ja kivoista asioista, sitten työstä. Voisitko vähentää työmäärää ja karsia menoja? Tai voisitko tehdä kokonaan toisenlaista työtä? On opeteltava myös uudestaan nukkumaan. Suuri enemmistö tarvitsee unta sen 7,5-8,5 tuntia. Niin minäkin. Tarvitsen arkena myös päiväunet jos on rankkoja ohjauksia. Nukkumattomuus menee vielä silloin kun elämässä on kaikki hyvin. Sitten kun tapahtuu oikeasti rankkoja ja ikäviä asioita, ei siitä seuraa mitään hyvää jos unet ovat pitkään jääneet liian lyhyiksi. Olen huolissani jokaisesta ystävästä tai asiakkaasta, joilla unet jäävät liian vähiin. Eilinen ohjattava sanoi hyvin, että heidän tavoitteensa on jäädä eläkkeelle hengissä. Niin minunkin. Ja haluan nauttia elämästä silloin ja haluan nauttia siitä myös nyt. Sen sijaan, että hulluna tekisin töitä ja rahaa, voin keskittää aikani ja energiani niihin asioihin jotka oikeasti ovat tärkeitä ja olla ostamatta tavaraa ja hankkimatta asioita. Tärkeintä ovat lapsi, läheiset ihmiset, oma hyvinvointi ja jaksaminen. 

Tällainen postaus kehkeytyi aamun ajatuksista. Nukuin viime yönä huonosti. Takana kaksi päivää liian rankkoja tunteja ja eilen olin hölmö ja menin pelaamaan kun olisi pitänyt palautua. Teki mieli kuitenkin mennä ja testata uusia mailoja jotka löysin hyvästä alesta. No keho sitten ilmoitti väsymyksen ja liian rasituksen yöllä herättämällä mut kolmen aikaan. Ärsyttää välillä se omien menojen ja liikkumisen minimointi omalla ajalla kun sitä rakastan. Mutta nyt hidastetaan taas vauhtia siis. Onneksi sain samantien unenpäästä kiinni, kolme vuotta sitten se ei olisi onnistunut. Tänäkin aamuna hetken haaveilin istumatyötstä, mutta tulin jälleen siihen tulokseen, että mulla on kuitenkin maailman paras työ ja tässä on kaikesta huolimatta niitä plussia niin paljon enemän. 

Yrittäjyys on ihanaa ja välillä kamalaa. Ja välillä älyttömän ihanaa. Mutta se on elämäntapa. Ja ennen kaikkea on tärkeää se, että töihin on kiva mennä. Joka päivä! Hyvää yrittäjän päivää kaikille nykyisille ja tuleville yrittäjille!