Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

10.10.2018

Miksi kannattaa panostaa hyvinvointiin, kuulumisia alkuviikolta


Vähän kuulumisia tältä viikolta. Oma jaksaminen on ollut koetuksella koiranpentuarjen vuoksi. Tällä herätään kahden ja kolmen välillä ja sitten taas viiden ja kuuden välillä. Ensimmäisellä yöherätyksellä ei lähdetä vielä ulos, mutta viiden kuuden aikaan kyllä. Lisäksi lapsi nukkuu mun vieressä ja puhuu unissaan. Melkoista härdelliä on ollut nämä neljä viikkoa, mutta kaikki on väliaikaista onneksi. Pentuna olo ei kestä onneksi ikuisuutta. Itse menen nukkumaan arkena jo yhdeksän maissa, jotta jaksan sitten paremmin herätä yöllä ja aamusta. Omat treenit olen suosiolla jättänyt tekemättä aamuisin, niitä kyllä kaipaan. Aktiivisuuden määrä on pudonnut todella paljon, sillä pennun kanssa ulkoilu on lähinnä seisoskelua metsässä.

Jossain vaiheessa olin niin väsynyt, että en jaksanut itselleni kunnolla ruokia valmistella. Se taas on pahin virhe, sillä epämääräinen ja liian vähäinen tai liian huono ravinto ei todellakaan ole ratkaisu väsyneeseen olotilaan. Päinvastoin. Arki on pakko rytmittää niin että pitää itsestään huolta, siitä että saa terveellistä ruokaa. Nukkumiseen en tällä hetkellä pysty enempää vaikuutamaan. Nukun niin paljon kuin pystyn. Esimerkiksi sunnuntaina nukuin koko päivän. Välillä vein koiran ulos kun hän heräsi. Ja illalla kävin pitämässä kahvakuulatunnin. 

Lopulta kroppa oli niin puhki, että tulin kipeäksi ja piti perua alkuviikon tunnit. Suoraan sanottuna nukuin pari päivää. Uni on sellainen asia (mistä aina jaksan toitottaa), että liian vähäisellä määrällä sairastut ja uuvut. Elämä on niin erilaista kun nukkuun tarpeeksi. Sen tietää vain silloin kun on sen kokenut. Monta vuotta unet oli balanssissa, ja nyt koitetaan selviytyä tästä jaksosta niin hyvin kuin mahdollista. Sitten on ihana koirakaveri seurana, joka tottelee ja jonka kanssa voi tehdä pitkiä lenkkejä. 

Tällä viikolla olen panostanut todella siihen, että noudatan omaa terveellistä ruokavaliota. En syö lapsen jämiä kun en jaksa laittaa itselle ruokaa. Lapsi nimittäin ei täysin näitä äidin ruokia (maidoton, viljaton jne.) nauti. Joskus kyllä, mutta yleensä teen kahdet ruuat. Viime perjantain "illallinen" oli ehkä pohjanoteeraus: tein lapselle ranskalaisia ja kalapihvejä ja söin loput mitä hän ei jaksanut.. Sen jälkeen sitten reipastuin kun hän totesi että Äiti käy sua vähän sääliksi..



mehun ainekset

välipalamehu mukaan

inkiväärishotin ainekset



kurkumalla ja mustapippurilla maustettua seitä

kuhaa


Mutta olen tosi tyytyväinen miten upeasti homma Tamin kanssa on edistynyt. Hän on oppinut tosi hienosti. Olen vain luonteeltani sellainen, että kun johonkin ryhdyn, annan kaikkeni. Ja kaikkeni olen antanut tähän koira-asiaankin. Tiesin että luonne rodulla on kova, mutta yllätyin kyllä silti. Viikko sitten olin jo niin epätoivon partaalla, että jo itkeä pillitin eteisessä kun tulin koiran kanssa ulkoa. Tamikin jo ihmetteli että mikä tuolla nyt on.. Eilen taas oli ystävä käymässä ja hän sanoi miten hienosti koira tottelee ja ottaa kontaktia. Se oli niin ihanasti sanottu, että sillä elän pitkään ja jaksan taas kärsivällisesti opettaa pentua. Tami osaa pyytää ulos, hän odottaa kun tullaan ulkoa että riisun ensin itse ja sitten riisun ja pesen hänet. Puree jalkaan vähemmän ja uskoo kun kielletään ;) Hän on maailman ihanin vaikka ihan vielä ei sitä ymmärrä ettei sohvaa saa tuhota. 






Näiden aivan samojen asioiden ja arjen kanssa kamppailee niin moni muukin, vaikka pentua ei olisi. En tiedä onko mulle siunaantunut kovin jääräpäinen ja tuhoava yksilö, mutta kyllä tämä pieni otus on pistänyt arjen sekaisin. Arjen pistää sekaisin myös pienet lapset, elämän kriisit ja tiukka työtilanne. Omasta hyvinvoinnista pitää pitää huolta, sitä samaa opetan valmennettavillekin myös. Se ei ole helppoa, mutta se ehdottomasti kannattaa. Väsymys vain pahenee ja olotila myös, jos ei jaksa pitää itsestään huota. Uusien valmennettavien kanssa on ollut mahtava nähdä heidän edistystään. Kun ruokailu on säännöllistä ja monipuolista, jää turha leivän ja jugurtin syönti pois. Tänään juuri totesimme erään asiakkaan kanssa miten painonpudotuksen ja kunnon kohoamisen lisäksi hänen ihonsa on aivan mielettömän upeassa kunnossa. Oikeanlainen ruokavalio tekee sen. Jaksetaan pitää itsestämme huolta eikö niin!

Lopuksi vielä pieni treenivinkki: kun seuraavan kerran menet salille, ota muutama kilo isompi kuula käteen ja tee muutamia toistoja sillä. Itse vedän tunnit aina 6 tai 8 kg kuulalla, mutta omissa treeneissä kun on tehnyt rinnallevetoja 16kg kuulalla, tuntuu kovin kevyelle ottaa se kutosen kuula käteen. Treeneihin saa vaihtelua, kun vaihtelet painoja ja harjoituksen tempoa. Instan puolella on päivittäin erilaisia treenivinkkejä monipuoliseen harjoitteluun. 



Mä odotan kovasti että olen itse kunnossa ja pääsen taas liikkumaan. Siihen asti nukutaan ja hengitellään raitista ilmaa metsän siimeksessä koiruuden kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti