Sunny Saturday

Wautsi mikä lauantai! Aamu herätti auringollaan ja lähdin kävelylle. Mun serkku meni eilen naimisiin, ja halusin vähän tuulettua kuitenkin ennen juhlia. Mun juhlavalmistelut oli menneet tosi viimetinkaan, ja mekon häihin löysin ihan viimemetreillä. Mutta mikä ilma! Koko viikko oli sateista ja pimeää ja tänäänkin taas.. Mutta toi eilinen sää. Kyllä oli oikeaan päivään aurinko päättänyt säteensä lähettää. 

Mä en edes muista milloin olisin lenkkeillyt aurinkolasit päässä. Sitten lenkin jälkeen tulikin kiire. Nopea laittautuminen. Ehkä olisin halunnut laittautua vähän pidempään.. Tukka jäi kihartamatta, kun en halunnut myöhästyä. Häät oli Vanhassa Kirkossa ja huomasin, että mulla on vähän aikaa joten kipitin Birgitan kampaamolle Dreamiin siihen viereen, ja sain lainata suoristusrautaa ja fiksasin tukan 10 minuutissa ja juoksin kirkolle. 

lähdössä kotoa

Häät oli ihanat ja hyvin suunnitellut. Ja oli ihana nähdä rakasta perhettä, sukua. Ja ennen kaikkea todistaa kahden suloisen ihmisen onnea. Meillä on äidin puolelta niin pieni suku ja kaikki on tosi tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Ja oikeasti nämä häät oli ohjelman puolesta varmaan parhaat häät missä ikinä olen ollut. 

Tänään ystävänpäivän viettoa ihanan Katjan kanssa. Lenkkeilyä räntäsateessa, ruoanlaittoa kotona ja ystävän kanssa jutustelua. Ja kuulatunti tottakai illalla. Uuteen viikkon taas :)

Hiusprojektia ja viikonloppua

Uusi tukka. Mietin pitkään käynkö laittamassa väriä, tavoitteena kun on juuri päästä värjäämisestä eroon. Oon viimeksi käynyt kampaajalla pari kuukautta sitten. Aika pitkä aika.. Yleensä on ollut pakko mennä 6 vkon välein. Silloin kun oli vaalea tukka. Nyt taas ei varsinaisesti ollut sellaista juurikasvuongelmaa. Ongelma olikin ehkä se, että löysin harmaita hiuksia mun päästä :D Apua, en oo ikinä miettinyt, että niitähän tässä tietysti tulee jossain vaiheessa (niitä Birgittakin löysi 3..). Haha! Eikä sekään ollut varsinainen syy. Ajattelin, että tukka saisi vähän eloa ja piristystä. Niinkuin saikin. Ja mäkin sain eloa ja piristystä elämään. Oon yrittänyt alkuvuoden nipistää vähän kaikessa, kun on tullut niin paljon odottamattomia ja isoja maksuja. Vein lapsen parturiin eilen ja ajattelin ensin, että oma tukka saa olla. En raaski.. Mutta kyllä siitä vain hyvä mieli tulee kun sijoittaa vähän itseenkin. Ja nyt se on laitettu. Hyvä mieli.

Tukkaa ei ole leikattu muutamaan kuukauteen ja tavoitteena on taas kasvattaa siitä piiiitkä! Nyt se vain kiharrettiin kun olin menossa treffeille ja syömään.  Tavoitteena on selllainen surffitukka, jossa on oma väri. Katsotaan koska käyn seuraavaksi värjäyttämässä. Tämä väri kun tästä taas haalenee, on lähempänä tuota alemman kuvan oikeanpuoleista tukkaa. Juuressa oma väri ja muussa tukassa vuosien vaalennus. Ja sitten ne 3 harmaata hiusta ;)

Jälkeen ja ennen. Tuo "ennen kuva" oli eilen kotona otettu lähinnä itseä varten, voinko mennä tuossa asussa tänään serkun häihin. Taitaa olla liian tumma. Pitää keksiä jotain värikkäämpää. Häät on kuitenkin häät. Mä oon tosi huono nykyään shoppailemaan mekkoja, kun niille ei enää päivittäin ole käyttöä. Enkä tykkää sellaisesta kertakäyttömeiningistä.. Tuo Tigerin mekko on monta vuotta vanha, samoin toi tekoturkis ja laukku.. Mutta tarviiko sitä sitten hirveästi shopata, jos kerran ostaa mieleistä ja ajatonta. Ja kun yrittää pysyä about samankokoisena. Ja kun noille mekoille vaan ei niin usein ole enää käyttöä, kun niitä ei voi töissäkään enää pitää. Enemmänkin olen tyytyväinen nykyään mun ekologisuuteen, ja soimaan itseäni siitä jos menen ostamaan turhia vaatteita. Toisaalta vielähän tässä ehtisi jonkin värikkään mekon hakea. Häät alkaa kolmelta. Ja kerran se serkku vain naimisiin menee.. On tää naisen elämä välillä hankalaa. Hyvä, että on vaihteeksi tällaisia ongelmia :D Ei ehkä just suurimpia niistä kaikista. 

Aamun mehut on juotu, kasvohoito tehty, kynnetkin laitettu ja aurinko paistaa. Mehussa oli tänään kaalia, punakaalia, punajuurta, porkkanaa ja omenaa. Ajattelin taas, että nyt se kone hajosi kun kaalia sinne laitoin.. Uskallankohan enää kaalia laittaa. Tuntuu olevan koneelle kova pala joka kerta. 

Nyt sitten vihdoin ulos ovesta. Lenkille (ja mekon hakuun) :D 

Hyvää lauantaita kaikille!

Raindrops and thursday thoughts

Tänään tuli käytyä aamulenkillä. Ensin piti vain saattaa lapsi kouluun, mutta sitten mun lenkki venähti vähän pidemmäksi. Teki mieli kävellä ja tuulettaa ajatuksia. Tää sade ei ole varsinaisesti houkutellut liikkumaan ulkona, vaikka pukeutumiskysymys se vain on. Viimeksi oon käynyt kävelyllä maanantaina. Hyötyliikuntakin on tällä viikolla jäänyt, joten oon vaan ajellut autolla paikasta A paikkaan B ja seisonut vieressä ja rökittänyt mun asiakkaita. Toki on tuntejakin ollut, missä itselle on tullut liikuntaa. Se on kuitenkin pieni osa aktiivisuutta. Jos viime viikolla sitä tuli paljon, on tällä viikolla tullut vähän vähemmän. Oon taas keskittynyt palautumaan ja lepäämään.

No täällä sitä vetisten polkujen keskellä oli hyvä myös nollata ajatuksia. Luonnossa kävely on tietynlaista meditaatiota ja siellä on paljon ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Muut asiat unohtuvat silloin. Viimeisen viikon aikana olen miettinyt aika paljon asioita, lähinnä joidenkin ihmisten arvomaailmasta. Mikä toisia ihmisiä ajaa eteenpäin? Ja millä kustannuksella. Toisilla tuntuu vain olevan niin erilaiset arvot kuin itsellä, sitä joutuu välillä pettymään. Ja koska itse olen ehkä sen verran idealisti, että haluan aina ajatella kaikista hyvää ja haluan ihmisille hyvää, en voi vain aina ymmärtää joidenkin ihmisten kovuutta ja itsekeskeisyyttä. Kaikki eivät ajattele muita, enkä väitä että tarkoittaisivat sillä pahaa. Me vain olemme niin erilaisia. Mua vaan aina satuttaa sellainen joka kerta tosi paljon, vaikka se ei itseeni suoraan kohdistuisikaan. Mutta ei me kaikki vain voida olla samanlaisia, se on hyväksyttävä. Pystyykö ihminen laittamaan arvot kohdalleen vasta sen jälkeen kun menettää itselleen läheisen ihmisen? Kun tajuaa, että elämä on rajallinen? Jotkut pystyvät ilman sitä ja toiset eivät sellaisen jälkeenkään. Välillä musta tuntuu, että raha ja materia ja kunnianhimo vain ajavat ihmisiä ihan älyttömään käytökseen. Maailma on mennyt ihan hulluksi. Pitää itse vain uskoa kaikkeen hyvään. 

Lenkkipolut tulvivat tänään vettä ja välillä oli vain pakko kääntyä takaisin, vettä olisi ollut polviin asti. Joistain "lätäköistä" tosin kävelin läpi, tiesin että siinä ei upota kovin syvälle. Mieli tämän litisevän ja lätisevän lenkin jälkeen oli mitä mainioin. Nollaus tuli tarpeeseen.

tässä olisi ollut polviin asti vettä, jos olisin jatkanut eteenpäin

sorsatkin on siirtyneet joesta pellolle

Pitkään katselin myös tuota "vesiputousta", joka löytyi meidän kodin takaa melkein. Vesi virtasi pieneksi puroksi alaspäin. Jos olisin ollut lapsi, olisin kerännyt tikkuja ja pudottanut niitä puroon. Seurannut kun ne ajelehtivat eteenpäin. Oli vähällä etten tehnyt sitä nyt. Mahtavia flashbackeja lapsuuteen kun oli kevät. Silloin oli pakko mennä ottamaan puljut talon nurkalle, kun viemäri meni tukkoon ja katu lainehti. Kumpparit hörppäsi vettä jossain vaiheessa aina ja piti käydä vaihtamassa kengät. Kevättakkikin piti laittaa päälle ja oli niin tosi kylmä. Mutta kun oli kevät. Hauskaa se oli, eikä siinä leikissä kuivana säilynyt koskaan. Nyt tosiaan tuntui keväälle. 

Aamulenkkeilyn jälkeen kävin tekemässä kahden asiakkaan kuntosaliohjelmat ja ohjaamassa ne heille. Sitten olikin taukoa loppupäivä ennen illan tuntia ja käytiin lapsen kanssa uimassa. Mäkelänrinteessä oli päivällä rauhallista ja oli kiva polskia rauhassa. Päivällä on myös siitä kiva aika käydä uimassa tai asioilla, että liikenteessä ovat yleensä muut kiireettömät ihmiset ja on kiva jutella ventovieraitten kanssa kaikesta :) Alkuviikko oli tosi kiireinen, tänään olen ollut kiitollinen että olen yrittäjä. Nyt oli vapaata päivällä ja aikaa viettää se lapsen kanssa. Huomenna on vapaapäivä. Pääsen kampaajalle ja letti laitetaan kuntoon. Ehkä jotain kivaa perjantai-illan viettoakin on luvassa :) Vähän vaihtelua taas tähän verkkarielämään. Ihanaa torstai-iltaa teille!

Hiihtolomafiiliksissä

Kaiholla oon selannut muutaman viikon takaisia kuvia. Lunta. Nyt on kaikki sulanut jo pois ja hiihtoloma lähenee. Täällä lasketaan silti päiviä hiihtolomaan ja onneksi tuli syksyllä varattua lennot Rovaniemelle. Siitä tulee aivan huippu hauska reissu! Mennään lapsen kanssa kyläilemään ihanien ihmisten luo. Jaanan perheen luo. Jaana on hoitanut mua ja veljeä pienenä, kun oltiin lapsia. Äidillä oli näyttelijän iltatyö teatterilla ja Jaana oli sitten meidän kanssa kun äidillä oli esityksiä iltaisin. Meillä on ollut muutamakin lastenhoitaja, mutta Jaana on ollut aina se ykkönen ja jotenkin niin sielunsisko. Ihanaa ja jänskää mennä pohjoiseen ja ihanaa saada rauhassa päivittää kuulumisia. Siellä on sitä luntakin.  Ja päästään rinteeseenkin! Täällä viikko sujuu sateesta huolimatta mukavasti. Töitä on ollut paljon ja kirjoittaminenkin on aika hiljaista ollut nyt alkuviikon. Pilates -ohjattavat, yksityisasiakkaat, ovat lisääntyneet ja ohjaukset tuntuvat olevan mukavasti tasapainossa. Alkuviikko on mennyt myös pureskellessa Minä Olen -messujen antia. Sieltä tarttui mukaan kirjoja, hyviä ajatuksia. Aurakuvankin kävin otattamassa ensimmäistä kertaa elämässäni ja alkuviikko on mennyt kirjoja lukiessa töiden lisäksi.  En ole siis minnekään tässä muutamassa päivässä kadonnut :D Välillä on hyvä koota omia ajatuksia ja pohdiskella elämää somenkin ulkopuolella. Nyt kuitenkin vetämään illan tunnit kahvakuulaa. Palataan taas pian!

Hugs

Hanna