Keskiviikon keittiöfilosofiaa

Hei pitkästä aikaa ihanat! Onko edellisestä postauksesta tosiaan vierähtänyt melkein viikko? Pahoittelut ensinnäkin blogihiljaisuudesta. Elämä ei vain ole aina ruusuilla tanssimista eikä kevyen ihanaista "bloggaajan arkea". Heh, sellaisen kuvan sitä vain näistä blogeista saa aina vai mitä? Bloggaajaa ei koskaan harmita, hänellä ei ole surua tai huolia, koti on aina viimeisen päälle nättinä ja tukka ja naamakin hyvin. No koti on varmaan ollut nättinä ja Cobellon uusi huonetuoksu piristi viikonloppua.. Huolta ja kiirettä ja hässäkkää on ollut. Ja eritoten töihin liittyviä asioita, on niin sanotusti pitänyt kiirettä. Asiakkaat menevät aina edelle. Jos ei ole aikaa vastata asiakkaiden viesteihin, miten voi olla aikaa snäpätä tai postata instaan ja blogiin sitä sun tätä. First things first. Täällä asiakkaille vastataan aina ja nopeasti ja he ovat etusijalla. Myös perhe ja lähipiiri ohittaa aina blogin, joten tässä on ollut kaikenlaista ohituksen arvoista tilannetta nyt viime viikon aikana. Huh..

Kympin lenkki lauantaina päivällä

Joskus kaikki vaan tapahtuu samaan aikaan. Olen hoitanut työasioita, vaihtanut kirjanpitäjää (huh ja huokaus...), hoitanut perikunnan asioita, kihissyt raivosta tyhmien juttujen suhteen, välillä itkenyt surua ja ikävää menetettyjä rakkaita kohtaan, lohduttanut ja tsempannut lastani, nähnyt kavereita, järjestänyt lapsen synttäreitä ja oikeastaan muuten sitten käpertynyt omaan konmaritettuun kotiini. Silloin kun se on ollut mahdollista. Nauttinut muista asioista kuin somen tuomista iloista. Jos tätä kaikkea nauttimiseksi voi kutsua :) Ja voihan sitä. Oikeasti olen nauttinut mun töistä, ihanista asiakkaistani! 

Päällimmäisenä on kuitenkin erittäin kiitollinen tunne kaikesta siitä mitä mulla on. Ja se rauha kaikessa tekemisessä, vaikka vähän pitäisi stressatakin jopa? Välillä olen sitten salaa ihmetellyt ventovieraiden äyskimistä toisilleen tai minulle.. Vaikkapa tänään kysyin salilla kohteliaasti saako bosun ottaa (nainen teki sivutaivutusta 5kg painon kanssa..). Ei saanut ottaa ei. Sitten hän tuli läiskäisemään bosun minulle ja totesi että ensi kerralla älä puhu hänelle kun liike on kesken.. Ehkä olen itse niin tottunut puhumaan liikkuessani, etten huomannut että se voisi häiritä jotakuta. Joskus voisi ihmiset vain pitää mölyt mahassaan. No, mua lähinnä nauratti tämä nuoren naisen tunteenpurkaus ja pahoittelin kohteliaasti asiaa hänelle.. Olen usein miettinyt aamuruuhkassakin, että sitä kiukkua ei enää ratin takana ole, mikä joskus väsyneenä saattoi leimahtaa kun oli kiire. Ja kiirettähän ei tule kun lähtee ajoissa. 

Paloheinässä lauantaina illalla

Viikonloppuna tuli tehtyä pitkiä lenkkejä, kävin hiihtämässä ja kehoa on tietysti tullut huollettua myös tuntien alettua taas hiihtolomatauon jälkeen. Ja unista en suostu tinkimään! Eiköhän se bloggaaminen reipastu myös taas. On myös ollut päiviä, jolloin en ole ehtinyt tai päässyt itse liikkumaan. Siitäkään ei kannata ottaa stressiä. Kun elämä on hektistä, on turha ottaa stressiä stressin päälle kovilla treeneillä. Kaikki on kuitenkin keholle rasitetta. Hyvillä fiiliksillä torstaihin. Perjantaina onkin sitten vapaata. Muistakaa tekin levätä ja suhtautua mahdollisuuksien mukaan huumorilla asioihin. Ja olla murehtimatta asioista, joille et sillä hetkellä voi tehdä mitään. Murehtiminen ei auta yhtään. Sillä saa sitä turhaa stressiä vähennettyä ja huolet kevenevät. Ja mitä ärsyttävämpi ihminen, sitä enemmän rakkautta hän kaipaa. 

Pizzamaanantai

Elämää helpotti ja kevensi myös pizzamaanantai, joka vaihdettiin pizzaperjantaista etukäteen viikon ensimmäiselle päivälle. Pizza jos mikä auttaa maailman mureheisiin pienillä (ja isommillakin) ja siihen lisättynä vielä (äidin) rakkaus. Ja saa äitikin hyvän syyn herkutella viikon ensimmäisenä päivänä ;) Pizzaperjantai taitaa nyt ylihuomiselta olla sitten peruttu...

Love

Hanna

Havuja perkele

No tää on nyt ollut sellainen mun tyylinen lomapäivä. Tosi paljon liikkumista, ulkoilua. Aamun aloitin 30 minuutin venyttelyllä ja siihen päälle aamiaiset. Sitten lähdin ulkoilemaan ja treffaamaan ystäviä. Lapsi on isällään ja tietysti tuli kamala ikävä erityisesti tänään kun oli laskiainen. Onneksi sain halia muita pikkuisia ja todistaa lasten riemua pulkkamäessä. 

Pulkkafiilistelyn jälkeen tein reilun tunnin lenkin. Katselin kun ihmiset oli hiihtämässä, ja ajattelin että kyllä munkin pitää sukset hakea ja lähteä vielä uudestaan ulkoilemaan ruuan jälkeen. Niinhän mä sitten tein. Mulla on viha/rakkaus -suhde hiihtoa kohtaan. Välillä se on kivaa, välillä ei. Koulussa hävisin kaikki hiihtokilpailut. Hiki valui ja suksi ei luistanut. Sen jälkeen en vapaaehtoisesti hiihtänyt. Kunnes kolmekymppisenä hankin sukset. Ne olivat mun ensimmäiset omat sukset, jotka eivät olleet kenenkään vanhat. Rakkauteni lajia kohtaan ei syttynyt vielä silloinkaan. Sitten oli vuosien tauko.. No viimeksi olen ollut taas suksilla ehkä nelisen vuotta sitten. Silloin pääsin jo vähän innostumaan, mutta sitten näitä lumettomia talvia on riittänyt. Me ei lapsenkaan kanssa ikinä hiihdetä. Hänkin inhoaa sitä, vaikka muuten on super liikunnallinen. Niin kuin minäkin. Ehkä se on sitten geeneissä..? Mieluummin luistelua ja laskettelua.

No eihän se suksi kauhean hyvin tänäänkään luistanut, kun oli tällainen plussakeli. Toisaalta mua se ei haitannut, tuli ainakin lämmin ja oli kivaa. Tosin puolivälissä lenkkiä jouduin pysähtymään ja kaapimaan paakkuuntunutta lunta suksien pohjista. Ohitse käveli mies joka naureskeli mun säheltämistä. Koputtelin sauvoilla suksien pohjasta lunta irti... Suomalainen vahingonilo on kai paras ilo :D No, annan hiihdolle kyllä toisen mahdollisuuden vielä. Eikä tuo mua oikeasti haitannut. Sain paakut pois ja matka jatkui. Ja sainpahan hymyn ohikulkijan huulille. No olen sitä mieltä asioista, että ne eivät tee meitä onnettomiksi vaan onnettomaksi meidät tekee se miten niistä ajattelemme. Kyllähän tuostakin olisi voinut mielensä niin pahoittaa :)

Hiihdosta voi sitäpaitsi tulla yksi mun lempijutuista. Sitä ei koskaan tiedä! On annettava mahdollisuus. Uinnistakaan en pitänyt muutama vuosi sitten. Uimahallit oli mun mielestä jotenkin kolkkoja ja kylmiä, maauimalassakin otin aurinkoa mieluummin. Avantoa en olisi muutama vuosi sitten ikinä voinut edes  harkita! Niin sitä vain mieli muuttuu. Uimisesta aloin pitää vasta sen jälkeen, kun jokunen vuosi sitten väkisin kävin uimahallissa polvea kuntouttamassa. Ja ehkä tuohon uintipuoleen on myötävaikuttanut myös seura, kun minua on rohkaistu vaikka avantoon tai vesikävelemään. Älkää siis heti teilatko ehdotusta, jos ystävä ehdottaa teille jotain uutta lajia. Tai sellaista lajia mistä et pidä. Voitkin olla hetken kuluttua aivan toista mieltä! Toivon, että rakastun hiihtoon. Sillon olisi yksi tapa lisää liikkua luonnossa ja metsässä.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että vuodenaikojen mukaan treenataan miten kelit antaa periksi. Olen tosi huono treenaamaan missään sisällä aerobisia lajeja. Juoksumatolla tai pyörällä. Eli aina ulkona kuin mahdollista! Raitista ilmaa ja luonnossa mieli lepää. Kun tankkaat kunnolla happea, kehosi vahvistuu ja puhdistuu! Metsään meneminen ei maksa mitään. Ja meilläkin metsä löytyy heti kotiovelta. Metsässä oleilemisen terveysvaikutuksiakin on tutkittu viime aikoina tosi paljon. Ja on mahtavaa, että ne tiedostetaan. Metsässä on myös hiljaista. Treenin lisäksi saat myös sen meditatiivisen puolen.

Kesää kyllä odotan. Porrastreenejä, pitkiä kävelylenkkejä ja päivittäistä Kumpulassa ja Stadikalla käyntiä. Mutta. Siihen asti nautitaan hiihdosta (opetellaan nauttimaan) ja muista kivoista talvilajeista. Moni aina haaveilee jossain lämpimässä asumisesta. Mua ei ikinä saisi pois Suomesta. Ei pääsisi laskettelemaan, hankeen rämpimään tai avantoon. Kyllä talvi vaan on ihanaa! Hangessakin kyllä kierisin saunasta jos olisi oma piha ja sauna!

Aktiivisuusmittarin mukaan olen saavuttanut päivän aktiivisuudesta 230 %, vaikka olen kirjaakin ehtinyt lukemaan. Nyt se kirja sitten uudestaan käteen ja loppuillaksi sohvalle nautiskelemaan. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Olkaa ennakkoluulottomia eri lajeja kohtaan ja menkää metsään!

Hiihtämässä

Päivän oma treeni tänään oli hiihtoa. Oon niin intona tästä mun uudesta lajilöydöstä! Pieni tekniikkaopastus kyllä ei olisi minulle pahitteeksi. Maanantain facebookin hiihtopostauksessa joku kyselikin että miten saan nuo siteet auki jos kaadun. Haha. Tänään mä sitten levisikinkin alamäessä lahjakkaasti, joten tuli testattua sekin asia. Vastaus kysymykseen on, että en avannut siteitä vaan nousin ylös ja jatkoin matkaa. Alkumatka oli vähän tahmeaa, mutta takaisin tullessa tuli latukone vastaan ja oli mahtava hiihdellä loppumatka pois! Ja jälleen kerran, mikä upea ilma! 

Ale shopping ja iltapäivän juoksulenkki

Tänään mun piti kerrankin tehdä jotain muuta loppupäivä kuin urheiluun liittyviä juttuja. Laitoin kotia vähän kuntoon ja sitten piti mennä kiertelemään sisustusliikkeitä uusien ideoiden toivossa. Mutta löysin itseni Tammiston urheilukauppojen alennusmyynneistä ja löytyikin vaikka mitä kivaa! Ostin hiihtotakin. Toinen löytö oli Sportiasta vedenpitävät sukat. Ne olisivat olleet tosi jees Midnight Runilla muuten viime syksynä.

Tänään oli meikitön päivä

Hyvin pääsi jo asfaltillakin juoksemaan! Kevät tulee!

Sain päivällä aivan järjettömän hiihtokärpäsen pureman kun katselin aurinkoisilla laduilla lykkiviä ihmisiä. Mulla on sukset jotka ex-mieheni "pakotti" ostamaan ja joilla hiihdin varmaan pari kertaa monta vuotta sitten. Haha mä olen aina inhonnut hiihtoa ja lapsena hävisin jokaisen hiihtokilpailun. Nyt sukset huoltoon ja ehkä keväthangilla ehtii tehdä vielä muutaman lenkin ennen kuin kevät tulee. 

Mutta hiihtämään kun en tänään vielä päässyt niin päätin tehdä pienen juoksulenkin. 32 min juoksua ja viiden ja puolen kilsan lenkki! Ja olipa ihanaa! En viitsinyt pidempää lenkkiä tehdä kun päivällä tuli jo reippailtua kävellen yli kaksi tuntia. Sykemittari ilmoitti että olen palautunut 41 tunnin kuluttua. Kadut muuten alkavat jo olla sen verran sulat että juoksemaan pääsee mukavasti ilman nastojakin! Ja hiihtokin voi olla kivaa kun on hyvät/kivat kamat! Toivottavasti pääsen vielä tänä keväänä hiihtämäänkin!