Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

8.3.2017

Keskiviikon keittiöfilosofiaa




Hei pitkästä aikaa ihanat! Onko edellisestä postauksesta tosiaan vierähtänyt melkein viikko? Pahoittelut ensinnäkin blogihiljaisuudesta. Elämä ei vain ole aina ruusuilla tanssimista eikä kevyen ihanaista "bloggaajan arkea". Heh, sellaisen kuvan sitä vain näistä blogeista saa aina vai mitä? Bloggaajaa ei koskaan harmita, hänellä ei ole surua tai huolia, koti on aina viimeisen päälle nättinä ja tukka ja naamakin hyvin. No koti on varmaan ollut nättinä ja Cobellon uusi huonetuoksu piristi viikonloppua.. Huolta ja kiirettä ja hässäkkää on ollut. Ja eritoten töihin liittyviä asioita, on niin sanotusti pitänyt kiirettä. Asiakkaat menevät aina edelle. Jos ei ole aikaa vastata asiakkaiden viesteihin, miten voi olla aikaa snäpätä tai postata instaan ja blogiin sitä sun tätä. First things first. Täällä asiakkaille vastataan aina ja nopeasti ja he ovat etusijalla. Myös perhe ja lähipiiri ohittaa aina blogin, joten tässä on ollut kaikenlaista ohituksen arvoista tilannetta nyt viime viikon aikana. Huh..

Kympin lenkki lauantaina päivällä




Joskus kaikki vaan tapahtuu samaan aikaan. Olen hoitanut työasioita, vaihtanut kirjanpitäjää (huh ja huokaus...), hoitanut perikunnan asioita, kihissyt raivosta tyhmien juttujen suhteen, välillä itkenyt surua ja ikävää menetettyjä rakkaita kohtaan, lohduttanut ja tsempannut lastani, nähnyt kavereita, järjestänyt lapsen synttäreitä ja oikeastaan muuten sitten käpertynyt omaan konmaritettuun kotiini. Silloin kun se on ollut mahdollista. Nauttinut muista asioista kuin somen tuomista iloista. Jos tätä kaikkea nauttimiseksi voi kutsua :) Ja voihan sitä. Oikeasti olen nauttinut mun töistä, ihanista asiakkaistani! 

Päällimmäisenä on kuitenkin erittäin kiitollinen tunne kaikesta siitä mitä mulla on. Ja se rauha kaikessa tekemisessä, vaikka vähän pitäisi stressatakin jopa? Välillä olen sitten salaa ihmetellyt ventovieraiden äyskimistä toisilleen tai minulle.. Vaikkapa tänään kysyin salilla kohteliaasti saako bosun ottaa (nainen teki sivutaivutusta 5kg painon kanssa..). Ei saanut ottaa ei. Sitten hän tuli läiskäisemään bosun minulle ja totesi että ensi kerralla älä puhu hänelle kun liike on kesken.. Ehkä olen itse niin tottunut puhumaan liikkuessani, etten huomannut että se voisi häiritä jotakuta. Joskus voisi ihmiset vain pitää mölyt mahassaan. No, mua lähinnä nauratti tämä nuoren naisen tunteenpurkaus ja pahoittelin kohteliaasti asiaa hänelle.. Olen usein miettinyt aamuruuhkassakin, että sitä kiukkua ei enää ratin takana ole, mikä joskus väsyneenä saattoi leimahtaa kun oli kiire. Ja kiirettähän ei tule kun lähtee ajoissa. 




Paloheinässä lauantaina illalla



Viikonloppuna tuli tehtyä pitkiä lenkkejä, kävin hiihtämässä ja kehoa on tietysti tullut huollettua myös tuntien alettua taas hiihtolomatauon jälkeen. Ja unista en suostu tinkimään! Eiköhän se bloggaaminen reipastu myös taas. On myös ollut päiviä, jolloin en ole ehtinyt tai päässyt itse liikkumaan. Siitäkään ei kannata ottaa stressiä. Kun elämä on hektistä, on turha ottaa stressiä stressin päälle kovilla treeneillä. Kaikki on kuitenkin keholle rasitetta. Hyvillä fiiliksillä torstaihin. Perjantaina onkin sitten vapaata. Muistakaa tekin levätä ja suhtautua mahdollisuuksien mukaan huumorilla asioihin. Ja olla murehtimatta asioista, joille et sillä hetkellä voi tehdä mitään. Murehtiminen ei auta yhtään. Sillä saa sitä turhaa stressiä vähennettyä ja huolet kevenevät. Ja mitä ärsyttävämpi ihminen, sitä enemmän rakkautta hän kaipaa. 


Pizzamaanantai

Elämää helpotti ja kevensi myös pizzamaanantai, joka vaihdettiin pizzaperjantaista etukäteen viikon ensimmäiselle päivälle. Pizza jos mikä auttaa maailman mureheisiin pienillä (ja isommillakin) ja siihen lisättynä vielä (äidin) rakkaus. Ja saa äitikin hyvän syyn herkutella viikon ensimmäisenä päivänä ;) Pizzaperjantai taitaa nyt ylihuomiselta olla sitten peruttu...

Love
Hanna

2 kommenttia:

  1. Voi ei minkä tyypin kohtasit salilla. Hänellä oli varmaan huono päivä.

    -Maarit

    VastaaPoista
  2. Todennäköisesti.. Eikä se minua haitannut. Häntä enemmän kävi sääliksi, tai asennetta. Yleensä äyskiminen ei paranna oloa, vaikka inhimillistä se joskus on..

    VastaaPoista