Hei ihanat! Viikko, tai ainakin työviikko on lopuillaan ja sitä voi vihdoin keskittyä relaamiseen ja omiin juttuihin. Eilinen oli varsinainen hyvän mielen päivä. Jotenkin vauhtia ja boostia siihen päivään tuli niin kivasta kahvitteluhetkestä ystävän kanssa. Ihan ex-tempore sellaisesta.
Perjantaina mulla alkoi työt vasta puoli neljän aikaan, joten otin vähän varaslähtöä viikonloppuun. Aamulla menin salille tekemään oman treenin. Edellisestä sellaisesta onkin aikaa.. Maaliskuun lopussa olin viimeksi käynyt omalla jumpalla. Olin jo hukannut salikortinkin.. Ai että oli niin ihana päästä tekemään omaa treeniä. Toki saan liikuntaa myös tunteja vetäessä, mutta se ei ole sama juttu. Aamun treeni oli niin huikea ja tyhjentävä ja rentouttava kaikessa raskaudessaan. Omia treenejä ei yksinkertaisesti pidä skipata, mutta joskus on vain pakko. Kun töitä on tosi paljon ja arjen aktiivisuus vielä kaikkine velvoitteineen ja ihanuuksineen siihen päälle.. On joskus vain viisaampaa levätä. Olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoa ja omaa jaksamista.
Viime viikolla kävin golfaamassa pari kertaa, ja totesin että tämä harrastus saa nyt jäädä vähemmälle tänä kesänä. Golf on ihanaa, mutta siihen menee niin paljon aikaa ja nyt on tärkeämpiä asioita. Sitä paitsi ollakseen hyvä ja nauttiakseen tästä lajista, pitäisi päästä pelaamaan aika paljon. Tämä laji ei ole niin tärkeä, että olisin valmis uhraamaan sen vuoksi kaiken muun. Kuvittelin, että siihen on nyt aikaa kun lapsi on jo noin iso, mutta kyllä tämä taitaa eläkelajiksi jäädä :D Koiran kanssa ulkoilen mieluummin ja töitäkin on niin paljon. Ja edelleen kaikki töiden ulkopuolelle jäävä aika on pyhitetty lapselle. Hän on vielä kuitenkin pieni ja montaa vuotta ei enää äidin seura kelpaa. Jos nytkään enää niin paljon.. NLP opinnot vievät nekin oman aikansa ja energian. Opintoja on viikonloppuisin ja kesällä, joten tänä vuonna kesälomaakaan ei ole samalla tavalla kuin yleensä. Sen vuoksi on tärkeää palautua sitten muuten ja niin paljon kuin mahdollista.
Tämä alkuvuosi on ollut varmasti kiireisin yritykseni historian koko aikana. Paljon on tapahtunut, paljon olen saanut asioita eteenpäin ja paljon olen saanut tehdä valmennustyötä asiakkaiden kanssa. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen. Ja kiitollinen olen ihan kaikesta elämässäni. Mietin sitä kaikkea joka päivä mistä olen kiitollinen. Lapsesta, koirasta, autosta, kodista, ystävistä, terveydestä, työstä, kaikesta mahdollisesta.
Tamin kanssa aamulenkit ovat jotenkin taianomaisia joka kerta. Rakastan aamuja ja pysähtelemme katselemaan asioita ja maisemia. Kävely ei ole suorittamista vaan myös pysähtymistä ja läsnäoloa. Tästäkin asiasta olen todella kiitollinen, koiran myötä olen oppinut sitä vielä lisää. Kun on läsnä, saa niin paljon. Näkee paljon. Oppii paljon ja on sitä kautta onnellisempi ja tyytyväisempi.
Pyrin elämässä koko ajan toteuttamaan niitä asioita joista olen aina haaveillut. Teen paljon töitä niiden eteen ja tavoittelen jokaista asiaa mistä olen haaveillut. Unelmat ja tavoitteet ovat kuin vuoria. Kun olet kiivennyt yhdelle vuorelle, näet edessäsi vielä korkeampia sellaisia ja lopulta sitä addiktoituu unelmiensa saavutamiseen kun ymmärtää että kaikki on mahdollista. Mutta niiden eteen on tehtävä aina töitä. Mitään ei saa ilmaiseksi.
Olen tehnyt aina määrätietoisesti töitä unelmieni eteen, mutta samalla olen antanut joskus myös muiden mielipiteiden vaikuttaa tekemisiini. Enää en anna. Sellainen on todella vapauttavaa. Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon ihania asioita ja viimeisen puolen vuoden aikana olen myös viis veisannut siitä mitä joku ajattelee. Itse olen luonteeltani sellainen, että mitä enemmän vaikeuksia eteeni tuodaan, sitä enemmän yritän. Mutta mikä tärkeintä, olen oppinut myös pysähtymään ikävien ajatusten äärelle. Työnteko tai suorittaminen eivät ole keino paeta asioita, ne ovat vain lopputulos siitä. Ajatuksille ja tunteille pitää osata myös antautua ja pitää myös antaa itsensä tuntea niitä tunteita joita pintaan tulee.
Hyvällä mielellä kohti viikonloppua. Luvassa on paljon puuhastelua lapsen ja Tami-koiran kanssa. Ja myös paljon unta, sillä Tami on vihdoin oppinut nukkumaan. Vai olenko se minä joka olen oppinut nukkumaan? Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua teille kaikille. Muistakaa kertoa tärkeille ihmisille aina kuinka tärkeitä he ovat <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti