Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

17.12.2019

Aktiviteetteja ja elämyksiä Sam Roi Yotin kansallispuistossa


Sam Roi Yot kansallispuisto sijaitsee 60 km Hua Hinistä etelään. Otimme tänne järjestetyn retken, josssa osallistujia oli meidän lisäksemme kolme. Halukkuutta lähteä katsomaan kuninkaiden luolaa varmasti monella rajoitti tuulinen sää, mikä tarkoitti sitä että käveltävää ja kiivettävää oli moninkertaisesti jos halusi nähdä upea luolaan rakennetun kuninkaiden paviljongin. Normaalisti veneellä pääsee lähtöpaikalle, mutta nyt piti kiivetä ensin yhden vuoren yli koska veneet eivät tuulessa lähteneet kalastajakylästä. 

Ns. karstivuoria ihaillakseen ei tarvitse matkustaa esim. Krabille, vaan näitä erikoisen näköisiä kalkkivuoria löytyy myös Hua Hinin rannikolta etelään päin. Hienoin keskittymä vuoria on Sam Roi Yotin kansallispuistossa. Puiston nimi tarkoittaa 300 huippua. Kansallispuiston suurimmat vetonaulat ovat upeat maisemat ja vuorten sisäänsä kätkemät luolat, etenkin Phraya Nakhon, jonka sisällä on kaunis kuninkaallinen paviljonki. 



Viidakkoa puistossa ei ole, mutta sieltä löytyy upeita hiekkarantoja, mangrovemetsää, suomaata ja suolatasankoja, joilla on katkarapufarmeja. Korkeimmat vuoret nousevat 600 m korkeuteen. Ja tietysti kansallispuiston kohokohta on on kaunis Phraya Nakhon luola, jonka mekin halusimme nähdä. Maisemien lisäksi tietysti. Nousu luolaan on aika rankka, puolen kilometrin kiipeäminen ylös. Ja sitä edelsi nousu edeltävälle vuorelle ja laskeutuminen alas, ennen varsinaista nousua. 








Hiki valui kiivetessä, mutta olin odottanut jotain vaativampaa kaikkien puheiden perusteella. Ehkä kesäiset porrastreenit olivat hyvä pohja, ja toki monipuolinen liikkuminen muutenkin. Kiipeäminen kannatti ehdottomasti, sillä perillä meitä odotti sanoinkuvaamattoman kaunis luola, jonne valoa tulvi sen katossa olevasta aukosta. Aivan tarunhohtoinen paikka, joka todella laittoi hiljaiseksi. Luolan suu johtaa katdraalimaisen suureen saliin, jonka perältä avautuu suuaukko vieläkin suurempaan saliin. Tässä luolassa hämärän keskeltä näkyy pieni paviljonki. Upeimmillaan paikka on kuulemma aivan aamulla, kun auringonsäteet vähän kerrallaan maalaavat paviljongin valollaan. 




Takaisin tullessa söimme lounasta puiston kahvilassa ja vielä kiipesimme takaisin viimeisen vuoren yli. Silloin kyllä jalat jo painoivat ja tärisivätkin. Hieno kokemus jota voi lämpimästi suositella!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti