Tein pitkästä aikaa banaanilettuja aamupalaksi tällä viikolla. Tämä herkku se aina pitää pintansa mun vakkarijutuissa. Nyt paistoin sen gheessä, yleensä paistan kookosöljyssä, mutta se oli loppu. En ole vielä päättänyt ollaanko gheen kanssa vielä kavereita vai ei. Annan itselleni kuitenkin muutaman mahdollisuuden. Eikö sitä niin sanota, että tarvitaan 7 maistamiskertaa ennen kuin makuun tottuu. Tähän se meni ihan hyvin, kun laitoin ihan vähän. Munakkaan tykkään eniten paistaa kookosöljyssä edelleen.
Sitten lisää aamupalakuvia. Tänään otin käyttöön Cell food -tipat. Niiden luvataan lisäävän energisyyttä ja suorituskykyä. Ja ne toimivat kehonpuhdistuksen tukena. Niitä laitetaan kolme kertaa päivässä veden joukkoon 8 tipan verran. Jotenkin kuvittelisin toimivaksi näin flunssan jälkeen, kun edelleen on jotain jäänteitä siitäkin jäljellä. Tosin saan olla iloinen, että olen parissa viikossa selvinnyt taudista joka toisilla on kuulemma kestänyt 4-6 viikkoakin. No mitä nämä tipat sitten tekevät?
Cellfood
voi olla avuksi keholle:
• antamalla
lisää energiaa
• tukemalla
hengitystä ja keuhkoja
•
vähentämällä maitohappoa
•
parantamalla ravinteiden imeytymiskykyä
•
nopeuttamalla palautumista loukkaantumisen tai kovan rasituksen jälkeen
•
vähentämällä vapaita radikaaleja
• poistamalla
bakteereja ja loisia
• tuomalla
happea soluihin
•
alentamalla sydämen sykettä
•
lisäämällä verisolujen ja verihiutaleiden tuotantoa
•
parantamalla keskittymiskykyä
•
tasapainottamalla kehon pH-arvoa
Muita aamurutiineja on edelleen aamupalan lisäksi vitamiinit ja kollageeni kahvin joukkoon.
Tällä viikolla olen jo käynyt kerran pulahtamassa järveenkin. Oli muuten ihan(aa ja) karseeta taas kuukauden tauon jälkeen. En oo lokakuisen lomareissun jälkeen päässyt kertaakaan. Silloin vesi oli kuudessa asteessa, nyt aavistuksen jännitti mitä mittari näyttää. Reissun jälkeen oli I love me -messut, sitten palellutin toisen jalkani yhtä "hyvinvointilaitetta" testatessani kun laite oli viallinen, joten järveen ei ollut sen jälkeen asiaa. Jalka oli yli viikon kipeä. Sitten tulinkin kipeäksi, ja flunssa kesti yli kaksi viikkoa.
Mutta miten mahtavaa oli taas mennä järveen. Sain Katjan kaveriksi, joten ei tarvinnut yksin uskaltautua. Vesi oli kolme asteista. Viimeksi ollessani se oli alimmillaan kuusi. Sydän meinasi pysähtyä kun vedin ensimmäiset vedot. Mutta mukavampi on kiroilla ja tuskailla seurassa. Suihkussa ensimmäisen uinnin jälkeen lämmin vesi nipisteli ihoa niin kuin neuloilla olisi tökitty joka puolelelle. Ihan ääneen nauratti. Kylmäshokki teki jälleen tehtävänsä ja endorfiinit lähtivät hyrräämään. Kuusijärven reippaiden saunojien kuumassa saunassa saunankin lämpö tuntui nyt tosi hotille. Ennen reissua istuskelin samojen tätien kanssa siellä tyytyväisenä, nyt ne heittivät meidät ulos :D Aikamoista pikakelausta oli tää saunareissu. Nopeasti järveen, josta sitä nousi aika nopeasti ylös. Uinti aika lyhyt matka eikä kovin kauas rappusista.. Ja sieltä taas nopeasti löylyt, niin kauan kuin sielläkään kärsi istua. Edestakaisin rampattiin neljään kertaan, sitten saunan ovi meni kiinni ja uimaan ei enää päässyt kun oli niin myöhä ilta. Mutta tästä se lähtee taas ja kohta ollaan avannossa!
Ostin muuten uudet uimakengät, Partioaitasta Yrjönkadulta. Niissä on pehmeä pohja. Kovapohjaiset saattavat olla liukkaat, jos laituri on märkä ja jäinen. Nää on tosi hyvät jalkaan ja kelpaa saunasta tepsutella laiturille ja uimaan. Hanskat menee seuraavaksi hankintalistalle :)
Tiesittekö muuten sitä, että lämpötilan palauttaminen 20 sek avantouinnista vaatii lihastyötä, joka vastaa 15-20 minuutin portaiden kiipeämistä. Käytännössä energiaa ei kuitenkaan mene niin paljon, sillä uinnin jälkeen puetaan lämpimät vaatteet jolloin se nostaa lämpötilaa ilman että keho kuluttaa siihen energiaa. Ajatuksena olisi aika mukavaa kuitenkin, että pulahtamalla neljään kertaan uimaan, kuluttaisi tunnin kiipeilyn määrän energiaa.
Tästä se taas lähtee :D
