Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

31.12.2017

Uuden vuoden lupaukset vai uusien vuosien lupaukset, riittääkö vuosi mihinkään?



Sunnuntai ja vuoden viimeinen päivä. Onko joku teistä ajatellut tehdä uudenvuodenlupauksia? Oletko tehnyt niitä lupauksia aiemmin? Voisitko ajatella, että ne lupaukset toteutuisivat vasta vuonna 2020? Vuosikin on lyhyt aika tehdä oikeasti isompia muutoksia elämäänsä. Takapakkia tulee varmasti aina, joten on hyvä antaa aikaa itselleen tarpeeksi. Itse tein jääkaapin oveen kolme vuotta sitten lapun, jossa oli kolme lupausta uudelle vuodelle. Ne ovat toteutuneet vasta nyt. Hyvä että ovat, mutta ei siihen vuosi riittänyt. Eikä pidäkään. Lupaukset pitäisi tehdä realistiseksi, sen tiedämme kaikki. Mutta miten paljon puhutaan siitä riittääkö yksi vuosi lupauksen toteuttamiseen?

Vuoden viimeisenä päivänä on vielä itsekin hyvä katsoa vuotta treenillisesti taaksepäin. Yleensä mun liikkumiset menee niin, että teen kävelylenkkejä tai käyn vesijuoksemassa ja venyttelen paljon, tuntien vetämisen lisäksi. Kahvakuulatunnit ovat raskaita, samoin toiminnallisen treenin tunnit. Keho kaipaa huoltoa. Sen lisäksi teen kevyttä toiminnallista treeniä. Treeni painottuu liikkuvuutta lisääviin ja keskivartaloa vahvistaviin liikkeisiin. 

Olen viimeisen seitsemän vuoden aikana kärsinyt niin monista loukkaantumisista, että kehoa on osattava kuunnella. Ironista kyllä, loukkaantumiset ovat tulleet ihan muualla kuin treenatessa. Kehon olen saanut terveeksi ja toiminnalliseksi kuuntelemalla sitä ja sopeuttamalla treenit sen mukaan mihin se pystyy ja aloittamalla sen kunnollisen huoltamisen. Omien loukkaantumisten kautta minusta on tullut myös parempi ohjaaja, osaan antaa vaihtoehtoisia liikkeitä tuntilaisille ja treenauttaa ohjattaviani myös paremmin. En ole kertaakaan antanut leikata mitään. Olen kuntouttanut kaikki vammat ilman kirurgin veistä. On ollut ajanjaksoja, kun olen näiden vammojen kanssa vetänyt tunteja (toki jättäen kyseisen, loukkaantuneen osan kehostani rauhaan) enkä ole päivääkään ollut sairaslomalla. Tiedän mitä kipu on ja olen kiitollinen tällä hetkellä, että mihinkään ei satu ja että kroppa toimii. Pahimpina hetkinä kävin avannossa joka päivä, sillä kylmä vesi ja sauna oli ainoat paikat missä kipua ei tuntenut kun kipulääkkeitä en halunnut syödä.

Nyt loman aikana on ollut tietysti ihan mahtavaa, kun kaikki paukut on voinut käyttää omaan treenaamiseen, eikä työntekoon. Loman aikana olen tosin tehnyt vain yhden oikeasti raskaan treenin. Sen jälkeen oli vaikeaa kävellä portaat ylös, muutoin treeni on ollut melkoisen kevyttä ja huoltavaa. Niitä raskaita ohjauksia kun on luvassa loppiaisesta juhannukseen, niin on hyvä antaa kropan palautua. 


Vaikka on ollut lomaa ja joulut ja muut, ei ole tullut herkuteltua mitenkään överisti. Tasapainon löytyminen elämään on muutenkin se juttu. Herkutella voi kun sen tekee kohtuudella. Itse asiassa joulukuun aikana sain painoa hieman tiputettua. Kilpirauhasen takia en ole tehnyt mitään suuria liikahduksia vuosien varrella ja olen vähitellen tiputtanut kiloja joita kertyi sairauden pahimpana aikana. Niitä tuli viisitoista yhteensä. Kun katson painoa nyt ja vertaan sitä vuodentakaiseen, näyttää vaaka taas kolme kiloa vähemmän. Sen verran voi vaikka helposti saada lisää pelkästään syksyn aikana, kun tulee pimeä ja väsymys ja syömisenhimo ja puute liikunnasta. Tämä syksy oli hyvä ja helppo kun nukuin tarpeeksi.


Jokaisella on ne omat lähtökohtansa, rajoitteensa ja tavoitteensa. Kuntoprojektiin lähtiessä on hyvä asennoitua asiaan loppuelämän projektina. Elämäntavat pitää muuttaa jos on ylimääräistä pudotettavaa. Kilot hiipivät kyllä ajanmyötä takaisin jos tapojaan ei muuta. Muutoksien tekeminen ja uusien tapojen arkeen siirtäminen ei tapahdu hetkessä. Siihen ei välttämättä vuosikaan riitä. Siihen tarvitaan pidempi ajanjakso. Itse olen hyväksynyt myös sen tosiasian, että välillä sitä painaa vähän enemmän ja välillä vähemmän. Kaikki riippuu myös senhetkisestä elämäntilanteesta ja itselleen on myös osattava olla armollinen. Jos ei ole yksinkertaisesti aikaa levätä ja treenata tarpeeksi, on se vaikeampaa. Tosin arjesta pitäisi pystyä pidemmällä tähtäimellä tekemään sellaista että se tukee omaa hyvinvointia. Sekin pitää jokaisen opetella, suosittelen ainakin kiinnittämään siihen huomiota. 

Lähtökohta kaikkeen pitäisi olla se, että itseään arvostaa ja jokaisen pitäisi saada myös tuntea arvostusta ja rakkautta ja välittämistä. Hyvillä ihmissuhteilla ja hyvillä ystävillä on suuri merkitys henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta myös omaan hyvinvointiin. 

Omassa elämässä yksi käänteen tekevistä asioista oli Aki Hintsan Voittamisen Anatomia -kirja, jonka hankin heti 2015 sen ilmestyttyä. Hän on onnistunut kirjassaan kiteyttämään hyvinvoinnin perimmäisen olemuksen mielestäni hyvin. Vaikka kirjassa sivutaan ammattiurheilijoita ja formulakuskeja, kirja antaa erinomaisia vinkkejä hyvinvointiin. Se herätti myös itsenikin ja on ollut itselleni eräänlainen raamattu siitä lähtien. Olen useasti ennenkin hehkuttanut tuota kirjaa, mutta jos se on päässyt menemäään ohi, suosittelen hankkiman kirjan. Sitä on hyvä esimerkiksi suositella jokaiselle, joka ei usko sitä että ihmisen pitää nukkua 8-10 tuntia. Kaikki lähtee riittävästä palautumisesta ja riittävästä unesta. Näin uskon. 

Näihin sanoihin on hyvä päättää blogivuosi 2017 ja toivottaa teille kaikille aivan mahtavaa Uutta Vuotta 2018. Itse kirjoitan jääkaapin oveen uuden post it lapun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Kolme vuotta sitten asetetut tavoitteet on saavutettu ja nyt on aika katsoa taas eteenpäin. Lappuun tulee yksi lupaus ja sen paljastan sitten kun se on toteutunut!

Happy New Year,
Hanna

2 kommenttia:

  1. Pitääpä metsästää tuo kirja.
    Lempeyttä, liikettä ja lepoa täkle vuodelle.
    Kiitos monista kivoista ja hyödyllisistä postauksista. Mukana jatkossakin.
    Katinka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou Katinka! Joo kannattaa kyllä. Se on tosi hyvä kirja.
      Kiva kun luet blogia ja kiitos kun kommentoit <3 Ihanaa vuoden alkua!

      Poista