Viikko vierähti niin nopeasti ja yhtä nopeasti meni koko tammikuu. Tähän viikkoon on mahtunut oikeastaan vain töitä ja sitä kotona olemista. Arkea. Ihanaa sellaista. Viime viikko olikin vähän hurjempi versio. Tamia puri koirapuistossa toinen koira ja viikko meni eläinlääkärissä, pikkukoiraa hoitaessa ja valvoessa. Töiden ja kaiken muun lisäksi. Viime viikolla oli myös lapsen pääsykokeet yläasteelle. Omia treenejä en tainnut tehdä yhtään, venyttelyjäkään. Eikä koiraakaan tullut kävelytettyä, jalan vuoksi. Nyt se alkaa olla kunnossa ja kyllä sitä jo kaipasi itsekin kävelyitä. Sitä on niin tottunut tekemään kolme kävelylenkkiä päivittäin koiran kanssa.
Tällä viikolla olen sitten ottanut takaisin sitä asiaa, tosin treenejä en ole varsinaisesti tehnyt koska kroppa on tuntunut niin väsyneelle viime viikosta ja tämän viikon töistä. Olen onnellinen siitä miten olen viime vuosina oppinut sitä kuuntelemaan. Mitään ei pidä pakottaa, nykyään jo tuntee ja tietää itsensä milloin on vain hyvä olla. Olla, hengitellä, venytellä.
Ruokien suhteen olen mennyt ihan normi linjalla, mutta täytyy myöntää että tällä viikolla on nyt ollut pari iltaa, että en ole jaksanut laittaa ruokaa ja olen elänyt ihan leivällä vain. Sitä tulee normaalisti syötyä todella harvoin. Yleensä syön aamuisin puuron tai smoothien, välipalaksi banaanin ja myöhäisen lounaan tullessani kotiin aamupäivän ohjauksilta. Sen voimin jaksan sitten illan tunnit, jonka jälkeen syön vielä päivällisen. Ruuat teen aina itse, alusta loppuun asti. Sämpylöitäkin tuli leivottua pitkästä aikaa, tomaattikeitolle kaveriksi.
Viikko sitten hain myös ensimmäiset monitehosilmälasit, niihin olen totutellut nyt viikon verran. Kotona se vielä menee, kun olen tottunut täällä käyttämään lukulaseja. Mutta kun pitäisi lähteä ovesta ulos rillit päässä, on se jotenkin ihan outoa. Mutta vähitellen tottuu tähänkin.
Tänään oli sitten vapaapäivä (melkein vapaapäivä, sillä kohta alkaa vielä Body by Sports Lady verkkovalmennuksen livetreeni) ja kävin ystävän kanssa Pauligin Kulman aamiaisella ja vietettiin kiva aamupäivä kaupungilla kierrellen.
Ihanaa vaihtelua.
Kävin tekemässä myös loton, pitkästä aikaa varmaankin vuosiin. Tiistaina nimittäin autoni ikkunaan ärrän edessä koputti vanhempi rouva, jolla oli kainalosauvat. Hän kysyi voisinko heittää hänet kotiin, bussilla olisi hankala mennä kainalosauvojen kanssa ja kelakyyditkään ei toimi. Sanoin, että tottakai voin heittää. Matkan aikana hän ehti kertoa kaikki sairastelunsa, keuhkokuumeesta murtuneeseen nilkkaan. Tämä täti ei olisi kyllä päässyt kovin helposti ilman sitä kelakyytiä kotiin, sillä ylämäkeä kotiovelle olisi bussipysäkiltä ollut useamman sata metriä. Täti kovasti kiitteli minua ja totesi vielä lopuksi: "Viikonloppuna sinua odottaa yllätys. Sinä voitat lotossa". Joten pakkohan se oli lotota.
Tosin kotiin ajellessa mietin sitä, että oikeastaan olen jo voittanut lotossa kun saan elää oman näköistäni elämää ja kaikki olemme terveinä ja koirakin yhtenä kappaleena. Ja asiat ovat niin hyvin.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille! Mä käyn vetämässä vielä jumppavaatteet niskaan ja jumppaan tuossa olohuoneen matolla hetken verkkovalmennusporukan kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti