Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

24.2.2017

Friday thoughts



Ihanaa perjantaita kaikille! Tulin keskiviikkona reissusta, ja olipa ihana herätä omassa kodissa. Hyvät yöunet. Aamulla oma aamumehu ja aamupalat. Kyllä se arki vaan on parasta. Tahkolla meidän majoituksessa ei ollut aamiaista eikä ruuanlaittomahdollisuutta ja otimme aamupalan hotellilta. Viidentoista euron aamupalaa ei toiste kannata ottaa. Siellä oli lähinnä kaikkea syötäväksi kelpaamatonta. Puuroa löytyi ja sen kanssa pakastemarjoja. Myös keitettyjä munia ja vähän vihanneksia. Niiden tarjonta ei ollut kovin laaja. Kahvia oli ja soijamaitoa löytyi lehmänmaidon sijaan kun kävin pyytämässä. Smoothietakin löytyi, mutta siihen oli laitettu prosessoitua mehua (en käytä niitä) sekä jugurttia (en käytä maitotuotteitakaan..). 

Eli kyllä maistui ihanalle omat ruuat sitten kotona. Ei hotellin aamupalassa sinänsä mitään vikaa ollut, hienommissakin paikoissa on sama juttu. Ihan normaali aamupala. Tosin toisissa hotelleissa on huomoitu kuitenkin enemmän vaikkapa gluteenittomuus. Enemmän toivoisin paikoilta huomiota myös maidottomuuteen (kauramaitoa kahvin kanssa jne..) ja ruoka-aineiden laatuun. Hotelleista ei löydy oikein oman ruokavalion mukaista syötävää. Tarkoitus ei ole valittaa, mutta sama juttu on hotellien lisäksi huoltoasemilla. Ruokatarjonta nyt on mitä on. Sen vuoksi mulla on aina reissussa omat eväät (matkalle ja aamupalalle). Pitkästä aikaa en ottanut, olisi pitänyt. Ulkona syömisessä on vähän sama juttu. Kotona saa melkein parempaa ruokaa, joten sen vuoksi en syö lounastakaan koskaan juuri ulkona. Tietysti on ihanaa mennä joskus hyvin syömään vaikka illalla, mutta se että pääosin söisi ulkona.. Ehkä olen vain niin tottunut kotitekoiseen ruokaan :)


gluteenittomia kaurahiutaleita ja chiaa kauramaidossa maustettuna luomubanskulla ja ceylonin kanelilla sekä luomukahvia kauramaidolla...

noh.. ehkä mä sitten olen vain vaativa hotellin aamupalan asiakas?



Eilinen meni töissä ja loppuviikon lomailen vielä. Tänään oli jotenkin ihana herätä aamulla, vaikka heräsin kyllä turhan aikaisin. Hautajaisasiat ja muut käytännön asiat painavat mieltä, ja jotenkin ei saa sitten nukuttua. Käytännön asioita ja -järjestelyjä olen hoitanut lomallakin, toisiin hautajaisiin jotka myös ovat lähiaikoina en osallistu, mutta kävin hakemassa eilen adressin. Mielessä pyörivät kaikki asiat ja ajattelin pitkästä aikaa kokeilla meditaatiota. Tuntui, että  olin todella meditaation tarpeessa. Hiljentyminen ja keskittyminen vain siihen hetkeen on välillä tosi vaikeaa. Etenkin jos on stressiä tai huolta. Metsässä kävely puiden seassa toimii, mutta kotona se ei ole niin helppoa. Avanto toimii ja uiminen toimii.. Olen aikaisemminkin koittanut meditoida, mutta kotona se ei ole onnistunut kovin hyvin. Ajatus harhailee ja käsi hamuilee kalenteria tai puhelinta. Koti kun on samalla toimisto. Nyt kuitenkin KonMarituksen jälkeen rakastan mun kotia. Se on valkoinen, harmooninen, kodikas.. Laitoin kynttilät palamaan ja Spotifysta meditaatiomusiikkia (YouTubesta ja Spotifysta löytyy hyviä valmiita listoja esim hakusanoilla "meditation", "relaxation", "healing"). Lopulta sitä mielikin rauhoittui. Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin ennen.. Jouduin kyllä vähän aikaa laskemaan kymmeneen. Hassua miten mielestä vain yrittää väkisin tunkea läpi kaikkia mahdollisia juttuja, kun yrittää keskittyä..Venyttelin ja tein joogaliikkeitä vielä reilun puoli tuntia. Sen jälkeen olin kuin uudestisyntynyt olo. Kroppa oli aivan kankeana laskettelun jäljiltä, vaikka venyttelin jo eilen ja keskiviikkoiltanakin. Ehkä aikaisemmin pelkkä venyttely on toiminut vastaavassa tarkoituksessa, mutta kyllä tämän jälkeen sai mieli ja kroppa molemmat huoltoa ihan eri tavalla.

Kovin paljon ei ole henkisen puolen asioista tullut blogissa puhuttua. Ehkä olen pelännyt, että mut leimattaisiin hörhöksi tai business kärsisi. Kavereille olenkin sanonut, että oon tällainen "piilohörhö" tai "piilohippi". Toisaalta en tiedä miten hörhöä sen on, että myöntää oman herkkyytensä ja elää elämäänsä intuitioon luottaen ja arvostaa normaaleja yksinkertaisia asioita. Mun elämä on muuttunut todella paljon. Biletys ja shoppailu tai materialististen asioiden ihannointi on vaihtunut enemmän luonnossa liikkumiseen, venyttelyyn, avantouintiin, uintiin yleensä, hiljentymiseen, rentoutumiseen.. Joskus saatoin olla onnessani, että pääsen Kämppiin drinkille, nyt olen onnessani kun pääsen kalliolle nuuhkimaan merta ja hengittämään meri-ilmaa. Pinnalliset keskustelut puolituttujen kanssa ovat vaihtuneet henkeviin keskusteluihin hyvien ystävien ja läheisten kanssa.. Toki noita jälkimmäisiä on ollut ennenkin, mutta nyt on tullut ehkä avattua enemmän omia ajatuksia myös muille. Ja olen saattanut jopa yllättyä miten mahtava jonkun ystävän kanssa onkaan puhua. Ehkä tämä yllättyminen on tapahtunut puolin ja toisin. 


Viimeisen vuoden aikana olen ymmärtänyt myös rentoutumisen ja olemisen merkityksen. Tuntuu, että ihmiset kovasti suorittavat sitä vapaa-aikaansakin. Kun joskus pitäisi oikeasti vain olla. Vuoden alun ekassa postauksessa puhuin juuri siitä, miten viimeisen vuoden aikana olen tosi paljon jättänyt menemisiä väliin ja keskittynyt enemmän olemiseen ja rakkaiden ihmisten näkemiseen. Viimeisten neljän vuoden aikana, sen jälkeen kun oma äiti nukkui pois, ovat elämänarvot ja ajatukset menneet aivan uusiksi. Äitikin rakasti olla meren äärellä, kulkea luonnossa, hoitaa terveyttä luonnon jutuilla.. Tätä kaikkea viime vuosien muutosta voisin kai sanoa omaksi "henkiseksi poluksi". Enkä puhu henkisyydestä nyt uskontoon tai kirkkoon liittyen. Siitäkin "maritin" itseni loppuvuodesta pois. Koin, että se ei tuota minulle mitään iloa ja uskoa voi jokainen muutenkin mihin haluaa. Hyväntekeväisyyttä voi myös harjoittaa muutoinkin, kuin maksamalla kirkollisveroa. Yritän joka päivä auttaa muita ja olla kaikille ystävällinen. Ja lahjoittaa myös hyväntekeväisyyteen.


No, minkä takia tuli nyt näistä puhuttua sitten enemmän. Olen ehkä kokenut bloginkin kirjoittamisen vähän haasteelliseksi, kun katson sen alkuajan juttuja. Muutoksen kaari todella näkyy teksteissäkin, ehkä se saa jatkua. Vaikka jossain vaiheessa myös mietin ihan sitäkin, että aloitan koko bloginkin aivan alusta. Puhtaalta pöydältä. Toisaalta se on elettyä elämää ja osa minua. Tärkeää on ehkä tiedostaa muuttuneensa itse ja se on ollut myös ihana kuulla läheisiltä ystäviltäkin. No samat jututhan täällä kyllä jatkuvat. Reseptit, treenivinkit ja muut.. Mutta ehkä oma ajatusmaailma on muuttunut aika paljon monista asioista. Olen siitä tosi iloinen. Kaikkeen oli varmasti alkuna alanvaihto, josta vähitellen sitten olen kulkenut eteenpäin näiden seitsemän vuoden aikana ja matkan varrella oppinut uusia asioita ja tavannut upeita ihmisiä. Aivan erilaisia mihin olisin törmännyt toimistomaailmassa (ja ihaniin ihmisiin mä sielläkin törmäsin silloin aikoinaan!).

Aurinkoista päivää kaikille! Aamupalat on nyt kirjoitellessa sulateltu. Aurinko paistaa ja metsä ja joenvarsimaisemat kutsuu lenkille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti