Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

5.2.2017

Haaveiden täyttymistä ja intohimoa



Ihanaa sunnuntaita kaikille! Tässä onkin vierähtänyt muutama päivä sitten viime postauksen. Bloggaamisen sijaan on pää ollut niin täynnä muita ajatuksia, etten ole saanut tuotettua sanaakaan tänne. Viikonloppu meni tosi rauhallisesti ja leppoisasti. Ja myös erittäin tunteikkaasti. Torstaina kerroinkin, että perjantaina tapahtuu jotain mitä olen pitkään odottanut. Silloin ajoin Heinolaan rakkaan ystävän kanssa. Mentiin katsomaan kun Kaija Juurikkala maalaa ja olen pitkään halunnut maalauttaa hänellä Sielun Muotokuvan. Loppuvuodesta varasin tähän tilaisuuteen itselleni ajan Sielun Muotokuvaa varten.

Päivä oli aivan mieletön, upea, tunteikas.. Ja päivän sekä taulun fiilistely ja pureskeleminen jatkui vielä perjantaina illalla ja lauantainakin. Ja tietysti olin kelannut tilaisuutta myös etukäteen. Reissun jälkeen olikin aikamoisen "takki tyhjä" olo, todellakin hyvällä tavalla. Taisin mennä heti kotiin päästyäni nukkumaan ja siitä vähitellen herättyäni venyttelin pitkään ja nautin kodin hiljaisuudesta perjantai-illan. Vasta nyt sunnuntaina tuntui, että ajatukset olivat päässeet tasaantumaan. Taulusta tuli upea, fiilis oli upea ja kokemus oli mahtavampi kuin ikinä osasin odottaa. Matkasta ihanan ystävän kanssa on muistona upea voimataulu, joka on nyt makuuhuoneen seinällä sekä ihanat muistot sydämessä. Koska kyse on kuitenkin niin henkilökohtaisista asioista, en laita edes kuvaa taulusta tai avaa asiaa täällä sen enempää.. muutenkin blogissa on omasta elämästä vain pieni pintaraapaisu: jotain pieniä juttuja mun elämästä ja ajatuksista. Mutta ehkä halusin kertoa kuitenkin teille tuosta Sielun muotokuvasta, sillä se oli jotain aivan mieltöntä. Ja iso ja tärkeä asia, josta olin pitkään haaveillut.


Viikonloppuna oon panostanut hyviin uniin, venytellyt, käynyt pitkillä kävelylenkeillä hyvässä seurassa ja molempina päivinä myös uimassa, vesikävelemässä ja saunomassa. Nyt on ihana aloittaa uusi viikko. Fiilis on loistava, nyt mieli ja kroppa ovat levänneet. Ja sitten olen lukenut. Sain lukukappaleen tästä uudesta Minna Marshin "Intohimo" -kirjasta.




Kirjaa lukiessa olen ollut tosi iloinen ja kiitollinen tästä omasta alanvaihdosta. Vaikka työhön, jota tehdään intohimoisesti, liittyy myös ehkä vastoinkäymisiä ja kärisimystäkin jossain määrin, ei sellaista intohimoa ja onnellisuutta ja sitä mahtavaa tunnetta voi haitata yhtään mikään, jos saa tehdä työtä jolla on merkitys. Kuten olen monta kertaa sanonut, en odota viikonloppuja, en odota kesää. Kaikki päivät ovat yhtä hyviä, ja nautin jokaisesta päivästä. Kirjasta sain jotenkin vahvistusta myös sellaiseen asiaan, että intohimon viitoittaman tien seuraaminen ei tarkoita aina vain oman hyvän olon seuraamista. Usein ajatellaan, että kun löydät unelmatyön, on kaikki niin ihanaa ja helppoa. Ei se ole. Oman tien kulkeminen ja sisäisen kutsumuksen seuraaminen voi olla kovaa työtekoa ja välillä myös tuskaista taivalta, kuten kirjassakin sanotaan. Alanvaihto ei ole ollut mitään "down shiftausta" itselleni, vaan kova elämän koulu. Mutta pitää olla avoin, ja arvostaa sitä mitä maailma meille antaa ja mitä elämä on tässä hetkessä ja nyt. Ehkä referoin kirjaa vielä blogissa kun saan sen luettua. Tällä viikolla on ollut paljon hyviä fiilistelyn aiheita ja olen tosi onnellinen ja kiitollinen tästäkin viikosta. Alla oleva sitaatti on lainattu kirjasta. 

"Menin metsään, koska halusin elää harkitusti, halusin katsoa silmästä silmään elämän olennaisimpia tosiasioita ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä sillä oli opetettavaa, ja välttää kuolemani hetkellä sitä mahdollista havaintoa, etten ollutkaan elänyt. Halusin elää syvästi ja imeä elämstä sen ydinmehun, halusin elää niin tukevasti ja spartalaisesti, että kaikki mikä ei ollut elämää, kaikkoasi ympäriltäni." 
-Henry David Thoreau

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Kuunnelkaa sydäntänne <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti