Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

5.9.2017

Hyvää yrittäjän päivää ja ajatuksia omasta 7 vuoden taipaleesta



Tänään vietetään yrittäjän päivää. Oma ura 7 vuotta yrittäjänä, yhden aikuisen taloudessa ei aina ole ollut helppoa. Välillä on kuitenkin niitä aurinkoisia päiviä, jolloin voi käydä vaikka kävelyllä keskellä työpäivän, tai pelaamassa golfia. Työt tehdään sitten golfkierroksen jälkeen. Esimerkiksi eilen olin aamun töissä, sitten pelasin (koko kierrosta en ehtinyt sillä halusin olla kotona kun lapsi tulee koulusta), jonka jälkeen tein hänelle ruuat, vein treeneihin ja illemmalla pidin vielä kaksi tuntia. Sen lisäksi vietin aikaisin aamulla ja myöhään illalla pari kolme tuntia koneella laskuttaen/maksaen laskuja/vastaillen asiakkaiden viesteihin, niin että se ei ole lapselta pois. Aikaa menee jokaisen asiakkaan luo myös matkoihin. Somessa elämä tietysti saattaa näyttää siltä, että "tuolla se taas golfaa" ja  elämä on niin älyttömän helppoa. Someen jätän sitten postaamatta kaikki ne huolet ja murheet, joita yrittäjyys välillä aiheuttaa. Yllätyksiä tulee aina eikä tämän työn kanssa voi olla varma mistään. Välillä tuntuu, että kivatkin asiat pitäisi jättää postaamatta, aina tulee kateellisia ihmisiä jotka näkevät ja haluavat nähdä vain sen yhden puolen. 

Yrittäjyydessä on paljon hyviä puolia, joista eniten olen täälläkin hehkuttanut ehkä juuri sitä, että on ollut enemmän aikaa viettää lapsen kanssa kun on pystynyt järjestämään työnsä hänen aikataulujensa mukaan. Tottakai eihän sekään aina onnistu, ja silloin on tarvittu läheisten apua jotta pääsee illalla töihin ja joku huolehtii lapsesta tai hänen kuskaamisestaan treeneihin tai peleihin. Kiitos kaikille sukulaisille, ystäville ja rakkaille jotka olette minut pelastaneet niin monesti! Kuitenkin olen pystynyt olemaan "kotiäiti", joka saattaa lapsen kouluun tai on kotona laittamassa hänet koulutielle. Äiti on kotona ruuan kanssa kun koulu loppuu ja pystyy viemään treeneihin, vaikka ne alkaisivat jo neljältä. Sitä asiaa priorisoin aina. 

Yrittäjävuosien aikana olen jo tottunut siihen, että loma-ajalta ei makseta palkkaa. Lomarahoista puhumattakaan. Rahat arjen menoihin on säästettävä muina kuukausina lomaa varten. Lomalla vielä laskutkin juoksevat vaikka laskutusta ei ole. Eläkemaksutkin yrittäjä maksaa itse, työntekijänä ne menevät vain palkasta eikä niitä tule edes miettineeksi. Sairausajaltakaan ei palkkaa saa, ja yrittäjällä on vaihtoehtoina joko mennä töihin puolikuntoisena tai perua ohjaukset. Tai yksi vaihtoehto on pitää omasta terveydestään niin hyvää huolta, että ei tulisi kipeäksi. Olen päätynyt tähän viimeiseen vaihtoehtoon. Silloin on omat menot minimoitava, jotta ei rasitu liikaa, jotta palautuu. On oltava tarkkana myös työmäärien kanssa. Jos vapaata on kaksi päivää ja flunssa tekee tuloaan, ei voi ottaa mitään riskejä, on jäätävä heti lepäämään. Normi työssä sitä saattaisi puolikuntoisena lähteä vaikka leffaan.. Sitten jos se flunssa sitten yllättää niin voi jäädä aina saikulle. Tässä työssä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin minimoida yksityiselämän riennot ja olla tarkkana riittävän levon kanssa. On nukuttava tarpeeksi. Uni on vastaus kaikkiin ongelmiin. 

Oma yrittäjyys on tavallaan vielä helppoa. Minulla on yhden naisen yritys, enkä ole vastuussa kenenkään muun toimeentulosta kun työntekijöitä ei ole. Nostan todella hattua kaikille yrittäjille, etenkin niille yrittäjille joilla on myös työntekijöitä. Minulla on myös asiakkaina upeita yrittäjiä, ja ihailen myös heidän sitoutumistaan työhön ja raskaan yrittäjän arjen lisäksi myös oman terveyden ylläpitämiseen ja sen parantamiseen. Ja siihen kuinka he pitävät huolta omista työntekijöistään. Hyvä työympäristö on niin tärkeä hyvinvoinnin kannalta myös. 




Viimeisten kolmen vuoden aikana olen keskittynyt lepoon ja palautumiseen. Lähes me kaikki suoriudumme vähemmällä unella joten kuten ja vielä melko pitkiäkin aikoja, mutta sen seurauksena terveyteen liittyvät riskit kasvavat. Tämän lisäksi ihminen toimii (yleensä tietämättään) vajaalla teholla. Olen jättänyt rakastamani aamulenkit kokonaan pois (kesälomalla ehkä teen niitä taas), minimoinut arjen omat menot ja kivat jutut. Treffeilläkään en ole oikein vuosiin käynyt juuri siitä syystä, että en jaksa. Tai en jaksa uhrata jaksamistani ja palautumistani niiden vuoksi. Senkin puolesta olen ajatellut, että oikea ihminen löytyy kun sen aika on. Ja silloin löytyy aikaa ja jaksamistakin. Oikealta ihmiseltä saa virtaa, sen sijaan että joku tyhjentäisi aina akkusi. Kaikki on mahdollista! Ehkä juuri silloin kun olet täysin luopunut toivosta, tapahtuukin jotain ihmeellistä :) Tai kun olet tarpeeksi rauhoittanut elämän, levännyt, ja huomaat että aikaa elämästä löytyykin parisuhteelle. Sen voi ajatella myös niin. 

Yrittäjänä olen saanut tehdä töitä aivan mahtavien ihmisten kanssa ja hyvän asian eteen. Koen, että tekemälläni työllä on merkitystä ja töihin on mukava mennä joka päivä. Jokainen onnistuminen, mitä asiakkaiden kanssa tulee, tekee mut niin onnelliseksi! Mulla on maailman parhaat ja ihanimmat asiakkaat. Ja miten tärkeää sekin on, että heidän kanssaan synkkaa! Kesän jälkeen on aina ihana nähdä kun on ollut taukoa treeneissä. On asiakkaita, joita näen enemmän kuin ystäviä ja monen kanssa on jaettu arjen ilot ja surut. 




Olen pärjännyt yhden aikuisen taloudessa kaikki nämä vuodet, vaikka helppoa se ei ole ollut. Nyt tuntuu, että yksi seitsemän vuoden sykli elämässä on tullut loppuunsa. Ympyrä on sulkeutunut. Olotila on yhtä levännyt ja hyvä kuin yrittäjyyden alussa, 2010. Aika monet asiat olen kantapään kautta oppinut, olen uuvuttanut ja väsyttänyt itseni työllä. Se on tälllä alalla helppoa, kun työ on kivaa. Ja yrittäjyyden alussa on tehtävät työtä ilmaiseksi ja puoli ilmaiseksi. Ja silloin sitä joutuu tekemään kaksinverroin, että saa lainat maksettua ja ruuan pöytään. Pää kestää, mutta kroppa sanoo kyllä stopin kun vauhti kiihtyy. Tein monta vuotta töitä 12 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa. Alussa tein kahta työtä. Yritykseni lisäksi olin CocoVi Barin ravintolapäällikkönä. On myös kehitettävä itseään, sitäkin olen tehnyt jatkuvasti työn ohella. Seitsemän vuoden aikana olen sairastanut ja kärsinyt loukkaantumisista enemmän kuin ikinä. Keho on tiltannut kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi ja painoa tuli viisitoista kiloa lisää tuohon 2010 lähtötilanteesseen. Keho on nyt palautunut, tasaantunut, paino on pudonnut takaisin. Kiputilat kehossa ylipäätään ovat poissa. Ja kaiken laitan nukkumisen ja kehonhuollon kunniaksi. Ei nyt voi sanoa tätä seitsemän vuoden helvetiksi, mutta eihän se kauhean kaukana siitäkään kyllä ole välillä ollut kun on ollut aivan älyttömän raskasta. Jälkeenpäin olen miettinyt miten jaksoin. Nyt kun olo on taas levännyt ja normalisoitunut. Kaikki vuodet olen kuitenkin jaksanut positiivisella asenteella ja päättäväisyydellä. Ja ihanien ystävien ansiosta myös. Ja rakkaudesta työhön. Seitsemän vuoden elämänkoulu, johon on mahtunut kaikenlaista. 

Kuulen työssäni sekä ystäviltä jatkuvasti sitä, että unet ovat huonoja. Nukuttua ei saa. Joka yö herätään klo 3 ja valvotaan viiteen asti. Sitä se on ollut itselläkin. Keho on stressaantunut. Silloin pitää vauhtia hidastaa. Ensin omista menoista ja kivoista asioista, sitten työstä. Voisitko vähentää työmäärää ja karsia menoja? Tai voisitko tehdä kokonaan toisenlaista työtä? On opeteltava myös uudestaan nukkumaan. Suuri enemmistö tarvitsee unta sen 7,5-8,5 tuntia. Niin minäkin. Tarvitsen arkena myös päiväunet jos on rankkoja ohjauksia. Nukkumattomuus menee vielä silloin kun elämässä on kaikki hyvin. Sitten kun tapahtuu oikeasti rankkoja ja ikäviä asioita, ei siitä seuraa mitään hyvää jos unet ovat pitkään jääneet liian lyhyiksi. Olen huolissani jokaisesta ystävästä tai asiakkaasta, joilla unet jäävät liian vähiin. Eilinen ohjattava sanoi hyvin, että heidän tavoitteensa on jäädä eläkkeelle hengissä. Niin minunkin. Ja haluan nauttia elämästä silloin ja haluan nauttia siitä myös nyt. Sen sijaan, että hulluna tekisin töitä ja rahaa, voin keskittää aikani ja energiani niihin asioihin jotka oikeasti ovat tärkeitä ja olla ostamatta tavaraa ja hankkimatta asioita. Tärkeintä ovat lapsi, läheiset ihmiset, oma hyvinvointi ja jaksaminen. 

Tällainen postaus kehkeytyi aamun ajatuksista. Nukuin viime yönä huonosti. Takana kaksi päivää liian rankkoja tunteja ja eilen olin hölmö ja menin pelaamaan kun olisi pitänyt palautua. Teki mieli kuitenkin mennä ja testata uusia mailoja jotka löysin hyvästä alesta. No keho sitten ilmoitti väsymyksen ja liian rasituksen yöllä herättämällä mut kolmen aikaan. Ärsyttää välillä se omien menojen ja liikkumisen minimointi omalla ajalla kun sitä rakastan. Mutta nyt hidastetaan taas vauhtia siis. Onneksi sain samantien unenpäästä kiinni, kolme vuotta sitten se ei olisi onnistunut. Tänäkin aamuna hetken haaveilin istumatyötstä, mutta tulin jälleen siihen tulokseen, että mulla on kuitenkin maailman paras työ ja tässä on kaikesta huolimatta niitä plussia niin paljon enemän. 

Yrittäjyys on ihanaa ja välillä kamalaa. Ja välillä älyttömän ihanaa. Mutta se on elämäntapa. Ja ennen kaikkea on tärkeää se, että töihin on kiva mennä. Joka päivä! Hyvää yrittäjän päivää kaikille nykyisille ja tuleville yrittäjille! 



2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus !
    Olen seurannut blogiasi jo pitkään, ja aina kirjoituksistasi löytyy jotain mielenkiintoista.

    Näin se todella on; yrittäjyys on taivas ja helvetti 😂
    26- vuotta yrittäjyyttä, kolme lasta ja lisäksi työ liikunnan ja terveystiedon opettaja päivisin koulussa on todellakin tehnyt kropalle tehtävänsä.
    Nyt annoin virkani pois kun en vaan enää jaksa tehdä öisin töitä. Tila on autuaallinen! Ehdin hoitaa sirkuskouluni asioita päivisin, nukkua pitkään aamulla, koska olen superaamuninen, ja tehdä paljon muutakin mukavaa, mitä en ennen millään ehtinyt.
    Totta on sekin, ettei rahaa ja tavaraa todellakaan tarvitse haalia; vähemmälläkin pärjää, ja silti päivä paistaa ! 🎪
    Mitä sometukseen tulee, niin aina löytyy kateellisia ihmisiä... pitäisi varmaan postata vuorotellen valituspostauksia ja positiivisia postauksia, niin balanssi säilyisi; mutta ketäpä
    kiinnostaisi lukea kenenkään ahdingosta.
    Itse olen päätynyt postaamaan yhä vähemmän mistään henkilökohtaista asioistani.
    Ihanaa yrittäjän päivää minunkin puolestani kaikille ja erityisesti sinulle suloinen Hanna !
    Hyvin olet tsempannut. 🌸🌸🌸🌸

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti aivan ihanasta kommentista. Tosi kiva kuulla. Aina sitä tällaisten asioiden kirjoittaminen ja ääneen sanominen mietityttää, tosi kiva saada palautetta. Sitä ajattelee että höpisee vaan kaikkea tyhmää jos kukaan ei kommentoi. Oot kyllä super nainen kun 26v olet jaksanut tuota rumbaa. Nyt nauti ja tee myös kaikkea omaa ihanaa juttua! Mielettömästi olet tsempannut kyllä sinä! Ihanaa syksyä ja kiitos vielä kommentista, oikeasti <3

    VastaaPoista