Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

10.8.2015

Mitä on hyvinvointi? Ajatuksia arvoista ja henkisestä pääomasta


Syksyä suunnitellessa olen kiinnittänyt huomiota siihenkuinka työt parhaiten ajoitan. Yrittäjyys on ollut melkoista opettelua omien rajojen ja jaksamisen suhteen. Alussa oli vaikeaa sanoa eija myönnän että olen piiputtanut itseäni ihan liikaa ensimmäisinä vuosina. Päivät alkoivat usein aamuvarhaisella ja loppuivat iltamyöhään. Nyt vuosien myötä aikataulut ja tunnit alkavat asettua kokemuksen myötä niinettä omasta jaksamisesta tulee parempaa. Vuosi sitten kesälomalla tajusinmiltä kropassa voi tuntua kun on saanut levätä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Haaveilin jopa hetken meneväni takaisin toimistoon"down shiftaamaan". Vakiotulot ja lomat ja saikut ja muut. Helppoa verrattuna tähän yrittäjän "taiteilijaelämään". Väsyneestä olotilasta tulee helposti normi olotilaeikä siihen kiinnitä edes huomiota ennen kuin on oikeasti levännyt ja tajuaa miltä oikeasti voi tuntua. Vähän sama juttu kuin söisi huonoa ravintoa ja joisi liian vähän vettä. Siihen olotilaan on jo niin tottunutettei paremmasta tiedä. 

Tälle syksylle teen taas lisää muutoksia ja otan itselleni kaksi vapaapäivää viikkoon ja niin ikään syysloma ja talviloma on lyöty lukkoon. Aikaisemmin ainoa vapaapäivä viikossa on ollut lauantai ja käsite loma oli melkoisen vieras. Vapaata ja lomaa on ollut liian vähänja tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten. Lomaa ei malta pitää kun silloin ei rahaakaan tuleYrittäjä nyt periaatteessa on aina töissämutta nyt vapaapäivällä tarkoitan ohjauksia. Stressiä ei välttämättä heti tunnista. Etenkin jos työ on tosi mieleistä ja haastavaa. Stressistä yleensä sekä unen tarpeesta ja palautumisesta kirjoittelinkin pari viikkoa sitten.

Työn tekeminen on kuitenkin vain työtä. Huomasin jäädessäni silloin joskus äitiyslomalle toimistohommistaettä elämästä putosi jotenkin pohja. Aika monet sosiaaliset suhteet oli rakentuneet työkavereiden ympärille ja harrastuksetkin osittain. Näin kavereita lounailla ja ystävien kanssa treenattiin yhdessä tai käytiin jossain töiden jälkeen. Oli After Workkia ja sitä ja tätä! Yhtäkkiä olin kotona yksin. Tai ensin yksin ja sitten vauvan kanssa. Sitä ennen en ehkä suuresti pohtinut sitä kuka olen. Mitä elämältäni haluan. Millaiset arvot minulla on tai mitä ne todellisuudessa merkitsevät. Kotona ja siinä elämäntilanteessa aloin miettiä enemmän elämääni ja sitä kuka minä olen ja mitä minä haluan? Mitä haluan tehdä lopun elämääni? Haluanko mennä siihen työhön takaisin ja mitä se minulle antaa? Lapsen kanssa oli aikaa pysähtyä ja siinä jotenkin tajusi elämän rajallisuuden kun toisen pienen elämä alkoi. Ja sitten taas töiden alettua äitiysloman jälkeen aloin pohtia hallitsenko elämääni vai kulkeeko se vain eteenpäin kuin juna. Tätä olen joutunut enemmänkin miettimään muutama vuosi sen jälkeen kun olin lähdin toimistohommistaja löysin itseni CocoVi Bar'n myymäläesimiehen/ravintolapäällikön paikalta ja samaan aikaan pyöritin omaa yritystä. Työnteko hallitsi elämää täysin. Ja nyt minulla oli kuitenkin unelmaduuni! Ja toki lapsikin elämää hallitsi ja toi siihen mieleistä sisältöä kuten mieleinen työkin. Mutta minulla ei ollut enää omaa aikaa ollenkaan. Kun lapsi meni isälleentein kaksinverroin töitä. 

Jos hukut töihin niin hallitsetko silloin elämääsi? Yhtä lailla jos keskität kaiken energian treeniin hallitseeko se elämääsi? Onko sinulla tarpeeksi vapaa-aikaa ja sosiaalista elämää? Henkinen pääoma on kuitenkin hirmu tärkeää yleisen hyvinvoinnin kannalta. Jaksamisen ja luovuuden! Tärkeämpää kuin se maallinen pääoma. Sitä ei täältä saa mukaansa ja se ei mieltä lämmitä jos elämässä ei ole muuta sisältöäSiinä missä liiallinen työnteko saattaa tuottaa jossain määrin mielihyvääniin yhtälailla se voi luoda vain ahdistusta kun kokee syyllisyyttä menetetystä ajasta rakkaimpien kanssa. Mietitäänettä monelle meistä kuitenkin arvoina perhe on tärkeä ja töitä tehdään "perheen hyväksi". Että heillä olisi kaikkea tarpeeksi ja asiat olisi hyvin. Mutta onko lopulta laatuaika riittävästi jos oma aika menee töitä tehden suurimmaksi osaksi? Antaako tavarat ja materia jotain enemmän kuin elämykset? Vai olisiko jokapäiväinenihan tavallinen yhdessäolo kuitenkin se juttu mistä koko perhe saa jotain? Se että on oikeasti läsnä. Ei puhelin kädessä eikä läppäri. Että oikeasti tehtäisiin asioita yhdessä ja juteltaisiin. Tai vain istuttaisiin lähekkäin. Entä jos työt loppuvat tai loukkaannut etkä voi urheilla? Elämältä putoaa pohja. Elämää ei mun mielestä pidä rakentaa töiden varaan.

Olen sitä mieltäettä omiin arvoihin perustuvat valinnat lisäävät yleistä hyvinvointia. Periaatteessa hyvinvoinnin eteen kaikki voidaan tehdä optimaalisesti. Liikutaan oikein ja riittävästisyödään terveellisesti ja ehkä jopa nukutaankin tarpeeksi (moniko teistä muuten nukkuu 8 tuntia yössä?). Se ei mun mielestä kuitenkaan riitä siihenettä hyvinvointi olisi oikeasti kohdillaan. Itselle elämässä toki työ on tärkeäämutta niin on tärkeää pieni koululainenkin täällä kotona jota haluan olla tukemassa niin koulu- kuin harrastusjutuissakin. Tärkeämpää kuin työ. Sarasvuo on sanonut joskus että "Jos arvosi eivät maksa sinulle mitään ne eivät ole arvoja vaan mielipiteitä". Tottakai arvovalinnat ovat vaikeita ja ristiriitaisiakin ja vaativat usein kompromisseja ja jostain itselle tärkeästä luopumista. Olosuhteille ei aina voi mitäänmutta monesti niisäkin on kyse omista valinnoista ja päätöksistä. Todella vaikeistakin joskus. En ole esimerkiksi kertaakaan katunutettä vaihdoin alaa ja lähdin yrittäjäksi vaikka matka ei ihan helppo ole ollut. Halusin auttaa ihmisia ja tehdä työtä jolla koen olevan merkitystäSe tarkoitti luopumista monesta asiasta. Töitä on saanut tehdä valtavastimutta valtavasti mulla on ollut ympärillä ihania ihmisiä tukemassakin. Ja tykkään työstäni mielettömästi!

Nykyisessä elämäntilanteessa voin olla äiti joka saattaa lapsensa kouluun ja voi hakea iltapäiväkerhosta hänet monta tuntia aikaisemmin ja viettää yhteistä aikaa! Vaikka muistan yrittäjyyden alussa oli niitä epäilijöitä ja tämän homman vastustajia. Viime kesänä mulle vielä joku sanoiettä menisit oikeisiin töihinmutta vähitellen kun homma on alkanut pyöriä hyvin on epäilijöidenkin määrä vähentynyt ja he ymmärtävätettä tämä ehkä on ihan oikeaa työtä. En kadu myöskään sitäettä olen lopettanut omat harrastukset. Niiden aika ei ole nyt. Ehkä sitten joskus. Nyt on muita tärkeämpiä asioita. Ja tosiasiassa olen saanut tilalle jotain muuta, paljon parempaa. Arvomaailma on mennyt totaalisen uusiksi viime vuosina. Mulla on se asenneettä elän tässä ja nyt. En halua jatkuvasti odottaa jotain tapahtuvaksi. En odota viikonloppujaen odota lomia. Tai tottakai on kiva että niitä on! Mutta jokaisesta päivästä pitäisi pystyä tekemään itselle hyvä ja nauttimaan pienistä asioista ja ympärillä olevista ihmisistä. Ja elää elämää niin että se olisi mahdollisimman pitkä ja hyväArjesta voi tehdä luksusta ja löytää ne hyvät asiat mistä iloita. 

Elämä kantaaja kun sydän on mukana on kaikki mahdollista! Näihin tunnelmiin ja uuteen viikkoon!


2 kommenttia:

  1. Kirjoitit asiaa. Itse yrittäjänä homman on tapana karata käsistä eli en osaa vetää rajaa työn ja vapaa-ajan välille. Menen 100 lasissa kunnes mies taas tiputtaa maan pinnalle ja sanoo että, nyt rauhotut. Ainut keino on lähteä matkoille, koska muuten en pysy poissa liikkeestä. Mutta mikä on sen ihanempaa kun aamulla herätessä miettii, että on kiva mennä töihin:) jos minulla ei olisi perhettä niin sängyn olisin jo vienyt liikkeeseen...mutta olen nyt päättänyt, että aamulla nipistän ajan treeniin, koska muuten ei jaksa touhuta, jos ei ole hyvässä kunnossa.

    VastaaPoista
  2. Ihan hyvä! Mulla ei oo ketään enää sanomassa että pitää hidastaa, joten kantapään kautta kyllä opittu tämä läksy ;) Ja sama täällä. Helpoiten rentoutuu kin lähtee reissuun. Matkalla mieli lepää, eikä reissun tarvitse mennä Poria pidemmälle :) Aamutreeneistä saakin virtaa ihan parhaiten! Ihanaa kesän jatkoa sinne. Niin kai voi vielä sanoa kun on näin hienot ilmat!

    VastaaPoista