Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

1.5.2018

Huhtikuun yhteenveto ja ajatuksenvirtaa jaksamisesta



Nyt on tullut aika vähän hidastaa tahtia. Huhtikuu oli todella kiireinen töiden kanssa. Normaalien rutiinitöiden (mitä yrittäjyyteen liittyy) ja ohjausten lisäksi oli aika paljon kaikkea kausiluonteista järjestelyä liittyen tulviin kesän tunteihin sekä tulevan syksyn tunteihin liittyen. Ja samalla ehkä enemmän töitä muutenkin. Sitä ei usein mieti, mutta ennen kuin ensimmäistäkään puistojumppaa tai syksyn tuntia on pidetty, on niiden järjestämiseen ja niihin liittyviin asioihin saattanut mennä kymmeniäkin tunteja aikaa. 




Huhtikuussa on ollut työn alla myös kolmet kuvaukset ja pari isompaa lehtihaastattelua. Niiden tiimoilta on aikaa mennyt myös meikissä tai kampaajalla käynteihin itse kuvausten ja haastattelujen lisäksi. Ylimääräisiä menoja nekin normi arkeen verrattuna. Ja sitten työjuttujen lisäksi on joka viikonloppu ollut jotain kivaa menoa. Yleensä pyrin rauhoittamaan kalenterin niistä kivoista menoista, jotta jää aikaa palautua töiden haasteista. Sitä jaksan teillekin täällä toitottaa aina, että yksi askel parempaan hyvinvointiin on hidastaa tahtia. Silloin pitää karsia myös niitä kivoja juttuja. Nekin rasittavat kehoa ja mieltä, vaikka eihän sitä niin tule heti ajatelleeksi koska kyseessä on kivoja asioita. Itsekään en uskonut tätä asiaa enkä sitä suostunut todeksi myöntämään, ennen kuin kokeilin. On hidastaminen ja lepo vain hienoa. Ei väsytä eikä tarvitse sairastaa. Mutta huh mikä huhtikuu voisi sanoa nyt.  



Huhtikuussa kävin Rigassa, oli lapsen 11-vuotis synttärit, ystävän nelikymppiset ja vielä pieni irtiotto Tallinnassa ja siitä parin päivän päästä toinenkin lasten kanssa. Rigan ja Tallinan jutut sekä synttärit olivat aivan ihanaa vastapainoa ja nollausta työasioille. Ihan pelkästään jo se, että saa laittaa jotain muuta päälle kun jumppavaatteet ja pääsee valmiiseen pöytään syömään ihania ruokia ja saa viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Helposti ne työt vaan pyörii mielessä ja tässä ammatissa ja yrittäjyydessä kun hommaa tekee niin intohimoisesti, niin sitä jatkuvasti miettii tietysti työjuttuja. Mielelläänkin. Niistä on siksi hyvä päästä irti hetkeksi. Yleensä nämä irtiotot ovat kyllä paljon pienemmässä mittakaavassa kuin huhtikuussa. Irtiottona voi olla ihan päikkärit tai hyvä kirja ja kupillinen teetä. Sellaista kroppakin kestää pidemmän päälle ja on opeteltava rentoutumaan arjessa. Sellaisia teen usein ja niitä rakastan arjessa. Laajemman kaavan irtiotoissa on kyllä se ihana puoli, että saa parantaa maailmaa parhaassa tapauksessa parikin vuorokautta putkeen ihanan ystävän kanssa. Ja sitten on tällaisia herkkuruokia lautasella, kun lähtee reissuun.. 

Riits Rigassa


Muusun ilallista Rigassa


Kivi Paber Käärid nuudelisalaattia Tallinnassa

Tallinnan herkkukakkua


Telegraaf hotellin herkkuaamiaista


Toukokuussa kalenteri näyttää onneksi hyvin tyhjälle kivojen menojen suhteen. Luvassa on taas sellaista normaalia elämää. Viikot töissä ja lapsen harrastuksissa, viikonloput rauhallisesti kotona. Kokkausta kotona, ei ulkona syömistä. Pitkiä yöunia, päiväunia. Ihan tosi ihanaa! Vaikka ihana oli huhtikuukin kaikkine menoineen ja juhlineen. Ja kyllä niistä on nautittukin. Joka kerta pöytään päästessä on kyllä tullut huokailtua miten ihanaa ruokaa ja miten ihanaa kun joku sen tuo valmiina eteen. Se ei todellakaan ole sitä normi elämää, vaan ihan luksusta kyllä. Silloin sellaista osaa arvostaakin. Mun mielestä on ihanaa vain myös olla ja tuleva kesäkin siellä häämöttää. Kesälle ei ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Kesällä voi sitten tehdä juttuja fiiliksen mukaan ja aikaa pitää jäädä myös lepäämiselle. 

Melkoista haipakkaa mulla oli yrittäjyyden ensimmäiset vuodet ja siihen kyllä reagoi kroppa ja mielikin. En tajunnut sitä miten kaikki mukavakin verottaa. Elämä on niin paljon mukavampaa kun lepää. Myös painonhallinta on helpompaa ja kroppa toimii. Tästäkin olen ajatellut kirjoittaa juttua, mutta en tiedä kirjoitanko. Haluaisitteko kuulla sellaisesta? Katselin omaa kuvaani neljän vuoden takaa ja vertasin sitä tämänhetkiseen kuvaan. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, ulkonäöllisesti. Mutta olin tosi väsynyt silloin. Parhaimmillaan tällaiset omat esimerkkitarinat inspiroivat, mutta jos sitä jatkuvasti toitottaa miten hienoa on kun kilot on tiputettu ja fiilis virkeä verrattuna siihen vanhaan olotilaan, voi se myös toimia päinvastaisesti. Inhimillistä on nimittäin se, että meillä jokaisella on erilaisia elämänvaiheita. Toiset vuodet ovat raskaampia kuin toiset. Ja ne väsyttävät ja sen myötä kehokin on erilainen. Välillä voimme olla pienemmän kokoisia, välillä vähän isomman. Välillä harmittaa ja välillä sitä on iloisempi. Mutta painonhallintaan vaikuttaa lepo ja mieli niin vahvasti. Itse olen käynyt sen koko kaaren läpi, ylä- ja alamäkineen. 

Usein mielessäni mietin miten ihmiset jaksavat kiivaan elämäntyylin. Vaativat työt ja vapaa-aikana on kaikenlaista menoa. Joka viikonlopulle on sovittu jotain, pitkälle pitkälle eteenpäin. Siihen päälle kun lyödään vielä elämän haasteet, ja vielä joskus niitä haasteita kun siunautuu yhdelle ihmiselle ihan liikaakin. Useimmat eivät sitten kestäkään. Flunssa pukkaa päälle ja universumi jollain tavalla aina hidastaa kun meno yltyy liian kovaksi. Tulee kiloja ja niitä ei enää saa pois. Pahimmillaan keho reagoin väsymykseen ja stessiin ihan vakavin sairauksin. Sama juttu se täälläkin on, sen takia elän mieluusti rauhallista ja vähän tylsääkin elämää, että pysyn terveenä ja voin hyvin. Jotta pystyn tekemään työt, hoitamaan tunnit ja ohjaukset yrittäjänä sairastumatta. Jotta pystyn nauttimaan arjesta. Näitä asioita ei juuri palkkatöissä tullut mietittyä, mutta kun tässä hommassa sitä pitää ajatella ihan eri tavalla. Kokonaisuutta laajemmassa mittakaavassa. Ja onhan se "tavallista työtäkin" tekevälle ihmiselle mukavampaa kun säästyy flunssilta. Mä olen ollut koko syksyn ja talven todella terveenä eikä ole väsyttänyt yhtään sen ihmeemmin, juuri siitä syystä että olen levännyt. Kuitenkin ympäriltä olen paljon kuullut siitä, miten vaikealta pimeys on juuri tänä talvena tuntunut tai miten paljon on ollut sairaana, flunssassa toisen perään. Lepoa lepoa lepoa siis kehiin. 



Ihanaa toukokuun ensimmäistä teille. Oma lupaukseni tälle kuukaudelle on ottaa todella rennosti töiden ohella. Elää tavallista arkea ja nauttia siitä. Sitten on ihana aloitella kesälomaakin! Tulipa tästä "huhtikuun katsauksesta" vähän pidempi ja syvällisempi mitä olin ajatellut, mutta pitkästä aikaa taas tällaistakin ajatuksenkin virtaa. 

4 kommenttia:

  1. Sinulla on tosiaan ollut aikamoista haipakkaa huhtikuussa. Hyvä, että nyt vähän hidastuu.
    Mukavaa vappupäivää sinulle Hanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä. Vähän liikaakin. Toisaalta mistään en luopuisi, niin paljon kivoja juttuja myös. Nyt kyllä ihana relata ja ottaa toukokuu rennommin. Tai keskittyä pelkkään työntekoon ja lepoon toisin sanoen ;) Kivaa vappupäivän jatkoa sinne myös! Täällä se onkin mennyt rennosti. Töitä tehden ja leväten, toukokuun teeman mukaisesti.

      Poista
  2. todellakin tekisi mieli kuulla lisää! itse juuri kiireisen yrittäjän ja yksinhuoltajan arkea elellen, mietin, miten ihmeessä jaksan kaiken. tai koska ehtisin urheilla. ja nukkua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittelen siis lisää aiheesta. Kiva kun laitoit kommenttia. On tää kyllä varsinaista asioiden yhteensovittamista tämä yrittäjä/yksinhuoltajan elämä, mutta toisaalta kyse on valinnoista ja kun lapsikin kasvaa koko ajan isommaksi niin arkikin vähän helpottuu sen myötä. Ihanaa viikkoa!

      Poista