Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

3.8.2016

Yksikätinen ope


Heräsin ilman kelloa tänäkin aamuna. Aika tarkalleen se on 8 tuntia ja sitten herään ilman kellonsoittoa. Aamulenkki kutsui. Mä vaan käynnistyn niin hyvin, kun pääsen liikkeelle aamulla heti. Yleensä jos sataa kaatamalla, venyttelen kävelyn sijaan ennen aamupalaa. Mutta joka aamu kuitenkin jotain actionia ennen aamiaista.



Tänään oli pienen lomatauon jälkeen taas kahvakuulaa Kaivarissa. Ihana oli nähdä kaikkia tuntilaisia ja oli aivan mahtava keli. Mulla on kyllä niin maailman parhaimmat ja ihanimmat asiakkaat. Tai hassua oikeastaan käyttää enää edes sanaa asiakas, kun oon tuntenut niin monet jo vuosia. Huippu meininki joka tapauksessa tänäänkin. Mä pyöräilin Kaivariin. 40 minsaa suunnilleen suuntaansa. Mennessä oli kamala vastatuuli, kesti vähän pidempään. Ilokseni huomaan miten pyöräilykuntokin koko ajan kasvaa. 




Tunnin vedin vielä ilman kuulaa. Noi mun kuulakuvat on lavastettuja otoksia Hennan kuulan kanssa (kiitos Henna kuvista). Kyllä niin paljon tekisi mieli jo päästä treenaamaan kunnolla ja vetämään tunteja kunnolla, mutta ei auta kun malttaa nyt käden kanssa. Pieni kuulakateus kyllä iskee kun muut tekee. Ope tekee "ilmakuulaa", eli kahvakuulaa ilman kuulaa. 

Mulla on huomenna fyssari. Katsotaan miten mun jumpat on käden kanssa edistyneet ja mitä Vivian sanoo. Sen kuulee sitten huomenna. Mutta kuntoon oon päättänyt tän saada ja parani mun polvikin, kun maltoin puoli vuotta olla koukistamatta sitä. Oikeasta polvesta repesi kierukan takaosa silloin pari vuotta sitten kun Snellun koulun lattia oli tosi liukas ja jalka lähti alta. Eniten pännii näissä vammoissa vielä se, että kumpikaan niistä ei ole edes itse aiheutettu urheillessa. Käsi meni helmikuussa rattia kääntäessä.. Ja yrittäjyys ja saikku.. Sitä sanaa ei vain tunneta, jos jostain haluaa elantonsa saada. Mutta mä luotan veden parantavaan voimaan sekä lepoon ja oikeanlaiseen kuntoutukseen. Polven kuntoutin ihan itse, ilman fyssaria. Vähän aikaa sitten oli muuten Hesarissakin juttu, miten polvia operoidaan nykyään vähemmän, ei lähdetä enää niin hanakasti tähystämään. Mä en silloin antanut sitä tehdä ja hyvä niin. Ja treenaamaan mä jollain tapaa pääsen koko ajan. Mulla on kuitenkin yksi terve käsi ja kaksi jalkaa ja vielä keskivartalo. Ja pääkin toimii vielä jotenkin :D Ei saa luovuttaa ja masentua kun tulee loukkaantumisia. Vaikka kyllähän se aina alussa vetää mielen maahan, mutta pitää ajatella vain niin, että sitä voi kuitenkin tehdä vaikka mitä muuta. Sen oman kivun ja loukkaantumisen rajoissa. 




Snapchat on muuten nyt säädetty niin, että mun postaukset näkyy kaikille. Siellä oli jotenkin jäänyt asetukset niin, että näkyi vain kavereille. Nyt on katsojamäärät moninkertaistuneet. Sadoilla prosenteilla :D Kiitos siis eilisestä kommentista täällä. Muutenkin tosi kiva jos ehditte tekstejä kommentoida. Rohkeasti vaan. Jokaisesta kommentista tulee tosi hyvä mieli. Eilistä tekstiä on facen kautta käyty lukemassa tuhansia kertoja ja olisi kiva välillä kuulla onko teillä samanlaisia ajatuksia tai tarinoita tänne jaettavana. 


Hugs
Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti