Viikkoa ja kuvia

aamumehu partsilla

kahvia ja kauramaitoa Stadikalla

Täällä on ollut normi meininki. Oon pyöräillyt, kävellyt, vesijuossut Stadikalla ja Kumpulassa, tehnyt olkapäätä kuntouttavaa jumppaa ja käynyt töissä. Käden kanssa en tietenkään ole tehnyt mitään mikä sitä rasittaa ja se tuntuukin huomattavasti paremmalle. Mutta kyllä iskee annoskateus mun tuntilaisille ja ohjattaville kun teetän heillä treenejä. Itse en voi tehdä tiettyjä liikkeitä lainkaan, mikä on liikkuvalle ihmiselle myrkkyä.. No onneksi on paljon kaikkea mitä voin tehdä. Pyöräily on tullut kuvioihin nyt kyllä jäädäkseen. Sitä oon tehnyt paljon. Muistakaa, ettei ikinä pidä luovuttaa ja lösähtää kun tulee jokin loukkaantuminen. Mulla on kuitenkin 1 terve käsi ja kaksi jalkaa. Hain tennismailat eilen varastosta ja koitan houkutella juhannuksena lapsen pelaamaan mun kanssa. Joskos hän innostuisi siitäkin.. 

Snapchatissa voit seurailla mun menoa ja höpötyksiä reaaliajassa @Sportsladyh. Se onkin sitten ihan sitä realistista menoa eikä mitään kiilloteltua somehömppää..

Ja jotta elämästäni ei taas saisi niin blogimaisen auvoisaa kuvaa, on sitä toki kaikenlaista mutkaakin ollut taas matkassa ja murhetta elämässä. Mutta eipä niistä sen enempää ja on ollut maailman ihanimmat ystävät tukemassa ja tsemppaamassa.. Kiitos siitä teille ihanat! Typerin kaikista murheista, ja pienin onneksi, oli mun varastonsiivoussessio. Olin laittanut 16 ja 12 kilon kuulat varastossa kasan päällimmäiseksi ja kun otin sieltä yhden kassin alas, sortui tornitalo ja kuulat vierivät puolentoista metrin korkeudelta mun jalan päälle. Menin ensin aivan paniikkiin ja olin varma että jalka murtui kahdesta kohtaa. 16 kg tuli jalkapöydälle ja 12 kg huitaisi säären etuosaan. Mutta ei, en saanut niitä katkottua. Lieneekö mun thainyrkkeilytaustasta tähän apua, kun olen tottunut siellä ottamaan iskuja vastaan ja jalat oli yhtenään mustana..? Mutta näin ei kätevä emäntä enää tee. Kuulat lattialle eikö niin..? Katja tuli illalla kylään ja toi mulle siiderin ja kolmen kaverin jäätelöä. Nehän paransi jalan viimeistään!

Töitä on saanut tehdä upeassa kelissä tällä viikolla ja alkaa rusketus kyllä olemaan kohdillaan. Tukka mulla on täysin luonnontilassa ollut jo pitkään. Niin kuin kuvastakin näkyy. En aio enää värjätä ja leikkaamisenkin nyt jätän. Katsotaan miltä se näyttää kesän lopussa :D Meikkiäkään en oo tällä viikolla laittanut kertaakaan. Viimeksi lauantaina kun olin ulkoilemassa. 

Kaivarin lohikäärmepuistossa kuulaa

en saanut täältä enää kuulaa vierimään päälleni 

näkymä matolta selinmakuulla pakaroita jumpatessa

Bongasin tällä viikolla niin sävy sävyyn kynsiä, että pakkohan niitä on tännekin laittaa. Koska urheillaan tietenkin täysillä, on sillä oltava pientä vastapainoa. 

Ulla ja siniset kynnet

Susanna ja korallin väriset kynnet

ja mulla tietty valkoiset.. 

Mä nyt en hirveästi täällä keskity noihin tyylijuttuihin, mutta kyllä myönnän että mietin vähän mitä päälleni aamuisin laitan. Siitä en pääse ikinä varmaan mihinkään. En esittele täällä asuja tai ostoksia.. Mutta kuitenkin ihan samalla tavalla mä aamuisin mietin mitä päälle laittaa, niin kuin muutkin työssä käyvät ihmiset. Lähipäivinä tosin tulen esittelemään sporttivaatteita, jotka laitan kovalla kädellä mun kaapista pois. Mulla on tietyt jutut mitä käytän, ja osa makaa siellä aivan turhaan. Ne lähtevät kiertoon ja Sports Ladyn nettikirpparilta saat pian tehdä loistavia ja edullisia löytöjä. Kirppari löytyy lähipäivinä facesta ja ilmoitan täällä kun se on valmis! Itsepalvelukirppikselle vein myös tällä viikolla paljon kamoja ja laitoin ne myyntiin ihan pilkkahintaan. Ihan melkein ahdistaa millä hinnalla tavara lähtee, mutta halvallahan se lähtee. En halua niitä enää takaisin. KonMari kirjaa lukiessa on kodista karsiutunut tavararyhmä kerrallaan melkoisesti tavaraa. Ne tavarat, jotka eivät tuota enää iloa, saavat lähteä. On se vaan kummallista miten vaikeaa voi olla tavarasta luopuminen.. Vaikka niitä ei edes tarvitse tai käytä..?

hepoja Haltialn tilalla, jonne pyöräilin tällä viikolla

Kaivarin tunnin jälkeen hymyilevä sateenkaari

Tänään sitten vika työpäivä ennen juhannusta. Juhannuksen jälkeen oon vielä töissä alkuviikon, mutta sitten alkaa loma ihan oikeasti ja täysillä. Pyöräilin asiakkaalle Hertsikkaan ja samalle reissulle yhdistin oman treenin. Porrastreeniä Herttoniemen Liikuntapuiston uusituissa portaissa. Tunnin verran. 182 porrasaskelmaa. Porrastreeni on kamalaa ja ihanaa. Kai sitäkin oppii rakastamaan. Pyöräilyäkin rakastan koko ajan enemmän ja enemmän. Portailta pyöräilin takaisin kotiin hakemaan uimakamat ja matka jatkui pyörällä Kumpulaan vesijuoksemaan. Hyvä palauttava treeni portaiden päälle. Mutta aktiivisuusranneke kertoo tavoitteen olevan 244 %:sti saavutettu, joten taidanpa ottaa loppuillan rennosti ;)

Tällä viikolla mua on ilostuttanut:

• rakkaat ystävät, keskustelut, yhdessä vietetty aika, apu puolin ja toisin
• iäkkäämmän asiakkaan parantuneet veriarvot (jotka olivat vuosia pysyneet samassa, mutta kahvakuulan aloittamisen jälkeen parantuneet huomattavasti. Tää oli ehkä viikon paras uutinen. Hän sanoi kaiken olevan kahvakuulan ansiota koska mikään muu ei ole elämässä muuttunut!) 
• hyvät kelit: on ihana treenata ulkona
• tavarasta eroon hankkiutuminen
• se, että oon niin fiiliksissä pyöräilystä ja portaista (kun kerran pitkiä juoksulenkkejä ei polven vuoksi voi tehdä)
• olkapää tuntuu paremmalta eikä yöllä särje koko ajan. Pystyn jopa välillä nukkumaan vasemmalla kyljellä.. Fyssarin ohjeet ja sen lepo alkaa toimia
• mun ihanan mahtavat asiakkaat. Ootte niin huipputyyppejä ja mahtava tsemppi päällä!

Mahtavan kivaa juhannusta teille kaikille! Pian tulee vinkkejä porrastreeniin. Kuvasin myös liikkuvaa kuvaa ja sitä löytyy jo instasta ja snapista. Stay tuned!