Tänään on ollut ihanan kesäinen päivä. Kroppa on ollut ihan ihmeissään, kun oon alkanut flunssan jälkeen taas treenata ja liikunnan kanssa pitää ottaa varovaisesti. Lähteä vähitellen liikkeelle. Eilen tosin vedin niin killerin käsitreenin illan tuntilaisille (oman kehon painolla tehtävä treeni, jossa siis core ja jalatkin joutui töihin, mutta pääpaino oli yläkropalla..), että kädet suorastaan huusivat. Taidan kuvata treenin ja laittaa sen vielä blogiin, niin kamalan ihana se kyllä oli.
Tänään heräsin tuntia aiemmin kun kello soitti. Makailin sängyssä ja mietin, että aamulenkille ehtisi hyvin lähteä. Aurinkokin paistoi ihanasti. Kroppa oli kuitenkin sitä mieltä, että on parempi keittää kahvit ja mennä parvekkeelle nauttimaan auringosta. Aamulenkki jäi tekemättä ja istuin partsilla auringossa juomassa kahvia. Luomukahvia kauramaidolla mun lempparijättikupista. Tässä ei yli kahteen viikkoon muutenkaan ole niitä aamulenkkejä tullut tehtyä, kyllä sitä sitten ehtii vielä!
Viimeisten vuosien aikana kroppa on muuttunut todella paljon. Enkä puhu vain fyysisestä muutoksesta, sillä iso muutos on tapahtunut myös mentaalipuolella. Viimeisten vuosien aikana olen oppinut kuuntelemaan kehoa, ja väkisin ei tarvitse lähteä enää minnekään liikkumaan. Mieli ja keho toimivat yhdessä. Palautuminen ja unet ovat balanssissa tekemisten kanssa, syvävenyttelyn kautta aineenvaihdunta on parantunut ja olo on levännyt ja kevyt. Tottakai arki ja työt painaa päälle ja loman tarpeessa ollaan täälläkin, mutta noin ylipäätään.
Aikaisemmin olen kirjoittanut kehosensitiivisyydestä myös siinä mielessä, että keho kertoo kun se tarvitsee enemmän hiilaria tai jotain tiettyä ruokaa. Kuuntelen miltä kropassa tuntuu ja mitä se kaipaa, ja sitten sen mukaan syön jonain päivänä rutkasti enemmän hiilareita. Muutenkin niitä on ruokavaliossa hyvin. Tällaista työtä ei jaksa sairastumatta, jos yrittää vetää liian vähällä energialla ja liian vähillä hiilareilla. Aamuisin se kaipaa mehun jälkeen näköjään puoli litraa kahvia, haha :)
Tulevaa kesälomaa odotan siinä mielessä myös paljon, että suunnitelmia on oikeastaan tähän mennessä vain se Rooman reissu. Muutoin ei mitään sovittua tai aikataulutettua. Voidaan tehdä fiiliksen ja kelien mukaan. Voi ihan vaikka ottaa kirjan käteen ja löhötä sitä lukien. Silloin lomakin on lomaa kun se ei mene suorittamiseksi. Eikä elämän pitäisi olla suorittamista muutenkaan. On jätettävä kalenteriin päiviä ja iltoja jolloin ei sovi mitään.
Ihanaa ja aurinkoista keskiviikkoiltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti