Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

31.12.2015

Katsaus vuoteen 2015


Tein Instassa katsauksen vuoteen 2015. Sieltä tuli tällainen kuva. Aloin jo miettiä onko mulle tapahtunut vuonna 2015 mitään. Ajattelin ensin, että ei kai mitään isompaa. Oon syönyt terveellisesti kyllä. Ja ainoa kuva musta tuossa on kun juoksin ensimmäistä kertaa vuoteen.. Olen urheillut, tehnyt töitä, ollut äiti. Samalla aloin miettiä myös edellistä vuotta. Tein kaksi ensimmäistä vuotta yrittäjänä aivan hullun paljon töitä. Ihme miten selvisin kaikesta, näin jälkeen päin ajateltuna. Nyt on kolme vuotta yrittäjänä olemista takana. Yrittäjän työ, töitä kellon ympäri, arjen pyörittäminen yksin ja lapsen kuskaaminen treeneihin. Siihen yhdistettynä opiskelu.. Ja sairastaminen polven ja selän kanssa..
tammikuun lenkkeilyä ja ruokia

helmikuun ulkoilua, Pilatesta, syömisiä..

Tammikuussa tein töitä tosi paljon. Ja opiskelin vielä Methdo Putkisto juttuja. Tammikuulta ei juuri muita kuvia olekaan, kuin ruoka- ja lenkkeilykuvia. Ja tietty kuvia lapsesta :) 

Alkuvuoden tein vain töitä ja opiskelin, aika meni niiden lisäksi lapsen kanssa. Ystäviä ehdin vähän nähdä. Tammi- ja helmikuu meni muuten lenkkipoluilla ja kotona leväten ja Pilatesta ja Method Putkistoa viilaten. Töitä tehden..

Maalikuussa oli jo upeat kelit ja pääsi ottamaan pyöränkin esille. Pyöräiltiin paljon keväällä lapsen kanssa, treenasin oman kehon painolla, vedin tunteja... Alkuvuodesta mulla oli tosi paljon ohjattavia, silloin tuli paljon ajelua autolla paikasta toiseen. Sitten parin viimeisen kvartaalin aikana hieman rauhoittui..
Huhtikuussa oli bloggaajameininkejä ja innostuin taas juoksemaan. Tosin juoksulle laitettiin stoppi saman tien polven takia, juoksu vain pahentaisi sitä. Se on ollut koko ajan ok, joten turhaan tieten tahtoen sitä rikkoa, kun pystyy hyvin kyykkäämään ja tekemään hyppyjäkin. Siispä pyöräilyä, kävelyä, oman kehon painolla treeniä.. Töitä :D
Porissa kävin keväällä nollaamassa yhtenä viikonloppuna, minilomalla. Oli lämmin huhtikuu. Ulkoilin ja kävin Yyterissä picnicillä. Viimeksi olin ollut lomalla vuosi sitten huhtikuussa Pariisissa ;) Ja toki sen jälkeen kesälomalla..
huhtikuussa Porissa
Toukokuu ja vappu. Ja puistotuntien aloitus. Kaiken taistelun jälkeen. Rakennusvirasto teki todella hankalaa puistotuntien pitämisestä. Muistatte varmaan kaiken sen kirjoittelun ja lehtijutut.. Silloin alkoi työtkin vähän jo rauhoittua ja oli aikaa enemmän nähdä kavereita. Oli kyllä hieno kevät, kelien puolesta ja muutenkin. 
toukokuussa oli ensimmäinen Kaivarin tunti

toukokuuta
Toukokuusssa oli myös perinteinen Kumpulajuoksu, jossa vedin juoksijoille alkulämpät pojan kanssa. Lapsi vetäisi lasten sarjassa 5 km kylmiltään kolmanneksi, mä kävelin. Naisten Kympin kävelin myös ystävän kanssa. 
toukokuun juoksutapahtumia ja treenejä

kesäkuussa Käpylän kyläjuhlat, Blogiringin kesäjuhlat ja kesäistä ulkoilua

Keväällä aloin taas aktivoitua bloginkin kanssa, joka oli tullut töiden ja arjen takia vähän perässä.. Tai olin jotenkin ajatellut niin. Olin tehnyt sitä vasemmalla kädellä jotenkin koko ajan, eikä ollut töiden takia aikaa laukata bloggaajien kivoissa tilaisuuksissa. Sitten tuli Blogirinki, mua pyydettiin sinne. Ja sen myötä reipastuin edelleen. Tuli käytyä jossain tilaisuuksissakin vähän sen mitä töiltäni ehdin ja lapsenhoidolta pääsin. Oon niin järjettömän iloinen tästä upeasta lukijamäärästä, mikä blogilla on koko ajan ollut. Kiitos teille!
Kyproksella viikko lomaa ja paljon treeniä

Kesäkuussa sitten lähdin Kyprokselle viikoksi yksin. Matka tuli tosi tarpeeseen. Sen reissun jälkeen oli ihanan levännyt olo kaikista alkuvuoden haasteista. En ollut pitänyt yhtään lomaa ennen sitä koko vuonna. Matkustanutkaan en ollut melkein vuoteen Suomen ulkopuolella. Rahat oli tiukassa, kun opiskelu nieli ne ja aika myös kortilla. Oli ihanaa päästä matkalle. Sen jälkeen olikin sitten kesäloma. 
lapsen kanssa mökkeilyä ja kaikkea nähtävyyksiä, Porissa tietty Jazzit

Kesäloma oli pitkä, pari kuukautta. Siinä ajassa ehdittiin lapsen kanssa vaikka mitä ja ehdin nähdä kavereitakin tosi paljon aikuisten loma-ajalla. Sosiaalinen elämä oli kyllä kesällä ihan huipussaan. Oli mahtava kesä. 
opettelin kesällä treenaamaan pallon päällä

Kesällä opettelin myös lisää kehon painolla tehtävästä treenistä. Opettelin tekemään treenit pallon ja tasapainolaudan päälle ja monipuolistin omaa treenaamista. Tähän mennessä olin treenannut oman kehon painolla, vartalon kulmaa aina muuttaen, sekä TRX:n ja kuulan kanssa. Mutta pallo ja tasapainolaudat tuli nyt mukaan kuvioihin. Pääsin hyödyntämään "ydintuen ammattilaisuuttani" :D Huomaan myös sen, miten olen onnistunut opettamaan kehon sisältä tulevan voiman myös omille treenattaville, ja heidän kanssaan voidaan kikkailla vaikka mitä treenejä nykyään. He ovat jääneet mielihyvin samalle tielle.
alkusyksyn biletystä

Syksyllä alkoi taas työt. Ensimmäistä kertaa ikinä aloitin pitämään kaksi vapaata viikossa. Olin vetänyt viimeiset neljä vuotta yhdellä vapaapäivällä viikossa. Ja sosiaalinen elämä oli ja säilyi kuitenkin, kesän jälkeenkin. Kiitos siitä Outille, mun personal coachille sosiaalisen elämän puolella. Tajusin, että mun on myös käytävä jossain. Töiden takia on tullut niin mukavuudenhaluiseksi, että on ollut helppo jäädä kotiin. Olen liian naimisissa olevaa tyyppiä, vaikkakin sinkku olin.. Mutta kesän jälkeen tuli käytyä tosi paljon myös ystäviä näkemässä iltaisin ja viikonloppuisin, autolla tosin. 
lokakuussa viikko Marbellassa

Yrittäjyys on myös opettanut näiden vuosien aikana sen, että jo lokakuussa on pidettävä lomaa. Lokakuussa olen muina vuosina jo ollut aivan katki. Nyt varasin viikoksi reissun Marbellaan. Halvat lennot ja halpa majoitus Grouponin kautta.. Siellä lomailun lisäksi hahmottelin yrityksen strategiaa, kirjoitin uusia nettisivuja ja annoin luovuuden muuten vain kukkia ja otin aurinkoa. Ymmärrän miksi kouluissa on syysloma, hiihtoloma ja pitkä kesäloma ;) Mun lomat noudattelee samaa tahtia ja tulevat todella tarpeeseen. Valmentajan työ ei ole iiseimmästä päästä. Kroppa ja henkinen puoli todella pääsee töihin. Ja työ kuin työ on raskasta.. Vuorotyö, näyttelijöiden työ, kampaajan työ, sairaanhoitajat.. Listaa voi varmasti jatkaa aika pitkälle. Usein vain kuvitellaan, että Personal Trainer vain juttelee mukavia asiakkaiden kanssa ja pääsee samalla myös itse treenaamaan. Onhan se paljon muutakin. Ja rakastan mun työtä ja ihania asiakkaita.
I love me -messuilla

Reissun jälkeen oli heti I love me -messut, jossa olin yksi messujen virallisista VIP-bloggaajista. Oli hieno viikonloppu ja tuli upeita tuttavuuksia ja yhteistyökumppaneita. Ja rakkaita ystäviä. Mulla oli myös silloin synttärit, mutta niitä en juhlinut sen kummemmin. 
Itsenäisyyspäivää prinsessana

Marraskuussa ja joulukuussa työt maistuivat ja vuoden pimeimpiä kuukausina tapahtui muutenkin jotain niin mukavaa, että pimeys ei tänä talvena ole haitannut. Vaikka en ole töiden takia juurikaan omia treenejä pystynyt tekemään... Joulukuussa kun tunnit jäivät vähitellen tauolle, alkoi sali kutsua taas. Oli paukkuja vetää omia treenejä. Ennen joulua tehtiin myös lomamatka lapsen kanssa. Ja joulun aikaan oltiin koti-Suomessa, ihanien ystävien ja sukulaisten huomassa. 
joulukuussa Kanarialla

Tämä vuosi on vihdoin opettanut sen, mitkä ovat omat rajani työnteossa. Mitä tarvitsen vastapainoksi. Ja erityisesti vastapainoksi arjelle tarvitsen myös omaa elämää. Kun nyt luen postausta, vaikuttaa se siltä että elämä olisi ollut tosi helppoa. Ei se ole ollut. Päinvastoin. On ollut lomia. Kyllä, pitkästä aikaa. Onneksi. On ollut kuitenkin enimmäkseen töitä, lähes jokaisena iltana tunteja. Joista päänvaivaa on aiheuttaneet iltatunnit. Miten saada lapsi pois treeneistä kun oma työ on vielä kesken? Onneksi on ollut ihania ihmisiä apuna. On ollut paljon töitä. Joiden vuoksi niin monet kivat bloggaajajutut jäävät väliin, tai verkostoitumistilaisuudet ylipäätään. Jäipä tänä vuonna väliin myös lapsen Halloween juhlat ja fudiksen joulujuhlat. Ensimmäistä kertaa ikinä. Suretti. En tuo koskaan töihin omia murheita. Työt hoidetaan aina ja kunnolla. Mun elämästä varmasti saa sen kuvan, että se on tosi helppoa. Ei se ole. Mutta mä vaan olen niin sitkeä, positiivinen ja päättäväinen. Asiat onnistuvat ja ovat kyllä mahdollisia. 

Tämän vuoden aikana olen tutustunut niin mahtavan upeisiin ihmisiin, saanut valmentaa hienoja ja upeita asiakkaita, olen saanut kymmeniä uusia tuntilaisia, olen oppinut lepäämään ja tasoittamaan työn/vapaan rajoja, olen oppinut antamaan enemmän anteeksi (itselleni ja muille), olen saanut ilolla seurata lapsen kehittymistä hänen harrastuksissaan ja koulunkäynnissä. Minulla on ollut enemmän energiaa, olen voinut itse paremmin (vaikka kaikkea kremppaa ei lasketa nyt..), olen siivonnut ruokavaliotani entisestään, olen stressannut vähemmän, nauranut enemmän, rakastanut, ollut rakastettu. Olen saanut nauttia ihanien ystävien seurasta, jotka ovat mulle kaikki kaikessa. Olen matkustanut ja matkoilla tutustunut ihaniin ihmisiin, uusiin paikkoihin ja uusiin ruokiin. Olen saanut upeita yhteistyökumppaneita, olen liittynyt Blogirinkiin ja saanut bloggaajana sen kautta vertaistukea ja uusia tuttuja ja inspiraatiota. Olen itkenyt ja nauranut, pettynyt, iloinnut, kantanut huolta lapsesta ja leijonanemon lailla häntä puollustanut ja suojellut kun tarve on vaatinut, pitänyt hauskaa, kolaroinut auton, värjännyt tukan, sanonut asioita joita kadun, kokeillut uusia reseptejä, juhlinut, tsempannut asiakkaita ja ystäviä, kantanut huolta ystävien terveydestä, iloinnut ystävien menestyksestä, ollut enemmän läsnä, tavannut ikäviä ihmisiä jotka ovat kasvattaneet ja opettaneet, tavannut ihania ihmisiä, viettänyt iloisia hetkiä lapsen ja ystävien kanssa. Olen sisustanut kotia, lukenut kirjoja enemmän kuin viime vuonna, pitänyt yhteyttä vanhoihin ystäviin, järjestänyt juhlia, kehittänyt itseäni valmentajana, oppinut uusia treenimuotoja.. Ja valmistunut Method Putkisto ja Pilates ohjaajaksikin. 

Mitä vuosi 2016 tuo tullessaan, sitä ei kukaan tiedä. Elämästä olen oppinut sen, että ikinä et tiedä missä puolen vuoden kuluttua olet. Elämää pitää elää päivä kerrallaan, elää hetkessä, olla läsnä. Elää sitä ennen kaikkea täydellä sydämellä, ja olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä mitä elämässä on. Uuden vuoden lupauksia en tänä vuonna tee. Jääkaappin oveen kirjoitin viime vuonna lapun, jossa oli kolme asiaa, ne ovat kaikki osittain toteutuneet. 

Meidän Uusi Vuosi menee lapsen kanssa leppoisasti. Käytiin kaverien kanssa katsomassa Star Wars, joka on myös mun lemppari elokuvia lapsuudesta. Olen niin liekeissä siitä! Nyt lähdetään kyläilemään ja laitetaan ruokaa ystävien kanssa, räjäytetään paukkuja ja laitetaan raketteja. Niin, ja multa kysyttiin kaupassa äsken paperit kun ostin kaksi siideriä :) Vuoden lopun pelastus. Olen kiitollinen kaikesta tästä mitä elämässäni tällä hetkellä on. 

2 kommenttia:

  1. Upeaa uutta vuotta kaunotar, ilo oli tutustua tänä vuonna sinuun. <3

    VastaaPoista
  2. Luen blogiasi täällä kyynelten valuessa poskilleni...miten voit noin kauniisti, rehellisesti ja koskettavasti kirjoittaa...On ollut ilo löytää sinut "uudelleen" tänä vuonna,Hanna! Luen blogiasi aina ja tiedän nykyään mitä sinulle kuuluu...aivan ihana tapaaminen kesällä!t. entinen hoitotätisi Päivi

    VastaaPoista