Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

9.12.2015

Method Putkisto ohjaajakoulutuksen loppuraportti + ennen/jälkeen kuvat


Lupasin kirjoitella teille loppuraporttia Method Putkistosta, aikoja sitten. Mun virallinen valmistuminen on kuitenkin lykkääntynyt, sillä observointi- ja avustustuntien suorittaminen on töiden takia vähän venynyt. Tutkintojen (Method Putkisto ja Method Putkisto Pilates) suorittamiseen vaaditaan lähiopetusviikonloppujen, kirjallisten töiden ja tenttien lisäksi 30 tuntia observointia ja saman verran avustamista tunneilla, lisäksi kymmeniä tunteja omaa harjoittelua ja omia harjoitustunteja, Marja Putkiston tunneille osallistumista.. Tätä kirjoittaessa selasin vanhoja tekstejä. Yhdessäkin kirjoitin, miten 8 tunnin työpäivän jälkeen olin ollut 6 tuntia studiolla observoimassa.. 14 tuntinen päivä.. Ja näitä on ollut. Paljon. Silloin kun aloitin opiskelut, tein myös liikaa töitä. En tajunnut sitä silloin itse. Paljon enemmän kuin nyt.. Pelkkä työpäivä itsessään oli usein 14 tuntinen. Toisaalta työnteollani maksoin arvokkaan koulutuksen. Tällä hetkellä työn määrä on paljon pienempi ja opiskelut on suoritettu. Arvatkaa miten helpottunut olo on! Nyt jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä miten jaksoin.. Ilmeisesti sitä jaksaa mitä vaan kun tarpeeksi haluaa ja on innoissaan.



Alkutilanne, miksi halusin opiskella kehonhallinnan ammattilaiseksi oli se, että olin todella jäykkä. Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen kuva on otettu 2 vuotta sitten. Otimme "Ennen" kuvat kun koulutus alkoi. Kuvittelin, että siinä jalkani ovat suorassa.. Silloin olin kärsinyt alaselkäkivuista. Onko se jokin ihme... Jos takareidet ja pakarat ovat noin kireät, vetävät ne lantion pois sen neutraalista asennosta. Selkä kipeytyi kun juoksin. Päätin, että haluan taas juosta ja menin koulutukseen. Kukaan ei olisi uskonut, että voisin olla näin jumissa.. Tiesin, että Method Putkistossa on ratkaisu ongelmiini. Ensimmäisen kerran kun selkä meni parikymppisenä, kuntoutin sitä MP Studiolla ja se auttoi. Kuitenkin lopetin harjoittelun, ei ollut muka aikaa. Ei olisi pitänyt. Vuosi oli silloin 1999. Sen jälkeen olen kyllä joogannut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta joogasta en ole koskaan kokenut saavani vastaavaa hyötyä. Kivaahan se on kyllä.



Takaa otetuissa kuvissa olen melkoisen vinossa vasemmalle. Oikea jalkani sijoittuu luontaisesti myös edemmäksi ennen -kuvassa (vasemmalla). Sama oli huomattavissa myös kaikissa selinmakuulla tehtävissä liikkeissä, missä polvet on koukistettuna ja jalkapohjat mattoa vasten. Olen nyt harjoittelun myötä suoristunut. Nykytilanteessa en myöskään enää kärsi alaselän kivuista (jotka olivat alaselässä oikealla puolella). Jälkeen -kuvassa olen myös hoikemmassa kunnossa. Todellisuudessa kilomääräinen ero kuvissa on vain 3 kg, joten harjoittelun muuttuminen on myös todella muokannut kroppaa. Ennen kuvat on otettu 2 vuotta sitten ja jälkeen kuvat viime viikolla.


Olen aina vieroksunut venyttelyä. Olen nuorena karannut jumppatunneilta ennen venyttelyjä, ettei mene aikaa hukkaan.. Jälkiviisana on hyvä todeta, ettei olisi kannattanut. 

No sitten Method Putkisto ohjaajaksi opiskelut alkoivat 2014 keväällä. Olin intoa täynnä. Samalla olin kuitenkin jo valmiiksi aika lopussa töiden takia. Opiskelu piiputti minua vielä enemmän. En ollut täysin ymmärtänyt miten suureen kokonaisuuteen olin lähtenyt. Minulle oli myös vaikeaa hyväksyä ajatusta (ajapuutteen vuoksi), että pitäisi keskittyä tähän paljon enemmän. Jättää muu harjoittelu. Sitä en voinut työnkään puolesta tehdä. Tähän asti oma harjoittelu oli ollut salitreeniä ja kuulaa. Ja juoksua.. Olin kyllä tosi innostunut ja motivoitunut opiskelusta. Mutta olihan tuo raskasta aikaa kaikin puolin. Kilojakin oli alkanut kertyä, kun stressi ja epäsäännöllinen ruokailu piinasi arkirytmiä. Päivät olivat kohtuuttoman pitkiä. Lapsen iltaisin nukahdettua avasin vielä koneen ja jatkoin paperitöitä ja toimistohommmia. Silloin kun lapsi oli isällään, painoin töitä ja opiskeluja kellon ympäri, lapsen kanssa ollessani sitten vähemmän (normaalin työpäivän verran vain) ja vietin aikaa hänen kanssaan.



Sitten oltiin kesässä 2014. Keväällä olin aloittanut dieetin kun mun ulkonäköä arvosteltiin. Sisuunnuin haukuista ja aloitin dieetin. Söin vähemmän ja tarkemmin omaan tyyliini, ja pudotin 6 kg parissa kuukaudessa. Kroppa oli tottakai muuttunut myös Method Putkiston myötä, mutta ulkoinen muutos tapahtui myös dieetin siivittämänä. Tietysti ulkoista muutosta toi myös lihasten elastisuus, mutta suurin kunnia kuuluu ruokavaliolle. Hierojani totesi kyllä miten kroppani on muuttunut koulutuksen ja muuttuneen harjoittelun ansioista. Lihakset olivat nyt pidemmät ja pehmeämmät, elastisemmat. 


huhtikuu 2014 - kesäkuu 2014
kesäkuussa 2014 Mikkelissä MP Studiolla koulutuksessa
Kesän aikana oli myös taukoa töistä ja opiskelusta ja syksyllä oli levännyt ja loistava olo. Se teki hyvää, olin niin väsynyt kun loma alkoi. Yrittäjän pitkä kesäloma kuitenkin teki tehtävänsä.. Vaikka yrittäjät ei tunnetusti lomaa pidä, on mun työ kuitenkin erilaista. Asiakkaat ovat kesällä kaikki lomalla ja tunnit tauolla. Sinä kesänä vaihdoin salitreenit vallan oman kehon painolla tehtävään treeniin. Treenasin ulkona ja kotona. Salillakin, mutta näillä liikkeillä vain. Se oli luonnollista siirtymää opetella oman kehon käyttöä ja syvien lihasten hallintaa. Niistä mulla ei aiemmin ollut hajuakaan (vaikka luulin että oli), salitreenissä ne vaan eivät tee töitä ja salilla treenaaminen perinteisesti muutenkin on mun mielestä aika tyhjän kanssa. Nykyään tosin treenaan salillakin, mutta teen liikkeet pallon päällä tai tasapainolaudan päällä. Tai käytän TRX:ää.

moppi on hyvä apuväline kotitreenissä
ja lapset luonnollisesti aina mukana :)
Saarisali tuli Kisakalliossa näiden vuosien aikana tutuksi
Loppukesästä, alkusyksyllä 2014 opiskelut taas jatkui. Tulin taas virtaa täynnä koulutukseen. Kävin Kisakalliossa meidän lähiopetuspäivillä, kävin Salme Ruskin minimentorointipäivässä. Vedin tunteja ja treenasin. No harjoittelua oli vuosi takana ja syksyllä 2014 meillä oli ensimmäiset näytöt. Sain alkaa ohjaamaan myös itse. Aloitin ohjaamaan Method Putkistoa heti syyskuussa ja MP Pilatesta seuraavan vuoden alussa. Halusin ensin sisäistää metodin kunnolla, ennen kuin siirryn MP Pilatekseen. 
Töölön Studiolla minimentorointipäivässä syksyllä 2014
Sitten tuli loppuvuosi 2014 ja taas yhdet koulutuspäivät Kisakalliossa. Istuimme jälleen ympyrässä koulutuksen alettua ja kaikki vuorollaan kertoivat mitä kuului. Mun vuoroni tuli, ja kerroin että polvikierukan takaosa oli revennyt liukastuessani kahvakuulatuntia vetäessä Toimelassa, ja samalla oli löytynyt rustovaurio. Purskahdin itkuun. Kauheaa oli sanoa se ääneen. Silloin tajusin sen vasta itsekin, mitä tapaturma oikeasti merkitsi. Siinä vaiheessa jalka oli sellaisessa kunnossa, että en koukistanut sitä senttiäkään.. Sillä polvella ei juostaisi enää koskaan. Juoksun takia juuri tulin tänne, että voisin vielä juosta.. Sain loppuvuoden lääkäriltä armonaikaa katsoa tuleeko se kuntoon vai leikataanko. En antanut leikata. En kyykännyt jalalla puoleen vuoteen. En treenannut mitään jalkoihin liittyvää.. Vaikkakin vedin kaikki kuulatunnit siitä huolimatta, lintsasin vain kyykyt. Päivääkään en ollut sairaslomalla polven takia. Oman kehon painolla pystyin myös tekemään sellaisia liikkeitä, joissa polvi ei rasittunut. Sitten mulla oli aikaa tehdä myös Pilatesta ja Method Putkistoa, kun oma voimaharjoittelu jäi.  

Samana syksynä aloitinkin jo ohjaamaan tunteja. Olin kiitollinen, että mulla oli nyt nämä lajit. Muuten kävin uimassa ja vesijuoksemassa. Tai yritin.. Niitäkään ei aluksi pystynyt tekemään. Pari kertaa tulin altaasta pois kun polvea ei voinut edes sen verran koukistaa, että olisi uimaan pystynyt. Vesijuoksusta puhumattakaan... Sitkeästi kuitenkin kävin uimassa, opettelin käyttämään myös laseja ja uimaan "kunnolla". Joka tapauksessa samalla kun polvi oli tohjona, olin pakosta joutunut keskittymään myös Method Putkistoon ja Piltekseen enemmän. Onko kaikella aina tarkoituksensa? Uskon että oli. No joka tapauksessa se tuotti tulosta. Tällä hetkellä polvi on kunnossa ja pystyn kyykkäämään alas asti ja tekemään hyppyjäkin sillä, vaikka sitä ei koskaan operoitu. Juoksemaankin pystyn, mutta sitä ei suositella enää..

Sitten hypätään helmikuulle 2015, jolloin meillä oli taas yhdet näytöt. Mä olen koulussakin aina ollut hikari. Olen lukenut hulluna, paras keskiarvoni oli 9.7. Voitte kuvitella miten treenasin näyttöihin. Tässä vaiheessa olin muutenkin todennut sen, että toiminnallinen harjoittelu yhdistettynä kehonhuoltoon ja ulkonaliikkumiseen on mulle paras kombo. Salitreenaaminen oli jäänyt kokonaan. Lapsi oli isänsä kanssa matkalla hiihtolomalla ja mä treenasin sillä välin Pilatesta niin paljon, että selkäranka kipeytyi rintarangan kohdalta. Yritin olla mahdollisimman hyvä tulevissa näytöissä. Selkärankaa ei silloin kuvattu, luulin että olin vain treenaamalla liikaa jyystänyt sen kipeäksi. Näytöt oli ja meni.. Toisena päivänä oli Method Putkisto ja toisena MP Pilates. Yläselkä oli aivan tohjona ennen sitä ja sen jälkeen. Näyttöjen jälkeen pidin taukoa tietyistä liikkeistä ja keho tervehtyi. Kevät meni sopivan balanssin löytämisessä taas. Töitä riitti jälleen ja oli kiva ohjata monipuolisesti eri lajeja.

helmikuussa 2015 ennen näyttöjä. Muut istui kahviossa, mun oli pakko käydä vetreyttämässä selkää ajomatkan jälkeen salissa ennen näyttöjä.. 
Seuraavaksi ollaan kesässä 2015. Helmikuun ja kesän välillä olin ohjannut ja harjoitellut. Olin suorittanut kaikki lähiopetuspäivät ja kirjalliset työt. Marjan tunnitkin kesän lopussa. Omaa harjoittelua ja ohjausta on takana enemmän kuin tarpeeksi. Loppukesästä olin Marjan kurssilla taas ja innostuin ja sain lisää inspiraatiota. Pilatesta tuli tehtyä aika paljon silloin, myös treenasin muita treenejä. Parissa kuukaudessa yläselkä meni niin kipeäksi, etten pystynyt enää nukkumaan. Kipu tuntui joka asennossa, myös yöllä. Olin niin kipeä, että ajattelin että varmasti kuolen. Kipu oli välillä vasemman lavan alla, joskus se vaihtoi paikkaa. Ranka kuvattiin. Rintarangasta löytyi 2 hemangioomaa, hyvälaatuista kasvainta. Ne ovat mahdollisesti pitkään olleet siellä, mutta selkärangan rullauksista ne ärtyivät. Menin myös OMT -terapeutille. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Sain toki muutamia hyödyllisiä liikkeitä, mutta siitä ei sen suurempaa hyötyä ollut. Vein hänelle myös rangan magneettikuvat ja terapeutti ei tiennyt edes mikä on hemangiooma. Yksityisellä lääkäriasemalla... Määräsi mua syömään 3x600mg buranaa päivässä. No tämä ei paljon auttanut, lääkekuurin lopetettuani olin kahta kipeämpi. En ymmärrä miksi edes suostuin niitä syömään, kun en ikinä lääkkeitä syö.

Samantien varasin ajan fysiatrille kun kivut vain jatkuivat. Timo Pohjolaiselle, jota oli maanantain Hesarissakin haastateltu jutussa kivunhallinnasta. Hän tutki minut ja ehdotti, että kaularanka kuvataan. Se olikin episodi sitten erikseen. Jos tavallisessa magneetissa sinut työnnetään putkeen ja olet siellä liikkumatta 30 min, nyt oli jotain vielä enemmän.. Kaularangan magneetissa pään päälle laitetaan vielä kehikko.. Kuin haarniska päähän. Toimii hyvin ahtaanpaikankammoisella ihmisellä.. Lopulta kuitenkin pystyin kuvaukseen, meditoimalla. Siitä taisin kirjoittaakin? Kaularangasta löytyi pullistuma ja rappeumaa.. Eipä näistäkään tiedä milloin ne ovat tulleet. Vuosien myötä ihminen yksinkertaisesti kuluu. Taas suljettiin pois tietyt liikkeet mitä en saa tehdä. Kuitenkin sekä rintarankaan että kaularankaan liittyviä liikkeitä on Pilateksessa, joten jonkin verran niitä on tehtävä. Nyt olen löytänyt balanssin niiden suhteen. 


Jokainen vamma, jokainen loukkaantuminen, on tehnyt minusta kuitenkin vahvemman ihmisen. Ja ammattitaitoisemman. En usko, että ongelmat harjoittelusta tulivat. Ne vain ärtyivät tai korostuivat, kun melkein 40 vuotta tietyssä asenossa ollutta kroppaa alettiin ruuvata yhtäkkiä toiseen tyyliin. Eikä kaikilla ehkä ole myöskään niin "huonot lähtökohdat" kuin minulla. Tai toisilla on vielä huonommat. Mutta selkä- ja polvivaivoista kärsii kuitenkin suuri osa ihmisistä. Ja kehon erilaisista epätasapainotiloista. Pystyn sanomaan, että tiedän niistä myös oman kokemuksen kautta melkoisen paljon vaikka en lääkäri olekaan. Ennen kehonhuollon harjoittelua ja ohjaamista olin nuoresta asti kärsinyt alaselän kivuista, välilevyn pullistumasta. Olin venäyttänyt molemmat olkapäät (PT-koulutuksen aikaan), polvikin meni sitten ja yläselän ongelmia tuli ja meni. Aikamoisessa höykytyksessä on oltu vammojen suhteen vaikka en niistä sen isommin ole valittanut koskaan. En ihmettele enää yhtään miten olkapäät revähtivät yksi kerrallaan, kun kehonhuoltoa ei ollut. Tai miksi alaselkä oli kipeä koko ajan. Epätasapainoa kehossa voi olla kummankin puolen välillä ja ylä- ja alavartalon välillä. Ja mun loukkaantumiset on vielä pientä sen rinnalla mitä monella muulla on elämässään ollut. Jälkeenpäin mietittynä olen varmaan nuorena "vinoutunut" kun ratsastin. Mun hevonen oli vasemmalle ratsastettaessa hankalampi, jäykempi. Jouduin käyttämään enemmän voimaa vasemmalla puolella. Mun vasen jalka ja käsikin on vahvemmat, vaikka olen oikeakätinen. Miten mahtavaa olisi ollut jo nuoresta asti omaksua oikeat tekniikat ja kehonhuolto myös itsellä...

Täytyy myös sanoa vielä, että ravitsemuksella on todella suuri merkitys ihmisen jaksamiseen ja kiputiloihin. En varmasti olisi tässä, jossa noudattaisin perinteistä ruokaympyrää tai söisin kuten suurin osa suomalaisista syö. Moni ei edes tunnista kehossaan huonoa olotilaa, jos on aina syönyt samalla lailla. Se on normaali olotila. Itse huomaan sen mitä tietyt ruoka-aineet aiheuttavat. Alkoholista keho tulee niin toksisen kuonaiseksi, että lihasten liikkuvuus rajoittuu ja jalat särkevät. Gluteeni, lisäaineet, maitotuotteet ja sokeri tekevät samaa, nämä kaikki yhdistettynä ovat tietysti katastrofi.. Elämä tähän asti on ollut melkoista opettelemista. Mitä on hyvinvointi? Mun mielestä se on sitä, että jokainen osa-alue (uni, liikunta, ravitsemus ja sosiaaliset suhteet) ovat tasapainossa. Jos katson taaksepäin omaa elämääni 5 vuoden taakse, on ero jokaisella osa-alueella kuin yöllä ja päivällä. 

Anne ja Marja -kouluttajien kanssa Töölön Studiolla
Viime viikon torstaina kuitenkin vihdoin sain päätökseen jokaisen vaadittavan osa-alueen opiskelusta. Uupumaan oli jäänyt observointeja ja avustuksia, joita yhteensä piti suorittaa 60 tuntia. Nyt homma on paketissa. Olen valtavan ylpeä ja iloinen ja huojentunut. Haluan kiittää kouluttajiani Marja Putkistoa, Anne Hirvosta ja Elina Heinisuota. Olen saanut arvokkaita oppeja teiltä ja olen todella kiitollinen kaikesta oppimastani, kaikista vaikeuksista huolimatta. Annen studiolla Malmilla on tullut myös vietettyä paljon aikaa observointien ja avustusten merkeissä, sillä hänellä on ollut tunteja myös silloin, kun minulla on ollut aikaa mennä. Myös päivisin. Annella on kaunis studio ja ihania oppilaita. Ja oli ihana päättää taival hyvään keskusteluun hänen kanssaan. Suosittelen lämpimästi Malmin Method Putkisto Studiota, Annen lisäksi siellä tunteja vetää Tuija. Molemmat ovat huippuja. 

Tällä hetkellä oma harjoittelu on tasapainossa, jokaista osa-aluetta on sopivasti. Samaa asiaa myös sellaset tuntilaiseni ovat sanoneet, jotka käyvät viikottain Kahvakuula/Method Putkisto/Pilates/Oman kehon painolla tehtävä harjoittelu -tunneillani. Jokainen laji tukee toistaan. Unen ja työn määrä on tasapainossa, aikaa on myös omaan elämään. Tiedän mitä kannattaa syödä ja mitä välttää. Ja hyvät ja rakkaat ihmissuhteet vielä kruunaavat koko paketin. Ja se, että niille on vihdoin kunnolla aikaa. Vuosikaudet olen liikaa panostanut vain työntekoon ja lapseen. 

Vielä loppuun haluan sanoa kiitokset mukaville opiskelukavereille, kollegoille. Ihania ja huippuammattilaisia. Jokainen. Osa on saanut jo todistuksen käteen, osalla opiskelut vielä jatkuvat ja mä olen hommasta valmis nyt. Meistä kukin on edennyt omaa polkuaan ja mun polku oli tällainen. Melkoisen pitkä ja kivinen tie, näin jälkeenpäin ajatellen. Antoisa, opettavainen ja hyvinvointia parantava kuitenkin. Innolla ja rakkaudella jatkan jokaisen lajin ohjaamista. Niin kahvakuulan kuin Method Putkistonkin. 

Niin, ja vielä pitää mainita, jos summataan kaikki hyödyt vielä yhteen. Olen kasvanut näiden kahden vuoden aikana ohjaajana ammatillisesti ja pedagogisesti valtavasti, mutta myös sen lisäksi olen kasvanut pituutta lisää parissa vuodessa 2 senttiä. Se on paljon näin lyhyelle ihmiselle. Nyt olen virallisesti 160 cm :) Eilisellä tunnilla sain myös asiakkailtani palautetta, että heillekin oli puolessa vuodessa tullut pituutta lisää :) 

Ja vielä lopuksi.. Erityisesti haluan kiittää ihania ystäviäni, jotka ovat alusta asti olleet tällä matkalla mukana ja tukena. Kiitos kun silloin tulitte harjoitustunneilleni ja kiitos kun olette vielä toimineet harjoitustuntejakin aikaisemmin "koekaniinina" ja koeyleisönä, jotta saatoin valmistautua harjoittelemaan harjoitusasiakkaiden kanssa. Kiitos kahvakuulatuntilaisilleni, jotka tulitte harjoitustunneille toiselta puolelta kaupunkia asti ja annoitte palautteen ohjaamisesta. Keräsin kirjallisen palautteen tunneilta, se toimi "maksuna". Mua ei ole ikinä jännittänyt ohjaaminen, mutta silloin jännitti. Kun vuosien takaa tutut asiakkaat tulevat tunnille, jota juuri aloin vasta ohjaamaan. Moni ystävä on nähnyt kaaren alusta tähän päivään asti, ja mun mielestä on niin ihanaa että saan edelleen ohjata heitä. Heiltä tulee myös se rehellinen ja rakentava, ennen kaikkea myös kannustava palaute omasta kehittymisestä. Heidän kanssaan olen saanut jakaa jokaisen epäonnistumisten, harmitusten ja ilon hetket. Te olette aina kuunnelleet ja tukeneet. Ja iloinneet mukana. Kiitos olette korvaamattomia! Laav juu!



6 kommenttia:

  1. Onnea Hanna! Pitkä taival ja hieno saavutus! Terv Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia tosi paljon. On kyllä mahtava fiilis :) Ihanaa viikkoa sulle ja kiitos kommentista. Ne kyllä tekee niin hyvälle mielelle, etenkin kun tällaisen tekstin sepustaa :)

      Poista
  2. Onnea Hanna, hieno saavutus ja melkoinen taival on sinulla takana :) kaikkea hyvää.
    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna :) Ja ihana saada kommentteja! Tulee hyvä mieli. Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  3. Onnea Sportti Hanna, aivan huikeeta :) Aikamoinen taival kyllä sulla takana minkä olet nyt saanut suoritettua, upeeta!!Voit olla tyytyväinen ja hyvillä mielin nyt ja nauttia tulevasta lomasta.Kivat nuo ennen ja jälkeen kuvat, muutoksen huomaa kyllä..Toivottavasti pääsis itsekin sun tunneille taas pian :) Voimia rutistukseen ennen lomaa, terkuin HennaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Henna! Ja kiitos <3 Ja oli mahtavaa kun säkin pääsit ihan niille ekoille tunneille. Toivottavasti nähdään pian ja ihanaa viikonloppua sulle <3

      Poista