Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

19.4.2016

Forty and fab



Täällä on taas palattu arkeen. Tajusin eilen, 18.4, että on tasan puoli vuotta mun nelikymppisiin. Se ei siis ollut mikään "ranteet auki" synkistelymaanantai, vaan lähinnä tajusin ja rekisteröin tuon päivämäärän. Puoli vuotta ja 40 kilahtaa mittariin. Automaattisesti aloin katsoa päivän aikana erityisesti mitä laitan suuhuni :D Musta ei tunnu siltä yhtään, kohta neljäkymppiseltä. Lähinnä olotila on enemmän kolmekymppisen :) Mulle tulee usein asiakkaaksi naisia, joilla neljäkymppiä lähenee ja halu on päästä (super)kuntoon juhlapäiväksi. Lähinnä monella on halu pudottaa muutama kilo, päästä fyysisesti parempaan kuntoon ja saada oma hyvinvointi paremmaksi. Eniten ehkä vaakakupissa painaa se hyvinvointi. Miten arjessa jaksaa, millainen kunto on ja millaiseksi se jaksaminen menee jos ei tee mitään. Silloin on viimeistään aika tarttua toimeen. Jos hartiat on jumissa, keho kankea, sieltä täältä kolottaa ja pienikin liikkuminen hengästyttää. 

Nyt se sama polte on iskenyt itselle. Onko toi neljäkymmentä jotenkin sellainen maaginen luku.. Siinä vaiheessa puolet elämästä on eletty ja puolet toivottavasti vielä jäljellä. Mitä voisin vielä parantaa, mitä haluan? Tokihan näitä valintoja on tässä vuosien varrella tullut muutenin mietittyä. Takana on ne ajat kun aamulla ensimmäiseksi sytytti röökin palamaan ja kulautti päälle kahvia ja lähti töihin. Takana on myös ne ajat, jolloin söi vain sellaista mikä ei lihota ollenkaan :D Light -tuotteita, lightlimuja tai eneriajuomia. Tai ne ajat jolloin on mättänyt munkkeja ja suklaata naamaan tietämättä edes mikä on kalori ja että kuinka paljon pitää liikkua kuluttaakseen ne. Ruokavalio on muuttunut kuitenkin eniten viimeisten viiden vuoden aikana. Se on puhdistunut ja tullut paljon terveellisemmäksi. Siinä on paljon vihanneksia, terveellisiä rasvoja, hyviä proteiinin ja hiilarinlähteitä. Ei lisäaineita, ei prosessoitua ruokaa.. Tieto on lisännyt tuskaa vuosien mittaan ja ruokavaliosta on karsiutunut todella paljon pois kaikkea "terveellisenä" pidettävää ruokaa. Voisi sanoa, että mun ruokavalio on erittäin hyvällä mallilla lukuunottamatta satunnaista viinilasillista tai suklaata silloin tällöin. Mutta ennen kaikkea kuitenkin suhtaudun ruokaan ja omaan kehooni terveemmin kuin koskaan ennen. Ja nautin siitä. Liikkuminenkin on järkevällä tasolla. Kehonhuoltoa on riittävästi, lajit on sellaisia mistä tykkää ja liikkuminen on monipuolista ja sitä on riittävästi. Oon niin järjettömän iloinen, että tein omalle keholleni ja asiakkailleni myös palveluksen, kun opiskelin Method Putkisto -ohjaajaksi. Kun tarkemmin tarkastelee asiaa, olen aika paljon tehnyt oman hyvinvointini eteen. Jotenkin se neljänkympin kriisi tuolla vain kolkuttelee. Mitäs mitäs..

Parikymppisiä tuskin vietin sen ihmeemmin, kolmekymmentä täyttäessäni olin raskaana ja juhlistettiin pyöreitä vain lähimpien kanssa. Nyt en niinkään mieti juhlia tai no mietin mä niitäkin. Mietin ehkä omaa vointiani, hyvinvointiani kun tulee se neljäkymmentä täyteen. Toki pitää nyt miettiä miten synttäreitä haluaisin juhlistaa. Ja myös tulee mietittyä sitä mitä olen elämässä saavuttanut tähän mennessä tai ennemminkin millaiset arvot mulla nykyään on. No niin, tasan puoli vuotta aikaa vaikuttaa siihen mikä on oma kunto ja olotila. Mutta miten voi olla tällainen maailmanlopun meininki? Ihan kuin mulla olisi puoli vuotta aikaa johonkin (ja mihin?), vaikka on koko loppuelämä :D Mutta kai sitä väkisinkin tulee mietittyä nyt näitä juttuja. Ja ehkäpä toivoisin itseltäni nyt sitä pientä itsekuria, että saisin nää muutaman "ylimääräisen" kilon tiputettua. Että olisin sitten lokakuun 18. forty and fab. Ongelma niiden kanssa vain koko alkuvuoden on ollut se, että ylipainoa ei ole enkä koe itseäni ylipainoiseksi. En ole jaksanut tiukistella ruokien kanssa liikaa, sillä vointi tätä työtä tehdessä on paljon parempi kuin syö tarpeeksi. Tottakai on tullut otettua takaisin seuraavalla viikolla, jos viikonloppuna on ollut juhlaa ja herkuttelua. Tällaisia mietteitä täällä. Onko muita ikäkriiseilijöitä? Pirteää viikkoa kuitenkin kaikille :)



4 kommenttia:

  1. Itsellä oli aika samat fiilikset muutama kuukausi sitten. Mielessä kävi paljon asioita ja suunnitelmia oli jos jonkinlaisia kyseisen päivän juhlistamiseksi. Sitä halusi jotenkin tehdä jotain tosi spesiaalia, ikimuistoista. Loppujen lopuksi mietin, että mikä itselle on tärkeintä ja mistä nautin eniten - sillä tavalla haluan päivän viettää. Sen sijaan että olisimme matkustaneet jonnekin kaus tai järjestäneet isot juhlat ystäville, halusin viettää synttärit ihan vain oman perheen kera, paikassa joka on itselle ja koko perheelle rakas ja tehden asioita, joista eniten nautin. Ja näin teimme. Vietimme ihanan lomaviikon entisellä kotisaarella - teimme meille rakkaita juttuja ( leijasurffaus, SUP ja urheilu yleensäkin), vietimme laatuaikaa yhdessä, tapasimme ystäviä, söimme hyvin mutta terveellisesti, lepäsimme rannalla ja rentouduimme. Itse juhlapäivänä nautin lasin kuohuvaa mutta en sen enempää ja oli ihanaa herätä seuraavana aamuna energisenä ja hyvinvoivana. Koko homman kruunasi osallistuminen Bestial race-maastoestejuoksuun, jossa pääsin testaamaan rajojani urheilun parissa. Olin jo pidempään miettinyt, että haluaisin kokeilla jotain uutta ja hypätä vähän mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja ihan mieletön kokemus oli! Ja itselle teki hyvää huomata, että olen ihan hyvässä kunnossa oleva 40-vuotias ja itse asiassa taidan olla paljon paremmassa kunnossa kuin 10 vuotta sitten ��. Niin henkisesti kuin fyysisesti.

    VastaaPoista
  2. Oi että! Kuulostaa aivan mahtavalle. Sulla on ollut upeat "juhlat". Onnea näin jälkikäteen :) Mä mietin myös kaikkea mahdollista. Isoja juhlia, vaellusta Toscanassa, vuorikiiipeilyä, matkaa ystävän kanssa.. Vaikka mitä. Kuitenkin kun tässä elämässä tärkeintä on ihan muut asiat. Esimerkiksi lapsi ja läheiset ihmiset. 40 on lopulta vain numeroita ja sitä on tullut ylitettyä itsensä moneen otteeseen viime vuosien aikana. Saa nähdä mihin tässä päätyy sitten lokakuussa. Mutta tällä hetkellä tärkeältä tuntuu oma hyvinvointi ja juuri ihan sellaiset tavalliset ja hyvät asiat, jotka ei sitten lopulta ole niin ihmeellisiä. Jotain sporttailuun liittyvää olisi ihana keksiä!

    VastaaPoista
  3. Kiitti Tiina! Kivaa keskiviikkoiltaa sinne :)

    VastaaPoista