Ajattelin kirjoittaa mielihaluista ja niistä eroon pääsemisestä. On olemassa valtavasti tutkimuksia mielialan ja tunteiden vaikutuksista syödyn ruuan määrään ja laatuun. Tulokset ovat vaihtelevia. Tunnesyömisellä on varmasti osuutta monien henkilöiden lihomisessa, mutta tutkimuksissa ei kai ole löytynyt mitään "tunnesyöjän" prototyyppiä, jonka perusteella lihomista voisi selittää. Ihmiset reagoivat eri tavoin stressiin. Toisille maistuu ruoka liiankin hyvin, toisille ei lainkaan. Yleensä stressaantuneena syödään rasvaisia ruokia, karkkia ja suklaata enemmän kuin tavallisesti. Joku saattaa ottaa muutaman ylimääräisen oluen tai lasin viiniäkin...
Ruokamielihalujen voimakkuus vaihtelee ihmisillä ja toiset pärjäävät mielihalujensa kanssa ilman suurempia ongelmia. Jollain mielihalu voi olla niin voimakas, että puhutaan riippuvuudesta, esimerkiksi suklaariippuvuudesta. Se on psykologista. Siitä pidättäytyminen voi hetken tuntua kurjalta, mutta siihen ei liity varsinaisia vieroitusoireita.
Torjuntakeinoja mielihaluille
Mielihalu alkaa heikkona mutta yleensä voimistuu nopeasti. Kun mielihalu on voimakas, tuntuu siltä, ettei se lopu ennen kuin olen antanut periksi ja syönyt vaikka sen pussillisen karkkia. Tunne ei ole kuitenkaan totta. Mielihalu katoaa kun vähän sinnittelee. Usein muutama minuutti riittää, sanotaan. Kuulostaa helpolta, mutta onko se?
Mielihaluista ei voi koskaan päästä eroon niitä jatkuvasti tyydyttämällä. Mitä useammin sorrut karkkipussiin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä mielihalu jatkaa kiusaamistaan. Kun taas vähitellen pystyt torjumaan karkin himon, sitä pienemmällä todennäköisyydellä se tulee uudelleen. Ja lopulta se voi hävitä kokonaan. Usein neuvotaankin keksimään "sijaistoimintaa" kun mielihalu iskee. Soita kaverille, lähde lenkille tai tee mitä tahansa muuta kunhan huomiosi suuntautuu muualle. Tämäkin kuulostaa helpolta, se ei välttämättä ole. Kannattaa kuitenkin yrittää. Kun onnistut torjumaan makeanhimon, niin ensi kerralla se on jo vähän helpompaa.
Olen antanut kertoa itselleni, että makeanhimoa yms. tulee enemmän, jos ei ole saanut tarpeeksi ravinteita. Oma kokemuseni puhuu tämän puolesta: söin ennen karkkia ja muita herkkuja lähes päivittäin. Pääsin makeanhimostani eroon hyvin vaivattomasti alettuani käyttää ravinteikkaita ruoka-aineita (minusta sana superfood on vähän liian markkinointijargonia, mutta siis niitä). Ei tarvinnut taistella paljoakaan, ja nykyään herkkuja tekee mieli hyvin harvoin ja hyvin vähän aikaa.
VastaaPoistaKiitos tästä kirjoituksesta, se tuli kuin tilauksesta! Olen juuri kamppaillut tunnesyömisen/makeanhimon kanssa aika huonolla menestyksellä.. Haluan todella päästä siitä eroon. Kiitokset siis tsempeistä, täytyy vaan yrittää!
VastaaPoista"Mielihaluista ei voi koskaan päästä eroon niitä jatkuvasti tyydyttämällä."
VastaaPoistaTää oli tosi hyvä ajatus ja niin totta, kiitos!
Minttu: niin juuri sanotaankin. En kyllä täysin tätä voi allekirjoittaa. Syön terveellisesti, ravinnerikasta ruokaa. Mutta kyllä siitä huolimatta saattaa väsyneenä tai stressaantuneena tehdä herkkuja mieli. Mutta eihän syömistä muutenkaan voi yleistää, sillä ei ole kahta samanlaista ihmistä jolle sopisi tasan samat jutut.
VastaaPoistaMoikka Hanna!
VastaaPoistaIhan ekaks kiitos ihan superhyvästä ja mielenkiintosesta blogista !!!
Ja sitten haluaisin kysyä sulta palautusjuomista. Olen 20-vuotias nainen ja liikun säännöllisesti 5-6kertaa viikossa. Käyn spinningissä, body pumpissa yms.
Olen lukenut, että palautusjuomia pitäisi nauttia aina treenin jälkeen, mutta olen ihan hukassa, en tiedä mitä palautusjuomaa ostaisin! (ja onko sen juominen edes tarpeellista) Valikoima on liian laaja. Voisitko suositella jotain tiettyä tuotetta? Mitä mieltä olet muutenkin kaikenlaisten lisäravinteiden tarpeellisuudesta urheilijalle?
Silkka torjuminen ei toimi pidemmällä aikavälillä lainkaan, vaan on haitallista: se vain tukahduttaa mielihalun niin että se jää hautumaan pompahtaakseen sopivalla hetkellä ylös entistä latautuneempana. Jos haluaa työskennellä aidosti asian kanssa, täytyy tietoisesti kohdata mielihalu tai riippuvuus ja siihen liittyvät tuntemukset. Sen voi tehdä ilman että kuitenkaan toimii, tai käyttäytyy, niiden viemänä - eli "tiedostelee" ja tuntee täysillä että nyt tekee mieli karkkia, mutta ei ota sitä. On jopa helpompaa olla ottamatta, jos on tietoisena tuntemuksistaan sen sijaan että yrittää torjua niitä.
VastaaPoistaUsein neuvotaan keksimään sijaistoimintaa riippuvuuden tai mielihalun totetuttamiselle. Kuitenkin tunnesyöminen on jo itsessään sijaistoimintaa omien tuntemustensa kohtaamiselle. Näin meillä on sijaistoimintaa sijaistoiminnan päällä, ja erkaannumme yhä kauemmas aidosta tutustumisesta itseemme.
Kiinnostava postaus!
VastaaPoistaTuli mieleen kommentoida tuota etta mielihalu hellittaa kylla kun odottelee hetken. Itsellani on ollut kylla niin etta mielihalu jatkuu viela seuraava paivana tai vaikka montakin paivaa kunnes lopulta menen ostamaan sen herkun jota olen himoinnut....heheh