Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Niin yksityiselämässä kuin ammatillisestikin. Vuosi sitten en olisi ikinä osannut arvata missä olen nyt. Välillä asiat tuntuvat menevän jopa niin reippaasti eteenpäin, että en meinaa kyydissä pysyä, mutta olen nyt onnellinen. Kaikesta huolimatta. Matkan varrelle on mahtunut paljon myös ei niin kivoja juttuja. Välillä ihmettelen miten sitä jaksaa. Ikävät jutut kun eivät tahdo aina edes loppua. Juuri kun yhdestä asiasta luulee pääseensä eroon, lisää tulee. Mutta kyllä sitä jaksaa kun ajattelee positiivisesti. Silloin kun on tosi hankalaa, pitää vain yrittää enemmän ja kovempaa. Uskoa siihen että kaikki kääntyy hyväksi. Mulla on kyllä ollut niin ihania, upeita, ihmisiä ympärillä. Ja on edelleen. Olen saanut tosi paljon apua, kun sitä olen tarvinnut.
Nyt on myös paljon hyviä juttuja. Teen nyt uutta työtä toista kuukautta, tykkään tosi paljon siitä. PT:n hommaa teen edelleen sivutoimisesti, minulla on muutama asiakas ja uusia saatan alkuvuodesta ottaa jos tilaa vapautuu. Bloggaaminen on edelleen mahtavaa. Huomaan, että blogi on kuitenkin muuttunut mukanani. Hienoa, että lukijamäärät kuitenkin lisääntyvät koko ajan ja jaksette käydä juttujani lueskelemassa. Blogilla on viikossa 5000-6000 lukijaa. Se on tosi hyvin alle vuoden jälkeen. Täällä on ollut yli 160 00 käyntiä. Ihan mahtavaa.
Kyllä ne sporttijututkin edelleen blogissa ovat mukana. Oma treenaaminen on ehkä vähän jäänyt, ja olen tehnyt sitä vähän fiilispohjalta, silloin kun olen ehtinyt ja jaksanut. Enemmän olen nyt tehnyt töitä, vetänyt muille treenejä ja itse treenannut kun töiltä olen ehtinyt. Onneksi mulla on muutama kaveri, jotka minut aina raahaavat salille ja sitten treenataan. Kävelyllä olen käynyt, juoksu on jäänyt. Kävelylenkit ovat edelleen niin parhaita. Ruokapuolella en ole ollut niin tiukkana ja herkuteltua on tullut. Olen keskittynyt niin sata lasissa lapseen, perheeseen, työntekoon ja muihin hoidettaviin asioihin, että syömiselle ja omalle treenille ei ole tullut uhrattua ajatusta ja aikaa. Toisin sanoen olen hieman ehkä laiminlyönyt itseäni kaiken hässäkän keskellä. Nyt olen yrittänyt välillä vähän pysähtyä ja relatakin ettei kaikki mene niin suorittamiseksi. Jospa sitä nyt alkaisin taas keskittyä vaihteeksi myös itseeni. Kalenterista pitää raivata myös omaa aikaa, treenata oman tarpeen mukaan ja sitten vain olla yksin ja katsoa vaikka vain tv:tä, levätä. Tuijotaa omaa napaa :)
Tällainen pohdiskelu tähän väliin. Muistakaa myös levätä ja nauttia elämästä! Luulen että niitä sportti- ja ruokajuttuja tulee taas enemmän, kun tämä tyttö ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa itsensä kuntoon taas. Sen aika on nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti