Lukijan tarina ja "Lukijatarina"-arvonnan tulos

Aika menee ihan mieletöntä vauhtia, kohta on jo joulu. Tänä vuonna olen aloittanut onneksi jo jouluvalmistelut, toisin kuten viime vuonna. Kaikessa hässäkässä tämä arvonnan suorittaminen on nyt hieman myöhässä luvatusta marraskuusta. Pahoittelut siitä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Syksyllä pyysin teiltä lukijoilta menestystarinoita urheilun ja liikkumisen ilon tiimoilta. Tässä viimeisenä vielä yksi tarina, joka on vielä jäänyt julkaisematta. Arvonta kaikkien tarinoiden lähettäneiden kesken on suoritettu. Koska 3 ihmistä lähetti kertomuksensa, haluan palkita heidät kaikki. Tämän ja tämän tarinan kirjoittajat sekä nyt julkaistavan tarinan kirjoittajat ovat voittaneet kaikki kahvakuulaohjelman sekä sen ohjauksen. Lähetättekö minulle meilitse vielä yhteystietonne niin sovitaan yksityiskohdista sitten tarkemmin :)


Tässä siis viimeinen lukijan tarina:

"Olen saanut kolme lasta ennen kuin täytin 30. Ennen esikoistani elämäntapani olivat kaameat ja painoin 163cm:n pituudessani 65kg eikä lihaksilla ollut osuutta asiaan. Lapsi opetti säännöllisen ruokailurytmin ja muutkin paheet vähenivät minimiin. Toisen lapseni jälkeen painoin n. 50 kg ja liikuntani koostui lähinnä satunnaisista kävelylenkeistä.

Kolmannen lapseni jälkeen siskoni sanoi kerran, että lähdetään pumppi-tunnille ja minähän lähdin... Suurin epäluuloin ja panikoiden mm.oikeanlaisista vaatteista. Jumppasin tunnin läpi pienimmillä painoilla ja meinasin kuolla mutta iloiten. Aloin käydä myös spinning-tunneilla ja pian huomasin kuntoilevani useita kertoja viikossa. Minulle omat tulokseni kaikessa näkyvät numeroina ja siksi esimerkiksi pumppi oli kovin palkitsevaa, koska painoja sai lisättyä ensimmäiseen kertaan nähden  paljon ja usein.

Aluksi tavoitteeni oli liikkua kerran viikossa mutta pian liikuntakerrat lisääntyivät ja jossain vaiheessa meinasi mennä vähän ylikin. Nyt tunnen olevani jossain tasapainossa, kun yli kahden päivän liikkumattomuus aiheuttaa pakottavan tarpeen päästä hikoilemaan. Painoni on viisi kiloa enemmän kuin toisen lapseni jälkeen mutta mieleni on tasapainoisempi ja uskon kehonikin voivan sata kertaa paremmin.

Liikuntaohjelmaani on tullut mukaan mm. juoksu/hölkkä ja sali. Teen sitä mikä huvittaa ja saatan vaikka pyrkiä hikeä irrottavaan toimintaan siivotessani jos ei muuhun aika riitä.

Juoksu oli aina inhokkini enkä uskonut koskaan voivani juosta enempää kuin pakolliset yläasteen 1500m. Kokeilinkin pari kertaa juoksua ensimmäisenä liikuntakeväänäni mutta polvet kipeytyivät niin kovasti ettei siitä tullut mitään. Viime talvena (eli toisena liikuntavuotenani) päätin yrittää uudelleen niin, että aloitin

kävelemällä 7-8km:n lenkkiä. kerta kerralta lisäsin juoksuaskelia lenkkiin ja pian jo juoksinkin koko lenkin. Polveni eivät enää kipeytyneet ja noin parin kuukauden harjoittelun jälkeen juoksinkin siskoni kanssa self-made puolimaratonin. Eli päätimme juosta reilun kymmenen kilometrin päähän kotoa ja niin pitkälle takaisin kuin vain jaksaisimme ja kotiin astihan sitä tultiin. Aika ei ollut huimaava mutta juoksuaskelta pidettiin yllä koko matka. Nälkä ja olo oli lenkin jälkeen hirveä mutta jotain koukuttavaa siinä oli , koska nyt otan hitaamman tavoitteen ja yritän juosta maratonin vuoden kuluttua. Tänä aamuna heräsin vahingossa kello 6 ja päätin lähteä lenkille. Jos voisin kuvailla ne tuntemukset joita matkalla tuli... Oli todella ihanaa ja koko päivän se olo vaan jatkui.

Kesän aikana on toki tullut jaksoja jolloin viikkoon on mahtunut vain yksi tai kaksi kunnon liikuntasuoritusta mutta en panikoi niistä, koska tiedän mistä rapakunnosta itseni nostin tähän ja tiedän sen olevan aina mahdollista.

Olen siis onnellinen ja urheilu on pääsyyllinen siihen!"


Minäkin olen onnellinen kaikista ihanista tarinoista ja siitä kuinka liikkumisen ilon voi löytää. Liikunta on niin parasta ja terapeuttista ja hauskaa. Itselläni on ollut liikunta ala-asteella 6. Olen inhonnut kaikkea mahdollista liikuntaa pitkälle aikuisikään asti ja nyt en voisi kuvitella elämää ilman sitä. 


Ja sitten vielä lopuksi: Sports Lady toivottaa oikein ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille! Se vietetään tänäkin vuonna linnanjuhlia katsellen hyvässä seurassa ja lasten kanssa. Ja leväten, huomenna taas urheillaan.