Ensimmäinen aamulenkki

Ottaa aikansa päästä uuteen päivärytmiin. Aiempina aamuina en ole voinut kuvitellakaan herääväni lenkille. Tänään kuitenkin heräsin paikallista aikaa 6.30 ihan ilman herätystä(sykemittarini kello näytti 1.30). Lähdin siis lenkille, kun pojatkin vielä nukkuivat. 


Aamulenkit ovat parasta mitä tiedän. Krabin Ao-Nang nukkui vielä, muutama paikallinen näkyi siellä täällä kun kävelin rannalle. Pitkähäntäveneet olivat rivissä rannalla ja oli aivan hiljaista. Aurinkoakaan ei vielä näkynyt. Muutama koira tassutteli rannalla. Toisessa päässä rantaa oli taas varoituskyltti apinoista, joten en lähtenyt metsään vaan pysyttelin ranta-alueella. Apinoita ei onneksi näkynyt.


Aamun romanttisin hetki oli kun näin vanhan miehen ja naisen rannalla. Heillä oli mukana kamera ja jalusta, ja he ottivat kuvia itselaukaisimella, kun he kävelivät käsikkäin rannalla aamuauringon noustessa. Sitten pappa kuvasi vielä mummoa ja he lähtivät kävelemään pois rannalta käsi kädessä. Aamut ovat jotain aivan erikoista ja upeaa aikaa, silloin maailma näyttää niin erilaiselta kuin päivällä. Luonto herää ja kaikki on tosi kaunista. En kai osaa sitä tarpeeksi edes selittää. 


Takaisin tullessa poikkesin hakemaan vielä vettä ja sitten herättämään pojat aamiaiselle. Tunnin lenkki, keskisyke 124 ja huiput 153, PK alueella maltoin pysyä. Katsotaan paljonko sykkeet nousee tänään elefantin selässä, tuli luvattua lapselle että menemme elefanteilla ratsastamaan. Nyt ehdin altaalle vielä puoleksitoista tunniksi.