Kun lähtölaukaus sitten kajahti, ampaisimme täysillä matkaan. Liinan pojilla oli pyörissä hienot "kaasuttelulaitteet" joista kuului kunnon kaasutteluääni kun odotimme lähtömerkkiä. Joukkueena oli tarkoitus kilpailla, mutta kilpailuhenkinen lapseni porhalsi pyörällään täyttä häkää ensimmäisten joukossa. Ei auttanut kuin juosta lujaa hänen peräänsä. Pari kertaa maanittelin häntä hidastamaan tahtia, jotta joukkue pysyisi kasassa. Liina ja pojat jäivät alkurynnistyksessä johonkin. Liina oli jäänyt matkan varrelle auttamaan pientä tyttöä, joka oli yksi juoksemassa eikä jaksanut juosta lujaa.
Oli kaunis ilma ja ihmiset reitin varrella kannustivat hienosti. Kisaajat olivat kaikenlaista porukkaa. Reippailusarjassa meidän edellämme juoksi äiti vaunujen kanssa hame päällä. Toinen edessä oleva juoksija oli 6-vuotias pieni tyttö, joka pinkoi lujaa. Ja tämä nuori juoksijatar edessäni pinkoi koko matkan samaa vauhtia farkut jalassa. Maalissa olimme pikkutytön kanssa samaan aikaan ja sitten odottelimme Liinaa ja poikia. Keskisykkeeni juoksun aikana oli 169, täysillä mentiin. Huippusyke 201 tuli maalissa kun otimme kunnon loppukirin. Hieno kilpailu ja ihanaa oli. Lapset saivat mitalit ja eväät syötiin juoksun jälkeen. Ja kävipä Hesarin toimittajakin meitä haastattelemassa siinä maalialueella. Saa nähdä ovatko pojat lehdessä huomenna :) Ensi vuonna uudestaan! Kiitos järjestäjille hienosta kisasta!
Tänään sitten tanssitaan. Esiinnymme "Same, same but different" SM-pronssiesityksellämme Pasilan Urheilutalolla Step Up'n kevätjuhlassa klo 19.00 näytöksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti