Ota hitaammin

Viikon puheenaihe erinäisten juoksukilpailujen innoittamana on ollut meidän liian kova juoksu/urheilutahti. Ylen linkin "Suomalaiset juoksevat liian lujaa" bongasin keskiviikkona. Ja ennen sitä maanantaina oli Trainer4You'n kestävyysgurumme Lasse Seppänen kirjoittanut Rikun "Liikuttavia Ajatuksia" -blogiin samaisesta aiheesta. Lassen juttu on luettavissa täältä. Hyviä juttuja molemmat, käykää lukemassa. Perusvirhe mikä liikuntaa aloittaessa tehdään, on juuri se että liikutaan täysillä monta kertaa viikossa. 


Itse painotan aina omille asiakkaille matalatehoisen liikunnan tärkeyttä ja myös palautumisen tärkeyttä. Tällä viikolla sainkin yhdeltä treenattavista ihanaa positiivista palautetta sähköpostiini, miten ihana oli olla lenkillä kun ei tarvitse vetää "sata lasissa". Hän oli tehnyt erittäin nautinnollisen lenkin, peruskestävyysalueella. Jokaiselta treenattavaltani on tullut juuri tästä samaisesta aiheesta kiitosta. 


Aamulla ollessani lenkillä (olin siis päättänyt jo lenkille lähtiessäni, että kävelen koska tänään on lepopäivä) teki niin mieli juosta. Oli hienot maisemat. Teki mieli mennä lujaa, näkisi enemmän kauniita maisemia. Väsynyt kroppani kaikesta viikon treenistä huolimatta huusi lisää vauhtia. En juossut. Maltoin kävellä koko lenkin ja välillä pysähdyin ottamaan kuvia. Ihastelin lintuja, hiekkarantaa, vihreitä maisemia, veneitä ja töihin pyöräileviä ihmisiä. Meri tuoksui ja aamu oli taas kaunis. Tänään aamulla lenkkini kulki hietsun rannassa. Ja mikä olo olikaan kävelyn jälkeen: pirteä ja iloinen ja reipas! Parhautta.

Lepo kehittää

Kun harjoittelemme, annamme kropalle uusia ärsykkeitä. Rasitus aiheuttaa elimistössä hetkellisen suorituskyvyn heikkenemisen. Elimistö toipuu ja kehittyy rasituksesta riittävän levon, ravinnon ja ajan avulla. Kunnon kehittyminen edellyttää tasapainoa eri osa-alueiden välillä, myös kuntoilijalla. Kunto kehittyy juuri levon aikana, siksi on palauduttava. Puhutaankin ns. superkompensaation periaattesta. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoittelun jälkeen elimistön on annettava palautua ensin lähtötasolle ja sen jälkeen ylikompensoitua vielä paremmalle tasolle. 

Nyt ollaan taas otettu rennommin. Mutta huomenna juostaan "sata lasissa". Mennään lapseni kanssa Kumpula-juoksulle ja Liina ja hänen poikansa lähtevät mukaan. Kultamitali on kuulemma saatava, pronssi ei kelpaa. 2,5km on matkan pituus. Ja lupasin lapselleni, että työnnän hänen pyöränsä maaliin asti jos ei itse jaksa polkea. Tosin tässäkin yritin selittää, että osallistuminen ja yhdessäolo on tärkeintä. Kai se kilpailuhenkisyys vain jo pienestä asti sieltä jostain kumpuaa :) Juoksun jälkeen pidämme piknikin ja otamme palauttavat sipsit, dominokeksit ja pillimehut. 

Loistavaa viikonloppua teille kaikille!

Be Well,

Sports Lady