Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

9.11.2015

TRE-harjoitus ja huoli eloonjäämisestä


Viimeisimmästä kävelylenkistä tuntuu olevan ikuisuus. Siitä on yli viikko. Oon ollut niin flunssan kourissa, että lenkkejä ei oo voinut ajatellakaan. Kamala ikävä mun tuttuja lenkkipolkuja. Löysin mun puhelimesta pätkän aamulenkiltä, jonka olin kuvannut teille joskus pari viikkoa sitten. Se jäi julkaisematta, kun juttua on ollut niin paljon. Mutta se tulee tässä. Yksi ehdottomasti mun lempipaikoista aamulenkin varrella. Olen onnekas, että pääsen suoraan kotipihasta metsään. Tänään pitää malttaa vielä olla vielä lenkkipoluilta pois, mutta tiistaina jos sitten pääsisi. 



Juokse ja pakene - huoli eloonjäämisestä ja TRE-harjoitus

Viikonloppu meni tosi mukavasti vaikka vähän flunssaisena vielä. Käytiin Katjan kanssa messujen jälkeen kokeilemassa TRE-harjoitusta (Tension and Trauma Releasing Exercices). Se on David Bercelin kehittämä itsehoitomenetelmä, joka perustuu oikeastaan täysin Psoas lihasten (lonkankoukistajalihakset) rentouttamiseen. Psoas lihakset lähtevät selkärangat alimmista nikamista, kulkevat lantion kautta ja kiinnittyvät reisiluun yläpäähän. Kyseessä ei ole yksittäinen lihas, vaan toiminnallinen lihasryhmä, johon kuuluvat mm. psoas major ja iliacus. Kyse on siis lonkan koukistajista, mutta usein niistä käytetään lyhyyden vuoksi koko lihasryhmästä vain nimeä psoas. Nämä lihakset osallistuvat pystyasennon ja tasapainon ylläpitämiseen ja kävelemiseen. Välillisesti ne vaikuttavat myös palleaan ja sitä kautta sekä hengitykseen että sisäelinten toimintaan.  


Tunnilla tehtiin yksinkertaisia, helposti opeteltavia liikkeitä ja tunnin tavoitteena on saada kehoon tärinä päälle, joka purkaa jännityksiä. En onnistunut suurta tärinää saamaan aikaiseksi, mutta sivusilmällä kun katsoin muita osallistujia heidän maatessaan lattialla, hakkasivat heidän jalkansa ja toisilla koko keho aaltomaisin liikkein. Jotenkin ihan käsittämätöntä, että sellaista voi olla. Itkultakaan ei lauantaina vältytty treenaajien keskuudessa. Kuulostaa aavistuksen pelottavalta ja jännältä. Ehkä muakin hieman pelotti, että menetänkö kontrollin ja mitä mulle sitten tapahtuu.. Mahdollisesti myös harjoituksen aikana kontrolloin liikaa omaa kehoani ja analysoin heti tilannetta, ennen kuin tärinä pääsi alkamaan. Kun pientä tärinää oli havaittavissa, pudotin painon ristiluulle ja rentoutuin itseni. Hengitin syvään nenän kautta sisään kohti kylkiä ja suun kautta ulos. Lateraalihengitystä. Samaa mitä käytetään Pilateksessa ja Method Putkistossa. Treenipäivän lankkukisassa ihmiset ympärillä ihmettelivät miten olin "ainoa tyyppi joka ei tärise ollenkaan". Palleahengityksen kytkemisellä lantionpohjaan saa vahvan ja toimivan keskivartalon. Silloin ei täristytä. Olin lauantain TRE-tunnilla varmaan ainoa, jolla tärinää ei oikeastaan tullut ja ohjaaja arvasi, että olen liikunnan ammattilainen ja kävi auttamassa ja neuvomassa kyllä. Harjoituksen jälkeen oli kuitenkin tosi hyvä olo, vaikka tärinää ei suuremmin tullut. Harjoittelua voi jatkaa kotona ja aion kokeilla saanko kunnon tärinän aikaiseksi  vielä. Kyseessä on itsehoitomenetelmä. Täältä kannattaa lukea lisää, TRE-Finlandin sivuilla on lisätietoa ja linkkejä aiheesta. 

Aikuinenhan kerää kehoonsa kaiken stressin ja surun. Ei ole sallittua täristä pelosta tai itkeä nyyhkyttää. Ennen esiintymistä saattaa kädet täristä, mutta usein onnistumme hillitsemään itsemme ja saamaan tärinän pois. Lapsilla tämä ominaisuus vielä on jäljellä, mutta aikuiset eivät osoita tunteitaan. Eläimetkin tärisevät, kun niitä pelottaa. Pelottavissa tilanteissa meillä herää myös alkukantainen vaisto ja sitä vaistomaisesti "kerää jalat alle" ja ihminen on valmis "juoksemaan pakoon". Juokse ja pakene, tai et jää henkiin. Psoas jännittyy. Myös stressaavissa tilanteissa keho menee aivan kippuraan ja mahdotonta seisoa suorassa. Tunnistan tämän reaktion entisestä elämästäni toimistotöissä. Joskus työt ahdisti niin paljon, etten pystynyt suorassa seisomaan tai kävelemään. Koko vatsa menee ihan kramppiin. Ja todella stressaavissa elämäntilanteissa sama toistuu. 

Olen taas yhtä kokemusta ja monta tiedonjyvää viisaampi tämän jälkeen myös oman työni kannalta. Mua on pitkään kiinnostanut se, miten rentoutuessa energia lähtee vapautumaan. Se voi purkautua joko itkuna tai nauruna, tai sitten tärinän muodossa. Muutaman päivän takaisessa postauksessa kerroin, miten mulla on rentoutuminen purkatunut itkuna joskus joogan tai MP-tunnin jälkeen. Näistäkin asioista pitäisi enemmän puhua, etenkin kehonhuoltotunneilla. Moni saattaa pelästyä ja mennä hämilleen jos itkukohtaus tunnin jälkeen yllättää. Mutta illalla me kyllä saatiin Katjan kanssa aivan järjetön naurukohtaus. Naurettiin illallisen jälkeen aivan vedet silmissä. Ja pitkään. Juomana ei ollut vihersmoothieta vahvempaa, joten hillitön naurukohtaus ei ainakaan juomista johtunut. Jälkkärikin oli vielä syömättä, joten ei se sokerihumalakaan voinut olla :D Ihana ilta rakkaan ystävän seurassa. Tosi harvan ihmisen kanssa voi niin antaumuksella nauraa. 


No sitten muutama ruokakuva lauantailta. Alkudrinkkinä oli smoothie, jonne tuli tuoretta mangoa, pinaattia, kookosvettä, jääpaloja ja inkivääriä.



Alkuruuaksi tehtiin myskikurpitsakeittoa. Myskikurpitsan lisäksi laitettiin porkkanaa, sipulia, valkosipulia, chiliä ja mausteeksi suolaa ja pippuria.



Pääruokana uunijuureksia ja chilikanaa. Tein itse marinadin kanoille seesamiöljystä, limestä, valkosipulista, chilistä, pippurista... Punajuuret ja lanttu pyöriteltiin suolassa ja oliiviöljyssä ennen uuniin laittamista. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Uuteen viikkoon. Rentoutuneena todella. Perjantaina se ihana hemmotteluhoito Lupauksessa ja lauantaina TRE-harjoitus ja loistavaa seuraa. Lupauksen hoidosta tulossa blogiin juttua huomenna, stay tuned! 


Huomasitteko eilisen synttäriarvonnan muuten? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti