Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

22.1.2017

Miniloman lopputunnelmat



Ihana viikonlopun miniloma on ohi. Aurinkoinen Tallinna kyllä pisti parastaan viikonlopun ajan. Perjantain tunnelmista kirjoittelinkin jo blogiin. Lauantaina rentoilu jatkui. Lauantaina tuli käveltyäkin paljon. Kyllä me jonkin verran uberilla ajettiin myös. Taksimatkat maksoi alle kolme euroa. Uber todellakin kannattaa ottaa Tallinnassa sillä paikalliset kuskit pyytävät helposti ylihintaa.. Lisäksi kyydin tilaaminen on helppoa ja selkeää.

Palattiin lauantaina aamupäivällä siis takaisin Telliskiveen. Käytiin kirppiksellä, käveltiin ja käytiin syömässä La Tablassa. Kirppis on lauantaisin klo 10-15. La Tabla taasen tarjoaa herkullista ja edullista etelä-Amerikkalaista ruokaa. Ehdottomasti suosittelen sitä. Mun ruoka taisi olla jotain 3 ja 4 euron väliltä. Ja hyvää kuin mikä! Edellisen päivän F-hoone oli kyllä myös ihana paikka. Ja kesällä tää on varmaan aivan ihana paikka kun ulkona on kaikkea happeningia!








La Tabla

maissitortillat ja nyhtökanaa La Tablassa
Telliskivestä matka jatkui vanhaan kaupunkiin ja kahville. Illalla vielä käytiin aivan ihanassa aasialaisessa Chedissa vanhassa kaupungissa. Valtavan hyvä ruoka. Suosittelen! Jälkiruuan sijaan käytiin parissa drinkkibaarissa: Deja Vu ja Butterfly on tyylikkäitä drinkkibaareja, ja omia suosikkeja vanhassa kaupungissa, molemmat lähellä toisiaan. Butterflyn tiskillä drinkkiä siemaillessa tuli samalla seurattua taitavien baarimikkojen työskentelyä ja tuli monia hyviä ideoita myös omiin smootheihin. Tietty ilman sitä alkoholia :D Ja olipa heillä tarjolla myös linjojaan vahtivalle erilaisia juomia (itse en kallistunut kyllä yhteenkään näistä...). Sinne kannattaa varata pöytä, jos haluat istua iltaa ihan kunnolla. Paikka oli täyteen varattu, mutta onneksi tiskille pääsi kuitenkin.


Viikonlopun aikana tuli myös mietittyä omaa syömiskäyttäytymistä. Koska olen niin totaalisen vieroittanut itseni sokerista ja maitotuotteista, ei niitä edes tee mieli. Kahvilassa tuntuu hyvälle ottaa mantelimaitoon rakennettu cappuccino (jos sellainen onnistuu), ja perinteisissä paikoissa mistä saa vain lehmän maitoa, ei tee tiukkaa valita kahvin sijaan tee tai juoda kahvi mustana. Ei tee myöskään mieli kakkuja, torttuja, croissantteja. Tai ei tee mieli mennä pizzalle tai syödä hampurilaista. Kyse ei todellakaan ole mistään "itsekieltäytymisen hurmasta" vaan mieli ei tee sellaisia ruokia. Pari vuotta sitten en olisi mitenkään pystynyt valitsemaan pelkkää teetä jos saatavilla oli herkullisia leivoksia ja ihanaa lattea.. Aika hassua. En koe kieltäytyväni tai jääväni jostain paitsi.. se on vain oma tapa olla ja elää nykyään.  Sitten jos tekee mieli syödä pizza pari kertaa vuodessa niin syön ja nautin :) Hampurilaista en ole neljään vuoteen syönyt.. paitsi viime kesänä Teurastamon B Smokeryn seitanburgerin. Leipä oli itse tehtyä, välissä ihanat ja hyvistä raaka-aineista olevat täytteet.  


Niin arkena kuin lomallakin kyse on pienistä valinnoista. Jokaisen valinnan summa on sitten se lopputulos.. onko se sitten terveyttä ja hyvää oloa edistävä, sitä kannattaa itseltään kysyä jokaisen valinnan yhteydessä. Suolistolla menee pitkään palautua vehnän, sokerin, maidon ja muun mättämisestä jos sellaiseen ei ole tottunut. Eikä yksittäinen pala leipää missään nimessä "pilaa" mitään. Itse suosittelen sellaista lähestymistapaa, joka ei ole ehdoton. Syömisen kanssa kannattaisi ottaa sen verran rennosti ettei aseta itselleen ehdottomia kieltoja. Kohtuus kaikessa on hyvä juttu. Ja sitten kun sitä oikein herkuttelee, siitä pitää voida nauttia. Mutta jos ja kun yrittää sokerikoukusta vaikka päästä eroon, suosittelen olemaan täysin ehdoton sen suhteen kunnes pahin vaihe on ohi. 

Syömisessä ja ruokavaliossa kuitenkin on kyse lopusta elämästä. Kuka tahansa pystyy itsekurin voimin noudattamaan jotain ehdotonta ja ankeaa dieettiä muutaman viikon tai kuukauden, mutta mitäs sitten kun se on ohi.. yleensä kilot palaavat jossain vaiheessa takaisin. Syömisellä on helppo myös paikata erilaisia tunnetiloja, ja miten tavallista se onkaan. Silloin pitäisi keksiä jokin korvaava tekeminen.. sen sijaan että tarttuu suklaalevyyn kun alkaa ahdistaa. Dieetti ja painonpudotus eivät myöskään ole avaimia onnellisuuteen. Se täytyy löytää ensin muualta. Usein kuntokuuria aloitettaessa ajatellaan, että sitten olen onnellinen kun olen pudottanut X-määrän painoa. Uskon, että avain onnellisuuteen on itsensä hyväksyminen ja kiitollisuus. Kiitollinen ihminen myös vetää hyviä asioita puoleensa. Itsensä hyväksymisestä olen paljon kirjoittanut aikaisemminkin. Hyvä harjoitus on sanoa itselleen monta kertaa päivässä (joko peilin edessä tai ilman peiliäkin..): "Hyväksyn itseni". Ja kannattaa puhtaasti hyväksyä se tosiasia, että olet ihana juuri sellaisena kuin olet. Sen jälkeen olokin helpottaa ja ehkä syömisiin suhtautuminen helpottuu myös. Kun olet tätä jonkin viikon itsellesi toistanut, se vaikuttaa elämään todella positiivisesti. 

Kivan viikonlopun jälkeen on ihana palata arkeen. Töitä, varaston tyhjennys loppuun, fudis- ja uimahyppyäiteyttä, kuskaamista harrastuksiin joka ilta, ruoanlaittoa, läksyissä auttamista ja kotoilua. Sitä normi arkea mitä meillä kaikilla. Seuraava viikonlopunkin menee peleissä ja sunnuntai-ilta taas töissä, joten ei tarvitse miettiä mitä sitä tekisi. Voi nauttia arjesta ja elämästä kuitenkin. Ja kaukana on kaikenlainen glamour kun arki mennään taas sporttikuteissa ja kotivaatteissa. Tämä viikonloppu teki tosi hyvää ja oli ihanaa vastapainoa arkeen.


Tälläisen kyltin löysin yhdestä kaupasta (kyltti jäi kauppaan mutta otin kuvan). Mikä on avain siihen onnellisuuteen sitten? Itsensä hyväksyminen ja kiitollisuus varmasti. Tällä hetkellä mulla jokainen päivä on yhtä mukava (toki höystettynä niillä arjen ja elämän erilaisilla vastoinkäymisillä myös, jolloin ei ehkä ihan kauhean mukavaa välttämättä kyllä todellisuudessa ole..). Mutta on se sitten arki tai viikonloppu, niin elämästä pitäisi voida nauttia joka päivä, olla läsnä ja fiilistellä myös arjen pieniä iloja. Jos viikot menevät vain viikonloppua odottaessa tai lomaa odottaessa, suosittelen harkitsemaan vaikka alanvaihtoa. Ei ehkä helppoa, mutta jossain vaiheessa se parantaa elämänlaatua kun saat tehdä mielekästä ja merkityksellistä työtä. Itse en ole katunut omaa alanvaihtoani päivääkään. 

Nyt kahvakuulatuntia varten kamat kasaan ja työt kutsuu. Täpötäysi kuularyhmä Kumpulassa ja illan hikinen tunti luvassa. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Love
Hanna 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti