Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

19.2.2013

Ajatuksia onnelisuudesta, peloista ja elämästä


En ollut melkein pariin viikkoon käynyt kävelyllä! Kaikki urheilu on tapahtunut sisätiloissa lukuunottamatta lauantain laskettelureissua. Kävely on parasta mitä tiedän. Mieli lepää ja silmä lepää kun kävelee metsässä. Meiltä on Käpylästä onneksi helppo päästä "metsän uumeniin" ja kävellä lähes koko lenkki "luonnossa". Puolentoista tunnin aikana ehtii miettiä niin paljon asioita. Kaikki suuret elämänmuutokseni ja parhaat ideani ovat saaneet alkunsa luonnossa kävelylenkillä. Olen silloin luovimmillani ja ajatus laukkaa. Tänään ajatus laukkasi taas oikein kunnolla ja ilokseni minulla oli puhelimen päässä myös hyvä ystäväjolta sain hyvää näkökantaa yhteen asiaan. Kiitos Eeva "lenkkiseurasta"! Kävelylenkeillä olen myös keksinyt koko alanvaihtoni aina yrityksen nimeä myöden. Mitään ei ole tarvinnut keksiä väkisin vain asiat vain "tipahtavat eteeni" kun niiden aika on ollut. Tähän olen luottanut viimeiset vuodetja elämä on kuljettanut koko ajan oikeaan suuntaan.

Tänään olen miettinyt tosi paljon sitä mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä on "vapauttanut" minut tähän tilanteeseen. Ja millä siihen onnellisuuteen ja tasapainoon ylipäätään pääsee.

Uskon että pahin este onnellisuudellemme ovat pelot. Pelkäämme että tekemisemme eivät ole yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Jos vaikka heittäytyy yrittäjäksi ja alkaa toteuttaa omaa unelmaansa vaikka alussa ajatus tuntuu kaukaiselta ja enemmän hullulta? On oltava vakkarityö ja elantoettä tulee toimeen ja voi ostaa sitä ja tätä. Tai "harrastuksesta ei pidä tehdä ammattia". Tai ylipäätään kaiken pelkääminenPelätään vaikka mitä muut minusta ajattelevatEttä jos vaikka mokaa? Ei sitä kannata pelätä ja moka on aina lahjaKaikki mokaa joskusEi se ole vaarallistaNiille pitää nauraa ja jatkaa eteenpäin!

Mä olen pelännyt joskus mitä muut ajattelevat ja tehnyt vain niin mikä on "oikein" ja hyväksyttävää. Luovuin omista unelmistani koska pitää olla "järkevä". Onneksi vihdoin uskalsin tehdä sen hyppäyksenettä alan rohkeasti toteuttaa sitä mitä sydän sanoo. Kyllä sitä aina pärjää ja elämä kantaa.


Olen pelännyt myös luonnossa liikkumista. Olen tehnyt sitä väkisin niin kauan kunnes en enää pelkääja seurauksena siitä uskallan näköjään samoilla "viidakossakin" yksin ja sitten voi törmätä vaikka varaaniin niin kuin mulle viimeksi kävi. Olen pelännyt luonnonvesissä uimista ja kalojaja kaikkea mikä siellä liikkuu. Siitä huolimatta jokaisella reissulla on pakko mennä sille pakolliselle snorklausretkelle ja pakottaa itsensä veteen. Ylittää itsensä. Viime reissulla uin luonnonvedessä kilometrin ihan kuntoilumielessä! Siis minä!? Pelkäsin myös yksin matkustamistaja nyt se on parasta ja antoisinta mitä tiedän. 

Nykyään mitä hullummalta ja pelottavammalta joku asia tuntuuniin mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri se saattaa olla yksi avain onnellisuuteen. Pitää vain rohkeasti katsoa jokainen kortti. Ei siihen kuole.

Kuolemanpelko on myös yksi varmasti suurimmista peloistamme. Tiedän ihmisiä jotka kuvittelevatettä he voivat "elää ikuisesti" kontrolloimalla syömistään ja kaikkea mitä heidän elimistöönsä voi jotain kautta joutua. Kaikki tehdään mahdollisimman opitimaalisesti mutta aikaa ei jää oikeasti elää! Kukaan ei elä ikuisesti ja me kaikki lähdemme täältä jossain vaiheessamutta sen ajan mitä täällä olemme ja elämme voimme elää sen hyvin ja onnellisena. Kohtuus kaikessamyös kaikessa terveyteen liittyvässä asiassa.


Mikä tällä hetkellä minut sitten tekee onnelliseksi ja mikä on kaikkein tärkeintä? Lapsi ja ystävätja se että on hyvä olla. Saa tehdä työtä jota rakastaa ja elämä on mukavaaeikä ole turhaa stressiä tai eripuraa asioista kenenkään kanssa. Se että on terveyttä! Näin eilen Iltiksen lööpin "huono parisuhde tuhoaa terveyden". En lukenut juttuamutta jäin miettimään asiaa. Kyllä se niin vain on. Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakinmutta työn ja parisuhteen pitäisi antaa sitä voimaaei viedä sitä. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. En yllytä ketään jättämään nyt päivätyötään tai ottamaan avioeroamutta kannattaa puntaroida mikä omassa elämässä on sellaista minkä haluaisi muuttaa. Asiat eivät muutu jos niille ei tee mitään. Helppoa se ei aina olemutta ehdottomasti sen arvoista. Ja lopulta kaikki lähtee itsestä. Pitää hyväksyä itsensä ja opetella rakastamaan itseään. Ja lopettaa se turha pelkääminen. Olla onnellinen niistä ihanista asioista mitä sinulla on. Myös suuret menetykset opettavat katsomaan maailmaa eri silmin. Elämä ei ole aina helppoamutta se on mukavampaa kun ajattelee positiivisesti ja uskaltaa elää! Silloinkin kun on vähän vaikeampaa!



7 kommenttia:

  1. Kiitos Hanna kirjoituksesta! Olet mahtavan rohkea ja viivas nainen. Olen onnellinen puolestasi, että saat elää unelmaasi ja toivon sinulle mahdollisimman paljon metsälenkkejä öisää. Metsämeditointi toimii aina! Ihanaa päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus! Oon niin samaa mielta! Ihan liikaa mietitaan, mita muut ajattelevat... silla kun ei kuitenkaan ole loppu peleissa mitaan merkitysta!

    Heidi

    VastaaPoista
  3. Juuri näitä asioita on tullut pohdittua itsekin monta monta kertaa. Rohkeasti vain kaikki kulkemaan kohti omia OIKEITA unelmia! :)

    VastaaPoista
  4. Hieno postaus!
    Olin taannoin eräällä luennolla, jossa luennoitsija totesi "Pieni lapsi ei pelkää epäonnistumista, niinpä hänelle kaikki on mahdollista. Hän oppii kävelemään, hän oppii hiihtämään. Hän kiinnostuu juuri siitä mistä haluaa. Me aikuiset, me pelkäämme epäonnistuvamme. Luovuus ei ole taidetta vaan luovuutta on olla uskalias ja kokeilla omia rajojaan."

    Tajusin, että olen itsekin jättänyt usein jotain toteuttamatta, koska pelkään epäonnistuvani...

    VastaaPoista
  5. Eipä kestä muru :)

    Eeva

    VastaaPoista
  6. Tässä oli isoja ajatuksia ja suuria totuuksia. Minä ainakin elän unelmaani, ja muistan olla siitä päivittäin ihan itselleni kiitollinen :)

    VastaaPoista