Sunnuntaibrekkari ja eilisen juoksukisan tunnelmat

Sunnuntaiaamun herkkubrekkari

Tuoreita puutarhamustikoita ja vadelmia (joiden sekaan mun piti laittaa jugurttia mutta ne oli pakko syödä paljaaltaan kun olivat niin hyviä)

Luomu mango/vanilja jugurttia

Saaristolaisleipää jonka päällä luomuvoita ja Oltermannia

Parasta vapaapäivissä on syödä kaikessa rauhassa ja lukea Hesaria! Ja nukkua pitkään!

Olen tällä viikolla kolmena iltana laittanut detox -laastarin jalkaan! Ensimmäinen laastari tuli aivan mustaksi ja seuraavana päivänä janotti normaalia enemmän. Kaksi seuraavaa kertaa laastari on tummentunut vain reunoilta vähän. Olen unohtanut laittaa sen joka ilta mutta jospa nuo loput 7 laastaria muistaisin nyt laittaa päivittäin.

Eilinen Kumpulajuoksu oli taas aivan huippukiva tapahtuma. Ennen lähtöä oli yhteinen alkulämmittely ja sitten ampaistiin matkaan! Kilpasarjalaiset eturivistä ja me taaempaa! Lapsen kanssa matkan juostessani kirkastui jälleen se miten tärkeää oikeasti toisten tsemppaaminen on! Jo lähdössä alkoi kuulua "Me hävitään ihan varmasti" (kilpasarjalaiset miehet asettuivat lähdössä eteemme ja emme päässeet lähtemään suoraan lähtöviivalta). 

Kaksi ja puoli kilometriä on pitkä matka pienelle polkea täysillä. Oli mutkia ja töyssyjä ja pyörä meinasi pari kertaa kaatua. Ylämäissä työnsin pyörää satulasta kiinni pitäen ja alamäissä juoksin täysillä vierellä ja pidin vähän kaarteissa kiinni kun pyörä meinasi siinäkin kaatua. Tsemppasin lasta ja kehuin miten hyvin menee kun pyörä hyytyi. Reitin varrelle oli kirjoitettu maahan kannustuslauseita ja loppumatkasta (ylämäen jälkeen) teksti "Metsään menee" (reitti kääntyi metsäpolulle) alkoi jo naurattaa! Silloin oli juuri sellainen olo että metsään meneekin! Välillä mun oikeasti teki mieli ottaa lapsi ja pyörä syliin ja juosta täysillä kun näki miten pienen voimat hyytyivät! Mutta kova oli lasten taistelutahto ja hitaasti ei olisi maltettu mennä lainkaan!

Reitin varrella kannustavat ihmiset saivat sellaisen tsempin lapsiin aikaiseksi että taas pyörät kulkivat! Tietää sen itsekin jos juoksukilpailussa matkan varrella on tuttuja (tai tuntemattomia) kannustamassa miten paljon se auttaa! Välillä jo ajattelin että juoksu keskeytyy kun pienellä hyytyi voimat! Maaliin kuitenkin päästiin ja kukaan ei loukannut ja hiki virtasi! Mun keskisyke matkan aikana oli 157 ja huiput 196 (varmasti pitkässä ylämäessä kun juoksin takapuoli pystyssä täysillä pyörää työntäen). Lapset saivat kunniakirjat ja sitten jäimme nurtsille piknikille syömään herkkueväitä! Nopeasti myös unohtui se että emme olleet ensimmäisiä maaliin tulijoita! 

Ihanaa aurinkoista päivää ja tsemppiä kaikille juoksijoille Naisten Kympille! Ja katsojat muistakaa kannustaa!