Mielen tyyneys ja mokat - Joogaa ja NLPtä

Pyöräilin aamulla Lady Lineen Hot Jooga -tunnille. Pitkästä aikaa kehonhuoltoa ja oli mukava tunti ja kiva vetäjä! Kuin sattumalta oli Hesarissa tänään juttua joogasta ja siitä miten ei saa verrata itseä muihin. Ego on jätettävä pukukoppiin. Parhaisiin tuloksiin pääsee silloin kun ei vedä hampaat irvessä vaan kuuntelee kehoaan ja nauttii joogasta omien rajojen puitteissa. Näin myös minä tein ja olen aikoja sitten lopettanut vertaamasta itseäni muihin. Tunti loppui jo kasin jälkeen joten siinä ehti hyvin käydä suihkussa ja laittautua ja fillaroida duuniin baarille. Pyöräily on niin siistiä! Näkee kauniit maisemat ja ihmisiä aivan eri tavalla!  


Iltapäivällä töiden jälkeen suunnistin Lauttasaareen NLP-Opistolle kuuntelemaan Sami Minkkisen luentoa. Kyseessä oli "NLP tutustumisilta". Tällä nimikkeellä saa yleensä ärsyttävää pakkomyyntituputusta jonne meinaa nukahtaa ja kesken ei meinaa kehtaa poistua. Tiesin kuitenkin että luvassa on hyvää settiä ja paikalle meneminen oli todellakin sen arvoista. Sami on hyvä ja hauska esiintyjä. Ja mielenkiintoinen. Itselle jäi takataskuun tästä paljon hyviä juttuja. Positiivisuus on nimenomaan kaiken a ja o. Sitä itsekin aina peräänkuulutan. Kyllä omastakin elämästä olisi saanut totaalista h..vettiä jos oikein olisi alkanut rypeä asioiden kanssa.


Illan aikana käytiin läpi perusperiaatteita miten aivot toimivat. NLP on vähän kuin aivojen käyttöopas. Sen avulla opitaan ymmärtämään miten itse ajattelee ja miten muut ajattelevat. Viimeisten vuosien aikana olen itse noudattanut positiivista ajattelua ja lopettanut turhat itsesyytökset. Olen aina kärsinyt kiltin tytön syndroomasta ja ollut itselleni äärimmäisen ankara. Aina on pitänyt olla paras kaikessa ja paras keskiarvo mulla on koulussa ollut 9,7. Jos ihminen puhuu itselleen noin 65 000 sanaa päivässä (ja enemmänkin) ei voi elämä olla helppoa jos suurin osa niistä on negatiivista sanomaa. Turhaa on toistella itselle miten typerä on ja miettiä mitä muut ajattelevat. Siitä ei ole mitään hyötyä! Et voi kuitenkaan koskaan miellyttää kaikkia. Mummi oli aina huolissaan että mitä ihmisetkin nyt ajattelee. Mäkin olen joskus ollut. Tottakai olen vieläkin joskus, mutta en pilaa sillä elämääni. Pahin mahdollinen tilanne on se että toistelet itsellesi kuinka surkea olet. Ja vielä jos joku muu toistaa sinulle sitä vielä ääneen säännöllisesti, niin ei voi olla kovin hyvä olla. Se on kateutta se ja huonon itsetunnon pönkittämistä.


Illan aikana myös tehtiin parille henkilölle muutama käytännön harjoitus jossa keskityttiin esim. stressin tai pelon poistamiseen. Itse en voinut kättä nostaa ylös kun kysyttiin että kenellä on pelkoja tai ketä stressaa. Mä olen ollut superstressaaja ja varmaan valittaja ja nalkuttajakin joskus mutta kun elämä on saanut eri mittasuhteet niin ennen niin suuret ja stressaavat jutut tuntuvat nykyään niin pieniltä että en vähästä stressaa. Voisi sanoa että musta on tullut ihan "äijämäinen" (mulla on jotenkin sellainen mielikuva että miehet ei koskaan stressaa mistään!?). Ja yksi suurin stressin aiheuttaja mulla on se että on tekemättömiä töitä. Olen opetellut olemaan stressaamatta niistä silloin kun niille ei voi tehdä mitään ja yrittänyt aina saada kaiken tehtyä niin ei stressi pääse yllättämään. 


Viimeisen vuoden kokemusten mukana myös suurimmat pelkoni ovat hävinneet jotenkin itsestään. Olen alkanut tehdä asioita joita olen aina jännittänyt ja pelännyt. Sitten olen huomannut että ne ovatkin parhaita juttuja ja elämä on tullut paljon rikkaammaksi kun on alkanut elää ilman että jännittää tai pelkää jotain. Lasken bumerangista jos huvittaa tai kiipeän vuorelle tai juoksen yksin metsään lenkille enkä mieti tuleeko karhu ja syö minut. Ja esiintymiskammoa olen aina potenut! Inhoan myös katsoa itseäni videolta! Ja nykyään kyllä esiinnyn ja olen alkanut tehdä myös videoklippejä tänne blogiinkin! Etenkin yksin matkustaminen on niin hienoa! Haluaisin taas lähteä yksin viikoksi johonkin! 


Tanssi (ja hyvä koutsi) on ollut suuri apu mulle siinä itsensä hyväksymisessä ja omien mokien anteeksi antamisessa. Sen jälkeen kun olet tanssinut eturivissä "palvit" (verkkosukkahousut) jalassa mikroshortseissa ja korkkareissa.. Esimies ja muita kollegoita on istunut katsomossa 3000 muun ihmisen kanssa (huomaat heidät vasta jo lavalla olessasi ja karkuun ei voi enää juosta). Sen jälkeen ei ole enää mitään menetettävää! Tai kun vedät eturivissä MM-kisoissa aivan omat soolot ja huomaat että hups tämä juttu tulikin vasta yhden kasin päästä (silti me voitettiin). Kaikki mokaa ja kukaan muu kuin sinä itse ei niitä enää kohta muista! Laittakaa itsenne peliin ja nauttikaa elämästä!