Hobitit Puolassa |
Perillä Arlandassa taulussa luki "Gate Closed" jatkolentomme osalta. Mutta tämä jengihän ei helpolla luovuta, Ei! 18 naista ampaisi juoksuun matkatavaroineen ja seuraavalle portille oli matkaa. Korot kopisivat Arlandan terminaalissa kun 18 naista viiletti seuraavalle lähtöportille. Mutta kone oli ehtinyt jo lähteä rullaamaan. Ryntäsimme tiskille ja anelimme virkailijoita ottamaan meidät kyytiin. Ja ystävälliset virkailijat soittivat puhelun ja kone tuli hakemaan meidät! Käsittämätöntä!
Varsovan kentällä meitä odotti 1. porukka. Lakon vuoksi koko joukkueemme oli reititetty 4 eri lennolle eri maiden kautta Varsovaan. 2 koneellista perillä ja 2 puuttui. Kulutimme aikaa lentokentällä ja vihdoin iltakuudelta kaikki olivat pääseet Puolaan. Sitten alkoi bussimatka kohti Mikolajkia, joka kesti yli 5 tuntia. Bussimatka oli pitkä, mutta aika hilpeä. Yön pimeydessä puolen yön maissa väsyneenä saavuimme hotelliin, jossa meitä odotti illallinen. Sitten nukkumaan ja valmistautumaan aamun harjoituksiin.
Tanssimme on Taru Sormusten Herrasta ja me kaikki olemme hobitteja (pieniä ja pulleita ja iloisia sellaisia). Kisarekvisiittamme "Örkit ja kukkakedot" eivät ehtineet Varsovan koneeseen, vaan jäivät Arlandaan. Muutamien kilpailijoiden matkalaukuille kävi yhtä huonosti. Esiintymisvaatteet oli jokaisella onneksi käsimatkatavaroissa. Illallisella sovimme että askartelemme örkit ja kukkakedot aamulla jätesäkeistä ja haalimme kankaita jostain. Tämä joukkueemme seikkailu alkoi jo muistuttaa urheiden hobittien seikkailua alkuperäisestä tarinasta.
Aamulla muutaman tunnin unien jälkeen meillä oli harjoitus ja sitten aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen rakensimme örkit jätesäkeistä, foliosta, pyyhkeistä, vaatteista...
Meidän örkin pää |
Nopea valmistautuminen ja pukeutuminen huoneessa. Puolilta päivin treffasimme kisapaikalla, yhdessä hotellin saleista, ja kohta jo olimme lavalla. Meidän vuoromme oli viimeisenä. Tanssi meni hyvin, ja jätesäkkiörkit toimivat. Kukkakedot olivat oikeita kukkia ja hotellin pöydistä lainattuja kankaita. Tuomarit olivat tietoisia alkuperäisen rekvisiittamme kohtalosta. Fiilis lavalla oli aivan mieletön ja se myös välittyi yleisöön, joka lähti taputtaen mukaan esitykseemme. Suosio oli aivan huikea ja ihailijoita riittii iloisilla hobiteilla.
Suomelle 1. sija! Vaikka meille oli jo voitto päästä kisoihin kaikkien vaikeuksien jälkeen!
Sanna ja voittajan kultakynnet |
Iltapäivä katsottiin muita kisaajia ja fiilisteltiin voittoa |
Lähdössä Gaala dinnerille |
Iltagaalassa maiden edustajia lavalla |
Young at Heart paluulennolla. Saavutuksemme muistettiin kuuluttaa koneessa kolmeen otteeseen! |
Kiitos ihanan mahtavat joukketoverini, ihquparas valmentajamme Marco, "hovikuvaajamme" Jukka joka on kiertänyt mukanamme seikkailuissa (ryhmäkuva meistä Puolassa hänen ottamansa), Henni ja Susa jotka järjestivät kaikkien lennot vielä uudelleen lakon takia, bussikuljettajamme Puolassa joka tuntikausia odotti että joukkue on kasassa, Arlandan lentokenttävirkailijat jotka hoitivat koneen takaisin ottamaan meidät kyytiin, mahtavat ystävät ja perhe jotka ovat kannustaneet minua tässä ja vielä kerran koko mahtava joukkueemme Young at Heart! Olette aivan parhaita ja ihania ja maailman sitkeintä porukkaa! Hyvä me ja hyvä Suomi! Olen niin ylpeä ja onnellinen, että saan olla osa tätä mahtavaa porukkaa!
Hobitit esiintyvät Pasilan urheilutalolla Step Up Schoolin joulujuhlassa sunnuntaina 19.12. Siellä meidät on mahdollista nähdä klo 18.30 esityksessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti