Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

28.3.2013

Finding Nemo



Pieni blogihiljaisuus. Syystä, että eilen koin ehkä yhden hienoimmista asioista elämässäni. Oltiin varattu taas se ”pakollinen” snorklausretki. Mä menen aina joka reissussa veneilemään ja yritän snorklata. Enemmän tykkään vain veneilystä ja merellä olemisesta! Joka kerta mun snorklaaminen on jäänyt siihen, että vedän märkäpuvun päälle ja käyn vedessä tai sitten käyn vedessä snorkkelin ja räpylöiden kanssa. Riippuu lämpötilasta ja paikasta mutta aina mä yritän. Max 5 metrin etäisyydelle botskista! Olen aina inhonnut kaloja ja mun mielestä on ollut kiusallista, että mun alla on elämää josta en tiedä mitään. Joku kala voi purra mua tai voi tulla hai ja syödä mut. Mutta pikkuduudsoni on ollut vain kerran elämässään snorklaamassa kun oltiin pari vuotta sitten Thaimaassa hänen kanssaan. Eli nyt tottakai piti viedä hänet kokeilemaan sitä, ja samalla bongaamaan delfiinejä!

Delfiinibongaus oli menestys
Hommattiin puvut ja välineet ja kaikki. Kun oli veteen menon aika ei voinut panikoida. Ei lapselle voi sanoa, että pelkää mennä veteen kalojen joukkoon. Molemmille siis välineet päälle ja veteen. Ekaa kertaa elämässäni mua ei pelottanutkaan. Sitten pikkutyyppi halusi pois. Vähän (itse asiassa ihan älyttömästi) harmitti kun itse oisin tykännyt mennä. No ylös vedestä sitten, kun lapsen ehdoilla ollaan. Erään suomalaispariskunnan lapsikin halusi pois. Sanoin, että pidän huolta molemmista pojista ja pojan vanhemmat voivat mennä rauhassa yhdessä. Sitten kun olimme jo ottaneet kamat pois ja pojat olivat tyytyväisinä käyneet suihkussa ja otettiin jo aurinkoa niin mulle jäi kuitenkin aikaa päästä vielä kokeilemaan. Ajattelin, että en tuhlaa sitä märkäpuvun tai pelastusliivin pukemiseen vaan vedin vain räpylät jalkaan ja snorkkelin kasvoille ja hyppäsin veteen. Opas Nasser vei mut koralleille ja tosi pian piti nousta jo pois. Se oli mahtavaa vaikka pelottikin vähän!


Sitten seuraava stoppi. Odotin ihan intona, että pääsen taas veteen. Kamat päälle ja pikkuduudsonikin halusi tulla. Sama juttu. Hän halusi melkein heti takaisin veneeseen. Hänestä luvattiin huolehtia niin että mä pääsen snorklaamaan. Jee! Opas lähti mun kanssa. Mä olin jälleen ainoa joka halusi lähteä hänen kanssaan. Sama juttu kuin salilla. Kukaan ei halunnut ottaa ammattilaisen neuvoja vastaan. Mä olin ainoa? Minkä takia? Sen takia, että salilla ohjaaminen otetaan ”iskuyrityksenä” (naiset) tai ”kyykyttämisenä” (miehet).  Mun mielestä on hyvä ottaa neuvoja vastaan ja kuunnella toisia. Silloin oppii aina jotain uutta! 

No sitten itse aiheeseen takaisin! Muut menivät siis yksin. Mua pelotti ja jäin odottamaan opasta. Mentiin Nasser’n kanssa lopulta käsi kädessä ja hän osoitti minulle koko ajan minne katsoa ja kertoi mitä siellä oli. Ensimmäinen ”nähtävyys” oli Murena. Yököttävän pelottava parimetrinen ankeriaan näköinen peto joka luikerteli ihan allaamme. Sanoin, että haluan pois. Opas pyysi vain luottamaan häneen eikä tarvinnut pelätä. Sanoin hänelle, että olen aina yrittänyt mutta koskaan en ole uskaltanut lähteä pidemmälle. Mutta nyt mä vain päätin että menen! Näin niin upeita kaloja ja parvia ja koralleja ja kaikkea! Oltiin vedessä jotain puolen tunnin ja tunnin väliltä! En katsonut kelloa eikä aavistustakaan ajasta! Aivan uusi maailma aukeni edessäni. Ja miten upealta tuntui voittaa taas yksi pelko! Yli kymmenen vuoden ajan olen vuosittain yrittänyt tätä ja nyt kun vihdoin uskalsin niin ei  voi sanoin kuvata miten mahtavaa se oli! Veden alla olin iloinen, että mulla ei ole kameraa millä ikuistaa hetki sillä sitä ei oikeasti voi edes sanoin kuvata. Tai kuvin. Kuitenkin nyt yritän siitä kirjoittaa. Oli niin upeaa!

Ja oli niin hienoa nähdä ”Nemo” ja ne upeat parvet ja sitten ne keltaiset kalat jotka elävät pariskuntina elämänsä loppuu asti. Jos toinen kuolee niin toinen kuolee suruun.  Super-romanttista ja tästäkään en ollut ikinä aiemmin kuullut! Aivan uusi maailma avautunut minulle veden alla ja voitte olla varmoja että seuraava matka on jonnekin missä voi snorklata snorklata ja snorklata! Kiitos ihana Egypti ja Hurghadan ystävälliset ihmiset! Meillä on pikkumiehen kanssa ollut huippu reissu ja nyt on hyvä mieli lähteä kotiin! Ihania uusia ystäviä Suomesta ja paljon upeita muistoja sekä lämminsydämisiä ihmisiä Egyptissä!

Seuraavaa snorklausreissua varten hommasin lasit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti