Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

21.11.2013

Hyväntahtoisuus ja inhimillisyys - parannuskeinoja uupumukseen ja yleiseen hyvinvointiin

Aika ajoin elämä tuntuu olevan hankalaaja tänä päivänä niin monet ovat tosi stressaantuneitaMäkin olin joskusErittäin stressaantunutJoskus en töissä pystynyt seisomaan suorassakun vatsaa sattui niin paljonJa kyllä mä joskus olen edelleen stressantunutMutta paljon vähemmän ja ihan eri tavalla. "Asioita" aina tuleemutta niistä pitää joka kerta yrittää selvitäSitä se elämä on. Mutta nyt se on erilaistaJa aika kamalista ja surullisistakin asioista sitä ihminen lopulta selviää

Mutta ei ole ihmeettä uupumusta on niin paljonKoko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän töissä ja elämää katsellaan välillä "Instagramin linssin läpi"Elämä tuntuu toisilla olevan yhtä kilpailua ja kateuttaTuntuuettä tästä maailmasta puuttuu toisilta hyväntahtoisuutta ja inhimillisyyttä.

Mennäänpä ensin tähän jälkimmäiseenTiedättekö miksi mä rakastan juuri mun työtä? Saan olla inhimilllinenSaan olla juuri sellainen Hanna kuin olenMinulla ei ole erillistä työminää ja erillistä kotiminääOlen varmaan yhtä hassu ja leppoisa molemmissa. Tai miten nyt kukin minut kokee? Toki tiukkakinPakko olla. Mutta jos ihminen halkaistaan kahtiahän voi huonostiEi kukaan voi laittaa ihmisyyttään syrjään ja olla pelkkä työntekijäJos sitä yrittääniin oma ihmisyys alkaa hajoillaja silloin se sitoo enemmän voimavaroja kuin itse työEi siitä väsy jos tekee paljon töitäPeriaatteessaNo väsyyhän joo varmasti siitäkinmutta enemmänkin väsyy siitäettä ollaan jotain muuta kuin ollaan oikeastiTämän uskon olevan se suurin syy uupumukseenTähän asiaan voi törmätä niin työympäristössä kuin parisuhteessakinEn ole koskaan pitänyt ajatuksestaettä ihminen olisi työvoimaa jota tulee liikutella tai manipuloidaEn töissä enkä parisuhteessaToista pitää kunnioitaa ja kuunnellaSilloin on hyvä ollaja silloin uskaltaa myös olla luovaJa näin seuraa myös se paljon puhuttu työn ilo. Tai elämän ilo?

Mutta ennen kaikkea mä olen niin kiitollinenettä viimeisten vuosien aikana olen jotenkin päässyt enemmän kiinni siihen mitä on hyväntahtoisuusTämä olisi asiajoka erityisesti suomalaisilla olisi petrattavissaJa älkää käsittäkö väärinEn ole joutunut nyt minkään pahansuovan ihmisen maalitauluksi enkä nyt halua kehua itseäni kamalan upeaksi ihmiseksi. Tarkoitan vain sitä että ihminen voi onneksi kehittyä.

No mitä sitten on hyväntahtoisuus? Seettä tahtoo toiselle hyvääMikä tekee sen mahdolliseksi? Seettä itsellä on hyvä ollaSilloin nimittäin sietää sitäettä toinen saa jotain hyvääeikä vain siedävaan tahtoo sitäeikä vain tahdo vaan jopa toimii sen eteenJos itsellä ei ole mitä tarvitseetoiselle menevä on uhkaSilloin muut ovat kilpailijoitaJa tästä se ah niin ihana suomalainen kateuskultuuri syntyy! Kateus on sitäettä joku toinen saa sitä mitä itse haluaisimutta mitä ei kykene sallimaan itselleenSanotaanettä tämä tunne nousee häpeästäHäpeä on omien tarpeiden ja tunteiden mitätöimistäHäpeään sidottu ihminen ei voi sallia itselleen hyvääsillä hän ei koe olevansa sen arvoinen.

Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja aina pitäisi muistaa kohdella ihmisiä hyvinJuuri ne "ikävimmät ihmiset" ehkä tarvitsevat eniten sitä hyvää kohtelua ja inhimillisyyttäElämässä olen huomannut sen toimivan aika useinEnsin ehkä ikävistä ihmisistä kuoriutuu se ihana ja avulias ihminenkun häntäkin kohdellaan mukavasti ja hyvin. Mutta tämä vaatii itseltä niin paljonPitää laskea kymmeneen ja tukahduttaa se savu nousee korvista

No tällainen paasaus tähän loppuviikkoon. Sisäinen ajattelijani pääsi taas valloilleen kun illan pimeinä tunteina kun kotiin laskeutui hiljaisuusTuntuipa hyvältä pukea ajatukset tähän sanoiksi! Olen vain paljon viime aikoina miettinyt näitä asioitaEhkä eniten sen vuoksi miten ihmiset aamuruuhkassa käyttäytyvät. Joka aamu siellä on niitä pölöjä jotka kiilaavateivät anna tietänäyttävät keskariatööttäävät ja lopulta ajavat auton toisen viereen ja heristävät nyrkkiä? Minkä vuoksi? No ei kyllä siksiettä olisi parempi olla minuuttia aikaisemmin töissäEiKyllä se jostain muusta johtuuSen myötä aloin miettiä sitä olotilaamikä "tavallisessa työympäristössä" vallitsee. Jatkuvasti myös kuulee ympärillä tarinoita siitä miten töissä uuvutaan ja ihmiset oikeasti voivat huonosti. Jotenkin haluaisin tässäkin asiassa auttaa ja blogin ja oman tarinan avulla ehkä olen onnistunutkin tai tulen onnistumaan? Toivoisin niinLopulta nimittäin huonovointisuus voi tuhota terveyden

Suomessa on erinomaista johtajuutta paljonmutta edelleen peräänkuulutan sitä inhimillisyyttä ja hyväntahtoisuuttaSiinä olisi edullinen keino kaikenlaisiin säästötoimenpiteisiinTerveydenhuoltoon kun menee yrityksiltä aika iso siivu. Tässä edullinen säästökeinoOlkaa enemmän inhimillisiä ja hyväntahtoisia. Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille ja hyvää perjantaita!


Much love
Hanna




8 kommenttia:

  1. Me ollaan niin oltu samassa veneessä kirjaimellisesti, että tiedän todellakin mistä puhut. Mulla mahtuu työvuosiin paljon hyviä kokemuksia, mutta sitä ihmisen loppuunajamista myös.

    Kateus taas on asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Se on juuri sitä mitä kuvailit; ei sallita toiselle hyvää, jos sitä itselläkään ei ole. Niin kuin se olisi mitenkään itseltä pois, jos jollain pyyhkii hyvin? Käsittämätöntä, että ihmiset viitsivät tuhlata energiaansa moiseen.

    Mä yritän kovasti pyrkiä kohti sellaista elämää ja sellaista työtä mitä oikeasti haluan tehdä ja tässä kohtaa voin ehkä tuota "kateus" sanaa käyttää ja todeta, että tuosta sun selkeästä palosta omaan työhösi olen hiukka kateellinen, hyvällä tavalla! Haluan tuntea just niin kuin sä: rakastaa sitä mitä tekee. Mä oon kovaa vauhtia matkalla sitä kohti, piti vaan ensin löytää se oma palo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. @Blondi

      Ja ihan älyttömästi niitä hyviä hetkiä mahtui myös siihen entiseen duuniin. Ihanat työkaverit ja hyvät edut ja mukava meininki siellä loppujen lopuksi oli. Mutta kyllä mä aina sitä mietin mikä musta tulee isona :) en olisi ikinä uskonut että löysän unelmani. Säkin olet omaasi matkalla ja se löytyy kun sen aika on. Pitää vain uskoa siihen! Ihanaa viikonloppua.

      Poista
  2. Itse koin "työhelvetin" ihan vasta. Aloitin uudessa työpaikassa jossa olin vieläpä ainut nainen. Työ olisi voinut sinällään olla ihan ok, mutta työkaverit tekivät olostani helvettiä. Työ oli hektistä ja siinä toimittiin periaatteessa koko ajan porukalla. Työkavereita oli 8, joista 3 oli mukavaa, mutta loput sosiaalisesti omituisia (jos näin voi sanoa). En saanut kysymyksiini vastauksia, joka johti siihen, että tein virheitä. Virheitä tehtyäni, sain yleensä "huudot" päälle, että "kuka on taas mokannut?". Siellä siis syyllistettiin toisia koko ajan, eikä kannustusta todellakaan saanut. Osa työntekijöistä oli myös agressiivisia ja haukkuivat toisia työkavereita/asiakkaita selän takana, välillä jopa naamatusten. Että sellainen mahtava työympäristö.

    Seurauksena tästä oli omalla kohdalla uupuminen. Kuka nyt jaksaisi itkeä joka päivä kun lähtee töistä? Lopulta sain eräänä päivänä paniikkikohtauksen kotona ja totesin, että en enää mene sinne. Mielenterveys kärsi tässä työssä olon aikana ja sieltä toivutaan vieläkin. Sain onneksi muita töitä, mutta en pysty vieläkään tekemään täyttä viikkoa, koska uupuminen valtaa minut melkein hetkessä.

    Omakohtainen kokemus siis osoittaa, että kyllä niitä työhelvettejä löytyy. Ja vieläpä monesta paikasta. Työilmapiirin voi pilata vain yksikin henkilö :) Onneksi kuitenkin uskaltauduin irtautua helvetistä ja alan toivuttuani etsimään uusia uria elämään!

    VastaaPoista
  3. Itse koin "työhelvetin" ihan vasta. Aloitin uudessa työpaikassa jossa olin vieläpä ainut nainen. Työ olisi voinut sinällään olla ihan ok, mutta työkaverit tekivät olostani helvettiä. Työ oli hektistä ja siinä toimittiin periaatteessa koko ajan porukalla. Työkavereita oli 8, joista 3 oli mukavaa, mutta loput sosiaalisesti omituisia (jos näin voi sanoa). En saanut kysymyksiini vastauksia, joka johti siihen, että tein virheitä. Virheitä tehtyäni, sain yleensä "huudot" päälle, että "kuka on taas mokannut?". Siellä siis syyllistettiin toisia koko ajan, eikä kannustusta todellakaan saanut. Osa työntekijöistä oli myös agressiivisia ja haukkuivat toisia työkavereita/asiakkaita selän takana, välillä jopa naamatusten. Että sellainen mahtava työympäristö.

    Seurauksena tästä oli omalla kohdalla uupuminen. Kuka nyt jaksaisi itkeä joka päivä kun lähtee töistä? Lopulta sain eräänä päivänä paniikkikohtauksen kotona ja totesin, että en enää mene sinne. Mielenterveys kärsi tässä työssä olon aikana ja sieltä toivutaan vieläkin. Sain onneksi muita töitä, mutta en pysty vieläkään tekemään täyttä viikkoa, koska uupuminen valtaa minut melkein hetkessä.

    Omakohtainen kokemus siis osoittaa, että kyllä niitä työhelvettejä löytyy. Ja vieläpä monesta paikasta. Työilmapiirin voi pilata vain yksikin henkilö :) Onneksi kuitenkin uskaltauduin irtautua helvetistä ja alan toivuttuani etsimään uusia uria elämään!

    VastaaPoista
  4. @anonyymi

    Tuo on varmasti ollut aivan kamalaa. Itse olin yhdessä työpaikassa kerran kolmei viikkoa. Koeajalla sanoin itseni irti ilman tietoa uudesta työstä. Onneksi sain sellaisen melko heti. Mutta tiesin että olisin masentunut täysin... Tulin itkien töistä joka päivä silloin. Sulla on täytynyt olla niin inhottavaa. Hyvä että uudet tuulet puhaltavat ja töissä on nyt mukavaa. Kiitos kun jaoit tarinasi. Kaikkea hyvää ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. ihana postaus! osuit suoraan akilleskantapäälleni (vaikka kannan vain omaa vastuutani, enkä kokonaisen perheen). rauhallista viikonloppua sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny! Mulle on niin merkityksellistä kun te reagoitte ja laitette fiiliksiä tänne. Ja aina kiva kuulla etenkin tällaisen postauksen jälkeen.

      Ihanaa viikonloppua :)

      Poista
  6. Kunpa ihmiset tajuais, että kun tekee jollekin hyvää, sen yleensä sitten saa takaisin itsekin tavalla tai toisella.

    Itsekin ruuhkasuomessa asuneena, koin tosi paljon töykeää kohtelua, jopa kampaaja alkoi haukkua minua kun vähän myöhästyin! Eihän toki siellä kaikki töykeitä ole, mutta keksin asiaan selityksen: se on niin iso paikka, että pienemmällä todennäköisyydellä et törmää enää niihin ihmisiin joille olet ollut töykeä... Varmaan se kiire ja ihmisten paljous ahistaa siellä ihmisiä.

    On toki täälläkin töykeyttä. Eilen viimeksi joku mummo ohitti mut uimahallin kassajonossa. Tuli ovesta ja suoraan käveli mun ohi :( isoon ääneen vain totesin, että jaa, että näin sitä vaan ohitellaan.

    Yritetään itse olla rauhallisia ja ystävällisiä! Ihmisille jotka valittaa kiirettä, vastaan, että mihin sitä on kiire, valamiissa maailmassa :)

    VastaaPoista