Paloheinässä juoksua ja lehtijuttuasiaa

Mallailin tänään näitä mun uusia Brasil Sul'n trikoita ja on kyllä tosi kivat! Mulla on muutenkin kaikkea turkoosia, joten ne käy hyvin monen jutun kanssa. 

Paloheinään mentiin tänään juoksemaan ja vaikka juoksu on kivaa (kisoissa), niin todella harvoin saan siitä hyvät fiilikset noin niinkuin lenkkeillessä. Seura oli hyvää ja hyvät fiilikset tuli muualta tänään. Ja kyllä se juoksukin alkoi sitten loppua kohti kulkemaan eli ei lenkki ihan hukkaan mennyt! Siinä vaiheessa saatiin kuitenkin niin kova sade jo niskaan, että autolle palatessa oli kaikki vaatteet ihan läpimärät. Ja ehkä mun jalat ei ihan ole vielä palautuneet viikonlopun juoksustakaan. Aamulla oli ainakin superkankea olo joogassa. Mutta se auttoi ja ensi viikolle oon varannut myös hierojan. Oi ihanaa! Tulee niin tarpeeseen! Ja juosta vaan pitää, että jaksaa vetää sen Oulun Extreme Runin ja jotain muutakin kisaa sitä ennen! Eiköhän se tästä ala taas kulkea! Kun juoksee vaan. Just do it.

Paloheinässä riittää vaihtelevaa maastoa

Sitten iltapäivä menikin koneella sähköposteja hoitaen ja sain myös oikoluettavaksi yhden lehtijutun, missä mua haastateltiin taannoin. Huomenna seuraa lisää lehtijuttuasiaa, kun menen haastateltavaksi ja kuvattavaksi yhteen naistenlehteen ja juttu tulee ulos heinäkuun numerossa. Hyvä ystäväni Katja lähtee juttuun mukaan, ja Katja onkin ollut innoittajana mun Personal Trainer -uralle.

Mä oon niin kiitollinen kaikille niille mun tärkeille ystäville, jotka ovat mua kannustaneet tähän työhön. Sellaiset ihmiset, jotka tukevat itselle tärkeässä asiassa ovat kultaakin kalliimpia. Joskus saattaa kyseenalaistaa itse omat juttunsa ja uskokin meinaa loppua. Silloin ovat ne rakkaat ihmiset niin tärkeitä, jotka kuitenkin kannustavat sinua siinä mitä sydän sanoo. On mahtavaa kun joku uskoo sinuun.

Onnelinenhan mä olen kun saan tehdä tätä työtä. Ja paras palkinto mulle on se kun asiakkaat onnistuu ja ihmisille tulee hyvä mieli. Musta on niin upeeta, että olen löytänyt työn joka on mulle intohimo. En uskonut ikinä että sellaisen työn löytäisin. Tai että keksisin unelma-ammatin, mikä musta tulisi isona. Niin ne asiat vain tapahtuvat ihan yllättäenkin ja hyvää kannattaa odottaa. Meillä on vain yksi elämä, joten parasta antaa vain mennä kun sen oman intohimon löytää?